Nimi muutettu: pienten parhaimmistoa Autobianchista pikku-Lanciaan

On korkea aika tutkia italialaisen pikkuauton tasokkainta ja innovatiivisinta antia Nimi muutetun näkökulmasta. Ilman tätä historian vaihetta automerkkiä nimeltä Lancia ei todennäköisesti enää olisi.

Lancia Ypsilon on varsin omalaatuinen tapaus automaailmassa. Jo vuonna 2011 esitelty persoonallinen premium-pikkuauto on ollut valmistajansa ainoa automalli viimeiset kahdeksan vuotta. Se perustuu vuoden 2007 Fiat 500:een, ja sitä myydään ainoastaan Italiassa, jonka automarkkinoilla sillä on lähes raudanluja kolmossija, viime vuonna 44 000 myydyllä yksilöllä. On ilmiselvää, että tämä sielukas pikkuauto on pitänyt perinteikästä italialaismerkkiä ansiokkaasti yksin pystyssä kaikki nämä vuodet.

Lancian tasokkaan pikkuauton juuret juontuvat 80-luvulle, Fiat-konsernin kokeilumerkin Autobianchin Y10 -malliin.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Logonvaihdolla uuteen segmenttiin

Autobianchin vaiheita käsiteltiin jo aiemminkin Nimi muutetun kesäautokaudella Giardiniera-mallin myötä. Tuolloin Autobianchi oli logonvaihtokaupoissa suora vastaanottajaosapuoli, mikä oli tälle kokeilumerkille epätavallinen tilanne. Autobianchi, polkupyörävalmistajana eniten tunnetun Bianchin ja Fiatin yhteisyritys, jossa oli mukana myös rengasvalmistaja Pirelli, tarkoitettiin eräänlaiseksi kokeilumerkiksi, jonka automalleissa testattiin uusia ratkaisuja kuluttajatasolla asti, ennen kuin niitä alettiin hyödyntää Fiatin, ja kuten tämä tapaus hyvin osoittaa, myös esimerkiksi Lancian paljon laajalevikkisimmissä tuotteissa. Autobianchia ei itse asiassa tarkoitettukaan aivan massa-automerkiksi, vaikka nyt kyseessä oleva Y10-malli toikin sen A112:n ohella paljon lähemmäksi sellaista 1,13 miljoonan auton valmistusmäärällä.

Y10:ssä olikin pieneksi autoksi paljon erityistä. Jotta Autobianchin voisi hyvällä omallatunnolla brändätä myös Lanciaksi, täytyi sen edustaa tekniikaltaan ja varustelultaan keskimääräistä korkeampaa tasoa, ja nyt puhutaan siis 3,3-metrisestä pikkuautoluokasta. Ajan ja segmentin konteksti huomioiden Y10:n rakenteessa erityistä oli esimerkiksi "Omega" -taka-akseli. Etuakselin MacPhersonin tai perinteisen jäykän taka-akselin sijaan Omega-ratkaisu perustui kahteen pitkään tukivarteen, jotka oli saranoitu keskeltä autoa. Ratkaisu teki autosta samanaikaisesti mukavamman ja vakaamman.

Y10:n korimuodot ovat niin ikään oma lukunsa. Pikkuisen muodot päätettiin loihtia Centro Stile Fiatilla, joka oli muutenkin erikoistunut pikkuautoihin. Korin hiomiseen käytettiin reippaat kolme vuotta, joiden aikana syntyi kohtuullisen monta paperitolloa ja sileää savimallia. Tuloksena oli aikanaan hyvin aerodynaaminen pikkuauto ilmanvastuskertoimella 0,31. Tämäkin tulos on toki 80-luvun jälkeen alitettu, mutta tuskin mikään nykyauto voittaa Y10:tä absoluuttisessa otsapinta-alassa. Korissa oli monia yksityiskohtia ja ominaisuuksia, jotka olivat tätä ennen pikkuautoluokassa ennennäkemättömiä.

Aerodynamiikassa suurista linjoista huolehtivat viistetty konepelti, loiva ja kaareva tuulilasi sekä takana loivasti alaspäin kaartunut kattolinja. Perä oli tunnusomaisesti melkein pysty, ja tavaratilan luukku oli tyylitehosteena musta. Myös ylimääräisistä ikkunalistoista luovuttiin, ja sivuikkunat sulautuivatkin alareunastaan sulavasti osaksi koria. Niin ikään kattokiskoista luovuttiin kaupunkiautossa tarpeettomina. Suuret ovet helpottivat kulkua sisään, vaikka Y10 olikin saatavilla ainoastaan kolmiovisena.

FIRE-sukupolven moottoreita Y10:n keulalle sai 1,0- ja 1,1-litraisina. Toinen moottorivaihtoehto, Fiasa, oli peräisin Brasilian-Fiatilta, ja sen sai myös turboahdettuna @ 85 hevosvoimaa.

FIRE ensimmäisenä käyttöön

Y10:ssä todella historiallista oli myös voimanlähde. Fiat korvasi vanhentuneen 100-sarjan bensiinimoottoriperheensä aluksi PSA:n kanssa, mutta lopulta ihan omatoimisesti kehittämällään FIRE-moottorisukupolvella. FIRE tulee sanoista Fully Integrated Robotised Engine, mikä tarkoittaa asioita sekä moottorin sisällä että sen valmistusprosessissa. FIRE:t valmistettiin alusta alkaen käyttäen laajasti hyödyksi robotiikkaa, mikä pienensi tuotantokustannuksia tuntuvasti. Edeltäjäänsä verrattuna FIRE:ssä on peräti 2 200 yksittäistä osaa vähemmän, kiitos laajan integroinnin. Komponenttien integroinnin ansiosta moottori oli helpompi huoltaa, massaltaan kevyempi, kooltaan kompaktimpi sekä luotettavampi.

Y10 Turbo Martini oli pienoinen kumarrus konsernin autourheilusuuruuksille.

FIRE:ä on käytetty pikkuautoista aina Jeep Compassin ja Alfa Romeo Giuliettan kokoisiin autoihin, ja tehokkaimmillaan se on ollut ahdettuna 1,4-litraisena T-Jetinä Abarth 695 Biposton keulalla 190-heppaisena.

FIRE-moottorin ensiasennus Y10:een oli jälleen yksi esimerkki Autobianchin kokeiluluonteesta ja uranuurtajuudesta.

Ihka ensimmäisenä Autobianchi Y10:ssä vuonna 1985 käyttöön otettu FIRE on yksi autohistorian valmistetuimpia moottorityyppejä, sekä lukumäärällisesti että ajallisesti. Nyt 37 vuotta käytössä ollutta FIRE-sukupolvea ajetaan pikku hiljaa muun muassa FireFly:n alta pois, mutta tietyissä (aina 16-venttiilisissä) muodoissaan sitä valmistetaan edelleen. Alkuperäisen kaltaisen 8-venttiilisen tuotanto lopetettiin kokonaan toukokuussa 2020, kun viimeinen yksikkö rullasi Termolin tehtaalta ulos. Valmistus päättyi kunnioitettavaan lukemaan 23 233 856.

Y10:n nelivetoversion tekniikasta vastasi esimerkiksi G-Mercedeksen ja alkuperäisen Fiat Panda 4x4:n itävaltalainen valmistaja, Magna-Steyr.

Y10:n jälkeen

Y10:n myynti jatkui Autobianchina Ranskassa ja Israelissa vuoteen 1989 sekä Italiassa aina vuoteen 1995 eli Y10:n tuotannon loppuun asti. Melkein kaikilla muilla markkinoilla Y10:t myytiin Lancioina. Y10 jäi Autobianchi-brändin viimeiseksi malliksi, ja vuoden 1995 jälkeen kaikki sen toiminnot sulautettiin Fiat-konsernin sisällä osaksi Lanciaa tasan 40 vuoden jälkeen.

Y10:n jälkeen Lancia on jatkanut pikkuautoluokassa kolmen sukupolven Y/Ypsilon-mallin myötä, aluksi 3-ovisena, nykyään 5-ovisena. Tämä alussakin esitelty viimeisin sukupolvi tarjoaa muuten vielä yhden Nimi muutettu -ulottuvuuden. Juttusarjan alussa käsitelty Lancia Thema/Chrysler 300 -kulttuurikonflikti toimi nimittäin vuosina 2011 - 2014 myös toisinpäin, kun Lancian omatuotantoiset Delta ja Ypsilon brändättiin oikeanpuoleisella ohjauksella Chryslereiksi. Tähän voi todeta vain, että joka ikinen osa Ypsilonissa taisteli Chryslerin logoja vastaan varmasti vähintäänkin samalla mitalla, kuin Theman ja 300C.n tapauksessa oli toiseen suuntaan.