Sukupolvenvaihdos Solbergin perheessä - hyppäsimme hetkeksi Oliverin kyytiin

Moottori piipahti Oliver Solbergin kyydissä ennen Secto Rally Finlandia. Ruotsalaiskuljettaja johtaa WRC2-luokan MM-sarjaa.

Oliver Solberg on rallimaailman kuumin lupaus. Moottori kävi Secto Rally Finlandin ennakkotesteissä 22-vuotiaan ruotsalaisen kyydissä.

Tällaisia päiviä ei enää juurikaan satu kohdalle. Olen sopinut meneväni tutkailemaan modernin ralliauton vauhtivaroja norjalaisruotsalaisen Oliver Solbergin ralliperheen mainetta jatkavan Oliverin kyytiin.

Testipaikka on Jukojärven kylässä, Keuruulla. Näissä maisemissa on ajettu myös Suomen MM-rallissa, joskaan tie ei ole hetkeen kuulunut rallireitille. Testikäytössä se on yhä oivallinen vaihtoehto kilpailuun valmistautuville.

Tapaan huoltopaikalla isä Petterin, äiti Pernillan sekä tiimin edustajan, joka tuo minulle kypärän ja vastuuvapautuskaavakkeen allekirjoitettavaksi. Se on normaali käytäntö tilanteissa, jossa autoon pääsee ulkopuolinen henkilö ilman tarvittavia vakuutuksia.

Kun penkissä on löytynyt mukava asento ja turvavarusteet kiinnitetty, saapuu kuljettaja ohjaamoon.

Matkaa huoltopaikalta testierikoiskokeen lähtöön kertyy kolme kilometriä. Sen käytämme niitä näitä jutustellen.

-Oletko ollut aiemmin ralliauton kyydissä? Solberg kysyy.

Annan hänelle nopean kertauksen kuljettajistani, joiden pitkässä listassa Solberg on 51. Oliverin isän, vuoden 2003 maailmanmestarin Petter Solbergin kyydin koin jo vuonna 2011.

Isä ja poika kävivät neuvonpitoa testivetojen välissä. Petter Solberg voitti rallin maailmanmestaruuden vuonna 2003.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Huippunopeutta tavoitellen

Sitten on aika kyyristyä lähtöviivalle. Muutama lyhyt kiihdytys jarrujen ja renkaiden lämmittämiseksi ja olemme valmiita. Lähtöpaikka on jo hieman pehmentynyt, sillä Solbergia ajattava Toksport WRT on tuonut kaikki neljä autoaan testiin. Niinpä tiessä alkaa näkyä käytön jälkiä, vaikka tie kovapohjainen onkin.

Solberg laittaa kakkosvaihteen silmään, sillä ykkösvaihteella startatessa 330-hevosvoimainen Skoda jäisi helposti lyömään tyhjää ruotsalaiskuljettajan vapauttaessa kytkimen.

Launch control, eli lähtöjärjestelmä muuttaa auton äänen kumeaksi ja rääkyväksi. Auton kori alkaa väristä. Hiljainen tuhina on vaihtunut villivarsojen kavioiden kopinaksi. Muutaman sekunnin kuluttua Solberg antaa autolle lähtökäskyn. Kaasu on pohjassa, kun nuori mies alkaa kiskoa vaihteita isommalle.

Lähestymme viitosvaihteella ensimmäistä mutkaa. Kuljettajan edessä oleva ledinäyttö osoittaa käytössä olevan vaihteen sekä nopeuden. Näytön pohja on vihreä niin kauan, kunnes on aika kiskaista isompaa vaihdetta silmään. Silloin pohjan väri vaihtuu punaiseksi.

Tällä tiellä ei hyppyjä ole, mutta vauhtia sitäkin enemmän. Solberg on ajanut koko aamupäivän kartanlukijansa Elliott Edmondsonin kanssa, joten hän muistaa tien riittävän tarkasti ja voi pitää yllä täyttä vauhtia.

-Nyt on pitkä vaihdelaatikko. Saavutamme 200 km/h nopeuden, ilmoittaa Solberg kypäräpuhelimen välityksellä.

Seuraan nopeuden nousemista…194, 195 – sitten auton moottori alkaa hakata rajoittimeen. Olemme saavuttaneet auton huippunopeuden ja muutaman sekunnin ajan kiidämme erikoiskoetta maksiminopeutta.

Sitten Solberg viikkaa auton seuraavaan mutkaan ja pian olemmekin jo 3,8-kilometrisen testitien toisessa päässä.

Voin vain hämmästellä nopeutta, jonka Solberg kykenee säilyttämään ohjatessaan Rally2-luokan Skodaansa mutkasta toiseen.

Solbergia ajattava Toksport WRT järjesti testitapahtuman tiimin kaikille neljälle kuljettajalle Keuruulla.

Uskomaton pito

Solberg kääntää auton takaisin kohti tulosuuntaa ja tekee samat manööverit kuin alussa. Yhtä nopeasti olemme jälleen täydessä vauhdissa. Tiestä noussut pölypilvi leijuu vielä tien yllä ja ehdin jo hetken huokaista mielessäni asiaa.

Pölypilven läpipäästyämme näkymä on jälleen selkeä. Keskityn katselemaan tietä, joka vilistää huimaa vauhtia edessämme. Sitten Solberg antaa ennakkovaroituksen seuraavasta tien kohdasta.

-Tämä seuraava tuntuu hienolta.

Ehdin odottaa kolme sekuntia tulevaa. Solberg ohjaa autonsa yli nyppylän, joka keventää hieman autoa irti tiestä samalla kun taitamme tiukkaan oikeaan mutkaan.

Pelkästään tämä kohta korvasi viime vuosina vähiin jääneitä huvipuistokäyntejä. Edessä on vielä testitien viimeinen pitkä mutka – tällä kertaa oikealle.

Nyt lähestymme paikkaa kaasu pohjassa kevyin ohjausliikkein. Katson nopeusmittaria, joka pysyy 170 km/h lukemassa, vaikka mutka on todella pitkä, eikä mitenkään loivaksi luonnehdittava. Tunne on uskomaton.

Sitten testi on osaltamme ohi, on jälkispekulaatioiden aika.

-Tällaisissa paikoissa ne erot rallissa varmasti tehdään, totean, ja Solberg vastaa myöntävästi.

Varikolle saavuttaessa olen yhtä hymyä. Nämä kokemukset saavat vanhankin veren virtaamaan.