Renault 5 tekee paluun täyssähköisenä, mutta millainen alkuperäisen mallin taival oli?

Renault julkaisi kuvia uudesta Renault 5 -prototyypistä, joka tullee tuotantoon vuoteen muutamassa vuodessa. Auton tarkempien tietojen aika ei ollut vielä, joten muistellaan hetki sitä alkuperäistä viitosta.

Kuten parin vuoden takaisessa klassikkokoeajossa kerroimme, Renault 5 esiteltiin alun perin vuonna 1972 Tipparellua, eli Renault 4:ää kompaktimmaksi vaihtoehdoksi. Autolla haluttiin iskeä varsin tuoreille ’’kakkosauton’’ markkinoille. Kunnioitettavan 24 tuotantovuoden aikana autoa ehdittiin valmistaa yli yhdeksän miljoonaa kappaletta ja se on yhä kaikkien aikojen eniten myyty ranskalaisauto.

Lähivuosina ranskalaiset ovat tuomassa klassikkomallia takaisin kansan pariin – täysin sähköisenä. Renaultin viisivuotissuunnitelman yhteydessä valmistaja julkaisi kuvia Renault R5 -prototyypistä. Retroilme on samankaltainen kuin Honda e:ssä, joka muistuttaa ensimmäistä Civiciä.

Mainittakoon tässä välissä, että Renaultin pääjohtaja Luca de Meolla oli näppinsä vahvasti pelissä myös Fiat 500:n uustuotantomallissa.

Valmistaja ei kuitenkaan paljastanut prototyypistä juuri mitään, mutta siihen pohjautuva malli tulee Top Gearin mukaan markkinoille alle kolmessa vuodessa. Se, kuinka lähellä prototyyppiä ja alkuperäistä viitosta tuotantomallin muotoilu tulee pysymään jää nähtäväksi. Käsitellään nyt siis sitä alkuperäistä, polttomoottorilla varustettua autoa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Käytännöllisyys edellä

Alkuperäisen mallin ideologia oli tavanomainen ja jatkoi valmistajan 1960-luvun linjaa. Auto siis oli etuvetoinen, kompakti ja monikäyttöinen. Reseptissä oli myös alun perin mukana muun muassa Tipparellusta tuttu ratkaisu, eli pitkittäismoottori etuvetoisesta voimalinjasta huolimatta. Tämän taustalla oli jo olemassa olevien moottorivaihtoehtojen käyttäminen.

Alun perin moottorivaihtoehdot olivat 782- ja 956-kuutoiset. Tehoa nämä tuottivat 33,5 ja 44 hevosvoimaa. Huippunopeutta autolla ei pystynyt keräämään juurikaan yli 120 km/h, mutta kaupungeissa tämä ei toki haitannut.

Ulkomittojensa puolesta auto olikin tarkoitettu kaupunkiajoon. Pituutta oli ainoastaan 3,52 ja leveyttä reilut puolitoista metriä. Aluksi autoa sai vain kolmiovisena, mutta vuodesta 1979 alkaen myös viisiovinen malli kuului tarjontaan.
Kaupunkiautomaisuutta alleviivasi koon lisäksi myös yhdet ensimmäisistä muovipuskureista, joiden etuna oli niiden kestävyys pienissä parkkipaikkakolhaisuissa.

Turbon taikaa

1980-luvulla Renault tahtoi mukaan rallin MM-sarjaan, mutta etuvetoiseen Renault 5:een kilpailukykyisen auton rakentaminen olisi ollut haastavaa, joten luokituksen pohjalle kehitettiin Renault 5 Turbo.

Turbo-lisänimi ei tarkoittanut ainoastaan turbotettua versiota viitosesta. Luokitusmalli oli keskimoottorinen ja takavetoinen, joilla haettiin parempia ominaisuuksia kilpa-auton rakentamiseen. Moottorina oli 1,4-litrainen neloskone, joka tuotti alun perin 160 hevosvoimaa 6 000 minuuttikierroksen pyörintänopeudella.

Auto luokiteltiin 4-ryhmään, joka kehittyi muutaman vuoden päästä legendaariseksi B-ryhmäksi. 4-ryhmän aikaan ranskalainen Jean Ragnotti onnistui voittamaan autolla vuonna 1981 Monte Carlossa ja seuraavana vuonna Korsikassa.

B-ryhmän aikaan säännösten muuttuessa auto jäi pahasti nelivetoisten kilpailijoitensa jalkoihin ja autolla voitettiin sen loppu historian aikana kaksi MM-rallia. Vaikka menestystä ei juuri tullut, ei auton merkitystä rallimaailmassa tule vähätellä. Auto oli ensimmäinen keskimoottorinen, joka oli johdettu alun perin etuvetoisesta mallista. Myöhemmin tästä tuli nelivedon lisäksi toinen keskeinen tekijä voittaja-autoihin ja moottori löytyi keskeltä niin Peugeot 205 T16:sta kuin Lancia Delta S4:stä. Myös Audin huhuttiin suunnitelleen hetken keskimoottorista versiota Quattrosta.

Myöhemmin R5 Turbon tarinaa jatkoi Clio V6, joten toivottavasti myös sähköinen R5 tulee tarjoamaan erikoisempaa versiota esimerkiksi Alpinen valmistamana.

Toinen sukupolvi ja kolmas kerta

Toisen sukupolven Renault R5 tuli myyntiin vuonna 1984. Tässä välissä malli oli noussut Ranskan myydyimmäksi automalliksi ja vuoteen 1985 mennessä mallia oli valmistettu viisi ja puoli miljoonaa yksilöä.

Toisessa sukupolvessa auton perusrakenne ja kori olivat täysin uudet, vaikka perusilme pysyi samantyylisenä. Lisäksi moottori oli asennettu toisessa sukupolvessa poikittain ja auto sai eteen MacPherson-rakenteen vääntösauvajousituksen tilalle.

Ulkomitoiltaan auto hieman kasvanut vain hieman. Pituutta oli noin 40 mm enemmän ja leveyttä vajaat 60 mm. Painavimmankin mallin kuivapainoksi ilmoitettiin 840 kilogrammaa.

Moottorivaihtoehtoja oli litraisesta 41-hevosvoimaisesta aina 1,4-litraiseen turboon joka tuotti 118 hevosvoimaa tehoa. Dieselvaihtoehdot tulivat vuotta myöhemmin.

Toinen sukupolvi möi niin ikään miljoonia, jonka ansiosta R5 pysyi tuotannossa vielä vuonna 1990 julkaistun Clion kanssa samaan aikaan, vaikka Clio oli jo huomattavasti modernimpi auto. Renault päätti luopua viitosen tuotannosta vasta vuonna 1996.

Vuonna 2000 iranilainen Pars Khodro alkoi valmistaa Kia Prideen perustuvaa autoa, jonka kori oli kuitenkin lähes suoraan R5:stä. Tämä malli oli tuotannossa pienin päivityksin aina vuoteen 2008 saakka – Renault 5 ei ole ehtinyt käytännössä siis pitää kovinkaan pitkää hiljaiseloa.

Teksti: Eetu Kokkonen Kuvat: Renault

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy