Koko kansan extreme-laji – koskikelluntaa paukkupakkasessa

Jääkylmä virta, pieni koski ja kipakka pakkanen tarjoavat parhaat puitteet koskikellunnalle.

Höyryävä vesi maisemoi näkymiä Kitkajoen yläjuoksulla Kiveskosken kohdalla. Kauempana kivellä päivystää koskikara ja kaksi laulujoutsenta lipuu pitkin sulan reunaa.

Jännittynyt pulina paljastaa osallistujien lievän hermoilun. Metsäpolku on kuivapukuun kuuluvan saappaan alla liukas, mutta veteen käymisen jälkeen kaikki on hyvin.

Koskikellunta näyttää todelliselta extreme-lajilta, mutta todellisuus on toinen. Ohjelmapalveluyritys Rukapalvelun Jokke Kämäräinen kertoo koskikellunnan olevan yksi suosituimmista elämyksistä. Siitä nauttiakseen ei tarvitse olla huippukunnossa tai arktisten olojen ennalta karaisema.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Zen tulee ja koski vie

Pakkasesta höyryävän kosken niskalla kiireet unohtuvat. Tiivis kuivapuku yhdistettynä kelluntaliiveihin pitävät elämysmatkailijan varmasti pinnalla. Ja kuivana. Varustukseen kuuluu myös hansikkaat ja kypärä, jotka tarjoavat osaltaan lisäsuojaa kellujalle.

Oppaan esimerkkiä seuraamalla virran on helppo antaa viedä. Ohjatakin voi, mutta ennen rantautumista se ei tässä koskessa ole kovin tärkeää. Oleellisempaa on nauttia kyydistä ja antaa virran viedä.

Kitkajoessa se tarkoittaa 700 metriä matkaa koskenniskalta seuraavaan suvantoon. Rantautumisen jälkeen on seuraavan kierroksen vuoro. Ylävirtaan taivalletaan jalkapatikassa.