Muinainen Petra – Indiana Jonesin ja nabatealaisten jäjillä

Rauniokaupunki Petra riittää yksin syyksi suunnata Jordaniaan. Paahtavan auringon alla tärkeintä on unohtaa kiire ja antaa mielikuvituksen lentää.

Rauniokaupunki vuorten ympäröimässä laaksossa ei kuulosta kaikkein omaperäisimmältä ja ainutlaatuisimmalta nähtävyydeltä, mutta Petran kohdalla ennakkoluulot kannattaa karistaa ja kävellä paahtavasta auringosta kapean solan varjoihin ja peremmälle muinaisen kauppias- ja paimentolaiskansa nabatealaisten pääkaupunkiin.

Kilometrin mittaisessa mutkittelevassa ja kapeassa Sig-solassa kulkeminen on jo elämys, mutta varsinaiseen Petraan saavuttaessa edessä on Aarrekammioksi kutsuttu kallioseinään kaiverrettu julkisivu. Aamuauringon valaisemana näky on poikkeuksellisen komea.

1000 vuoden kukoistuskausi

Petran perustivat 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua alueelle saapuneet nabatealaiset ja kaupungin kukoistuskausi kesti yli tuhat vuotta. Sen tarinan laittoivat tauolle lukuisat maanjäristykset ja murtuneen vesipadon valloilleen päästämät tulvat, joista kaupunki ei koskaan toipunut.

Ennen autioitumistaan tärkeiden kauppareittien risteyskohdassa sijainnut kaupunki ehti kuulua roomalaisille ja toimia pakanallisena, kristillisenä ja islamilaisena uskonnollisena keskuksena.

Viitteitä kaikista näistä vaiheista on havaittavissa edelleen, mutta niiden tulkitsemiseen tarvitaan opasta. Sellaisen löytäminen ei ole vaikeaa, mutta todellisen asiantuntijan löytäminen markkinamiesten joukosta vaatii ennakkosuunnittelua tai hyvää silmää. Samoin on kyytien kanssa.

Omatoiminen seikkailu onnistuu paahteessa melko vaivattomasti jalkapatikassa, mutta tarjolla on myös hevos- ja kamelikyytiä varsin vaihtelevaan hintaan. Tarjouksia kuunnellessa kannattaa muistaa, että aidosti ilmaista kyytiä ei ole olemassakaan ja halpakin on harvinainen, vaikka kauppamies muuta väittäisikin.

Oppaan kanssa eniten irti

Oppaan avustuksella kaupungin vaiheista saa ehdottomasti eniten irti. Raunioita levittäytyy laajalle alueelle laaksossa ja rinteillä, eikä eri aikakausista ota selvää silmämääräisesti.

Nähtävää on todella paljon, jos kestää paahtavaa aurinkoa. Yksi päivä Petrassa nopeasti ohi. Useimmat tyytyvät aamupäivän tai iltapäivän viileämpiin tunteihin.

Yksi syy kaupungin poikkeukselliseen kukoistukseen oli vesi. Edistyksellinen kastelujärjestelmä toi suojaisaan kaupunkiin vettä lähes mielin määrin, joten maanviljely onnistui ja kamelikaravaanien jano sammui. Kaupunkia pidettiinkin keitaana keskellä karua vuoristoa.

Autioitumisen jälkeen Petra ei tyhjentynyt täysin. Lukuisissa luolissa asui paikallisia beduiineja vielä 1980-luvulla. Nykyään Petrassa tehdään mittavaa arkeologista tutkimustyötä. Alueesta on tutkittu vain muutama prosentti, joten ainakin kulttuurihistoriallisia aarteita on taatusti luvassa vielä paljon lisää.

Leffasta tuttu

Yöaikaan Petraan ei ole asiaa kuin kerran viikossa. Opastetun kierroksen kohokohdaksi on muodostunut Aarrekammion edustalle levittäytyvä kynttilämeri.

Jos Petran kaupunkikuva näyttää etäisesti tutulta, voi syynä olla elokuva. Muinainen kaupunki on tarjonnut näyttävät puitteet myös seikkailuelokuvalle Indiana Jones ja viimeinen ristiretki.

Kyseinen elokuva herätti uusien matkailijaryhmien kiinnostuksen Petraa kohtaan. Vaikka elokuva on jo klassikko-osastoa, houkuttelee sen fiktiivinen päähahmo rauniokaupunkiin ihmisiä tasaisena virtana.

Jos unelmana on olla Indiana Jones edes hetken, löytyy sopivaa rekvisiittaa kaikista alueen marketeista ja myyntikojuista.

Elämyksen viimeistely onkin sitten enää lähinnä omasta mielikuvituksesta kiinni, sillä puitteet ovat Petrassa enemmän kuin kohdallaan.

Teksti ja kuvat Antti Hentinen

Lisää Jordanian matkailusta www.visitjordan.com