Liity Autoliittoon

Etsi auton merkillä ja mallilla kiinnostavat artikkelit
8.6.2026

Syynissä 1970–80-luvun huippuauto Mercedes-Benz 240 D – millaiset turvaratkaisut ja miten sujuu käyttö?

Teksti Teppo Vesalainen
Kuva Teppo Vesalainen
Mercedes-Benz W123

Ajoneuvotekniikkaa käsittelevässä sarjassa otin tällä kertaa syyniin ikonisen W123-korimallin Mercedes-Benz 240 D:n.

Tällä kertaa tarkastelun kohteena olevan, liki puoli vuosisataa vanhan auton tutkiskelu havainnollistaa hyvin, kuinka valtavaa niin aktiivisen kuin passiivisenkin turvatekniikan kehitys on ollut.

W123-korimallin Mercedes-Benz oli varmasti yksi aikakautensa turvallisimpia autoja. Turvallisuuskehitys vuosikymmenten vieriessä on kuitenkin ollut hurjaa.

W123-korimalli tuli markkinoille vuonna 1976. Tarkastelun kohteena oleva autoyksilö on valmistunut tehtaalta joulukuussa 1982 ja ensirekisteröity Länsi-Saksassa seuraavan vuoden alkukuukausina. Kyseessä on oma harrasteautoni, jonka historia on käytännössä koko ajalta tiedossa. Sukulaisperhe osti auton lähes uutena, parin–kolmen kuukauden ikäisenä keväällä 1983 ja toi sen muuttoautona Suomeen elokuussa 1984.

Ennen auton käyttöönottoa Suomessa siihen tehtiin kattava ruosteenestokäsittely ja asennettiin muovilokarit pyöräkoteloita suojaamaan. Tätä ratkaisua olen kiitellyt, koska se näkyy korin kunnossa ja sen myötä myös kolariturvallisuudessa nyt, kun auton valmistumisesta on kulunut kohta 44 vuotta.

Lähes uutena tehdyn ruostesuojauksen ansiosta auto on koriltaan erinomaisessa kunnossa.

Sukulaisperheeltä auto siirtyi omistukseeni ensimmäisen kerran vuonna 1997, 119 000 km ajettuna. Mersu palveli hetken käyttöautonani, minkä jälkeen isäni ja veljeni ajoi sillä vuosia. Lopulta auto jäi seisomaan lämpimään, hyvällä ilmanvaihdolla varustettuun talliin vuonna 2012. Pelastin sen 12 vuoden seisonnan jälkeen takaisin liikenteeseen keväällä 2024. Nyt autolla on ajettu noin 345 000 km, eli moottorin sisäänajo alkaa vähitellen olla suoritettuna...

Hanki rajaton lukuoikeus

Haluatko jatkaa lukemista?

Autoliiton jäsenenä saat rajattoman pääsyn kaikkiin Moottori+ -sisältöihin.

Liity jäseneksi Kirjaudu sisään

Jäsenenä saat nämä edut ja paljon muuta

Moottori

Moottori+ -sisältöjen lukuoikeus ja painettu lehti 8 kertaa vuodessa.

Tiepalvelu

Autoliiton Tiepalvelu turvaa Plus- ja Premium-jäsenten matkan Suomessa ja ulkomailla.

Kommentit (1)

  • MARKKU KUKKONEN

    Minulla oli 80-luvun puolivälillä kaksikin 123 korista laitetta. Ensimmäinen 200:n muutaman kuukauden. Joka vaihtui 300:ksi, vm 1982. Sen kanssa hulluttelin. Tuli tuunattua se kaikilla kromeilla mitä silloin vain sai lisävarusteena. BBS ETUSPOILERI ja BBS – tyyliset alut kunnon renkailla. Kantikkaat etuvalot pyöreiden tilalle. Upea OBA- puuohjauspyörä, kauko-ohjattava keskuslukitus, melko tuhdit äänentoistolaitteet. Jonassonin verhoomossa tehtiin ässäläisten tyyliin upea verhoilu. Eikä tässä kaikki.

    Tuolloin tuli markkinoille jälkiasennettava turbosarja Vehon kauppaamana. Samasta tavaramerkistä minulla oli kokemusta Dieselgolfissa, joka oksensi sisuskalut alle 50 th ajon jälkeen. Silloin päätin, ettei turboa muutoin, kuin tehdasvalmisteisena. Niinpä hulluttelin selvittelyni jälkeen asennuttaa autooni tehdasuusi moottori, 300:n turbodieselin. Hinta n. 43000,00 markkaa asennettuna. Rahoitusta tuki, kun löysin ostajan ”vanhalle” moottorille hintaan 19000,00 markkaa. Uusi pata nokalla huomasin pian, että välityksiä pitäisi harventaa. Ei kun viisivaihteinen käytetty laatikko. Se oli aivan susi takuusta huolimatta. Oli kätten voiteita, kun tekniikka palautettiin nelivaihteiseksi.
    Kardaani takaisin normimittaiseksi koneistajalla. Rahaakin paloi.
    Mitäs sitten? Eräs mersuspesialisti ehdotti 126:n harvaa perää. Hänellä sattui olemaan sellainen hyllyssä. Niinpä tein kaupat asennettuna. Nyt minulla oli superupea 300TD.
    Auton todellinen huippunopeus oli 193, eivätkä saksalaiset pitkät ylämäet ahdistaneet esim. Kasselin seudulla. Vääntö aivan hirmuinen! Kyllä siellä ihmeteltiin, mikä finskimersu on noin suorituskykyinen.
    Automiehet pitivät minua hulluna. Sain siitä kuitenkin omani pois. Ostaja luonnehti autoa lentokoneeksi koeajon jälkeen.
    Päätelmäni: vaikka olisi kuinka erikoinen laite, sille tarvitaan vain yksi ymmärtäjä. Varsinkin kun sille on katetta. Tuolla Mersulla oli ja tyytyväinen ostaja löytyi.
    Olisiko auton tehot vaikuttaneet siihen, että se on ollut jo pitkään romutettuna.

Kommentoi artikkelia

Luetuimmat

Liity Autoliiton jäseneksi

Autoliiton jäsenenä saat rajattoman pääsyn kaikkiin Moottori+ -sisältöihin ja lisäksi Moottori-lehden 9 kertaa vuodessa.

Liity jäseneksi