Maalipinnan kiillotus: mistä siinä on kyse?

Kiillotuskoneen, siihen kiinnitettävien alustallan ja kiillotuslaikan, sekä kiillotustahnan lisäksi myös kuulosuojaimet ovat tärkeitä varusteita maalipintaa kiillotettaessa.

Maalipinnan kiillotus on vaativa ja aikaa vievä suoritus, josta osa ammattilaisistakin suoriutuu kiireessä huonosti. Rauhassa tehden harrastajakin voi saavuttaa upean lopputuloksen.

Uutena kiiltävä maalipinta on kaunis näky. Taitava kiillottaja saattaa parhaimmillaan saada vanhasta ja kulahtaneesta pinnasta uutta paremman. Tässä jutussa käymme läpi kiillotuksen osa-alueet ja kerromme mistä aiheessa on kyse. Juttusarjan seuraavissa osissa perehdymme yksittäisiin vaiheisiin ja välineisiin tarkemmin.

Muutaman vuoden ikäinen maalipinta näyttää usein tämänkaltaiselta hyvässä valossa. Musta väri on muuttunut lähes harmaaksi ajansaatossa, mutta hyvin tehty kiillotus palauttaa koko auton olemukseen merkittävästi ryhtiä.

Maalipinnan kiillottaminen on aihealueena monimutkainen. Pinnan kiiltoon vaikuttaa useampi tekijä, mutta kaikki perustuu maalipinnan tasaisuuteen – insinöörimielinen ymmärtää kiillon pinnankarheuden laatuna. Maali- tai lakkapinnan karheus on mikroskooppista. Pinta ei ole täysin tasainen tai sileä, vaikka se sellaiseksi helposti mielletään. Juuri se vaikuttaa kiiltoon, sillä kiilto on käytännössä pinnan kyky heijastaa mahdollisimman tarkasti siihen kohdistuvat näkyvän valon aallonpituudet. Maalipinnan kiillotuksessa on kyse näiden karheuksien tasoittamisesta.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kiillotusta

Alhaalla näkyy lähtötilanne ja ylhäällä tilanne ensimmäisen kiillotuskerran jälkeen. Naarmuja on poistunut, mutta tilalle on syntynyt hologrammeja. Tämä tarvitsee vielä huolellisen viimeistelykiillotuksen näyttääkseen hyvältä.

Maalipinnan kiillotus kuvitellaan usein yksittäisen parkkipaikkanaarmun poistamiseksi. Se saattaa olla jopa mahdotonta kiillottamalla, sillä lakkapinta menee helposti puhki pienenkin kolhaisun seurauksena. Silloin kiillotus ei enää auta, sillä se ei millään tavoin lisää päällimmäistä maalikerrosta vaan poistaa sitä.

Tulee myös ymmärtää, että kiillotus on eräänlaista hiomista hiomatahnalla - ei suinkaan jonkin tuotteen, kuten vahan, poistamista maalipinnalta.

Kuvassa näkyvät esimerkiksi voimakkaasta naarmunpoistosta maalipintaan syntyvät hologrammit. Näitä ikäviä jälkiä saattaa syntyä kiillottaessa, mutta ne tulee aina poistaa tarvittavilla viimeistelykiillotusvaiheilla.

Lopputulos riippuu monesta tekijästä, joita ovat käytettävä kiillotuskone, kiillotuslaikka, kiillotustahna, koneen liikutusnopeus, koneelle annettava paine sekä työstön pituus. Näitä taitavasti yhdistelemällä saadaan hieno lopputulos.

Kiillon pieni lisääminen on helpompia kiillotusoperaatioita. Syvän naarmun poistaminen vaatii jo enemmän töitä. Selkeästi vaikein ja raskain työ on poistaa syvempiä naarmuja jättäen kauniin pinnan. Onneksi näyttävän kiillon aikaansaamiseksi ei tarvitse poistaa lähellekään kaikkia naarmuja maalipinnasta.

Välineitä

Maalipinnan huolellinen puhdistaminen on perusedellytys kiillottamiselle. Kiillotuskoneen laikka voi pyöriä noin 1500 kertaa minuutissa maalipintaa vasten, joten yksikin hiekanjyvänen maalipinnan ja laikan välissä tekee hetkessä rumaa jälkeä. Puhdistus suoritetaan samoin kuin ennen vahausta, joka on esitelty jo aiemmassa autonhoitojuttusarjan osassa.

Maalipinnan kiillotus on vaativaa ja aikaa vievää työtä hyvin tehtynä. Maltilla opettelemalla taito on kuitenkin harjoiteltavissa.

Kiillotuskoneita on olemassa erilaisia, joiden merkittävimpänä erona on kiillotuspään liikerata. Yleisesti nämä jaetaan tämän perusteella kahteen ryhmään, jotka ovat suoravetoiset koneet ja epäkeskokoneet. Epäkeskokoneita on olemassa sekä perinteisemmin vapaasti pyöriviä että pakotetulla liikkeellä varustettuja.

Valittu kone sanelee myös kiillotukseen käytettävää tekniikkaa sen suhteen kuinka paljon painetta koneelle annettaan, kuinka nopeasti konetta liikutetaan ja mitä kierroslukua milloinkin käytetään. Tähän lisätään suoravetoisen koneen yhteydessä sopivan alustallan, sekä joka tapauksessa laikan ja tahnan, valinta. Alku ei ole helppo.

Suoravetoinen kiillotuskone ja vaahtomuovista valmistettu kiillotuslaikka on yleinen yhdistelmä kiillotukseen, mutta näistäkin löytyy runsaasti erilaisia vaihtoehtoja.

Kiillotustekniikkaa

On huomattavasti parempi vaihtoehto kiillottaa kevyesti ja saada hyvä lopputulos, kuin pyrkiä täydelliseen naarmunpoistoon ja saada aikaan hirveää tuhoa maalipinnalle. Vaahtomuovista viimeistelylaikkaa ja viimeistelykiillotusainetta maltillisilla kierroksilla käyttämällä on hyvä totutella kiillotuksen saloihin. Eron saa sitenkin aikaan, kunhan muistaa työstää pieniä alueita kerrallaan.

Vasemmalla kiillotettu pinta ja oikealla kiillottamaton. Vasenkaan puoli ei ole täysin virheetön, mutta ero on huomattava.

Yhteen artikkeliin ei mahdu kaikki auton maalipinnan kiillottamiseen tarvittava tietous. Tästä artikkelista alkava juttusarja tulee käsittelemään kaikki tärkeät osa-alueet yksi kerrallaan. Mitään oikotietä onneen ei ole. Vain huolellisella tutustumisella aiheeseen ja pitkällisellä harjoittelulla saavuttaa upean lopputuloksen. Kevyellä aloituksella saa silti merkittävästi lisää kiiltoa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy