Tässä asiassa Ott Tänak säilyttää lyömättömän ennätyksen!

Vuoden 2019 rallin maailmanmestarilla Ott Tänakilla on yksi ominaisuus, joka tekee hänestä kilpakumppaneitaan etevämmän. Ennätyksen todentaminen sen sijaan on hieman haasteellisempaa, sillä se ei taivu yksinkertaisen statistiikan piiriin.

Yksinkertaisesti sanottuna: Ott Tänakista ei pitänyt tulla maailmanmestaria milloinkaan. Ei edes MM-osakilpailuvoittajaa. Silti niin kävi.

Esimerkkejä reikäpäisistä kuljettajista oli nähty jo paljon aiemmin, mutta vastaavaa muodonmuutosta ei milloinkaan.

Ensimmäisen kerran Tänakille luettiin madonluvut jo kauden 2012 jälkeen. M-Sportin peltisepät olivat työuupumuksen partaalla, sillä tuliaisina kilpailuista ei ollut ruttaantunutta koria kummempaa pinaalia.

Tarkan punnan miehenä tiimin johtaja Malcolm Wilson ei nähnyt tilanteessa järkevää ulospääsyä, joten Tänak sai potkut. Se tarkoitti ilman sen kummempia meriselityksiä ralliuran päättymistä, sillä omin voimin Tänak ei kyennyt huipulle yrittämään.

Niinpä kausi 2013 meni Tänakilta toisten edesottamuksia ihmetellessä ja ihmeitä toivoessa. Sellainen kuitenkin odotti kulman takana, sillä brittiläinen rengasvalmistaja DMack oli aloittanut oman tuotteensa kehittämisen, ja siinä yhtälössä myös Tänakille oli paikka olemassa.

Autona oli kuitenkin Ford Fiesta R5, joten mitään luokkavoittoa kummempaa Tänakilta ei odotettu. Vuosi oli kuitenkin tärkeä itseluottamuksen palauttamisen kannalta.

Seuraavana vuonna tulosta yritettiin jälleen päätiimissä, WRC:n ratissa, mutta läheltä piti -hukkuminen Meksikossa ei sitä varsinaisesti tuonut. Sympatiaa sitäkin enemmän, kun auto ongittiin järven pohjasta ja laitettiin kuntoon loppurallia varten.

Viimeistään vuoden 2020 raju ulosajo Monte Carlossa sai Tänakin ajattelemaan. Sellaisesta tärskystä voi selvitä vain kerran, ei toistamiseen.

Taloudellisen rallin ajamisen hän tosin oli oppinut jo vuosia aiemmin. Kun Malcolm Wilson palkkasi hänet toistamiseen ja nosti kadotuksen portilta takaisin parrasvaloihin, tiesi Tänak sisimmässään kohelluksen olevan taaksejäänyttä elämää.

Läpimurtonsa Tänak teki niinkin myöhään kuin Puolan MM-rallissa 2016, jota hän johti viimeiselle erikoiskokeelle asti. Se sai miehen ajatusmaailmassa palikat oikeaan järjestykseen. Koohottajille oli varattu teetä ja sympatiaa, mestarikuljettajille samppanjaa ja vaahtokarkkeja. Tänak halusi tulla mestariksi.

Kaudeksi 2017 Wilson otti mukaan päätiimiin moninkertaisen maailmanmestarin, Sébastien Ogierin tallikaveriksi. Vihdoin Tänak tunsi olevansa jotain, ja ennen kaikkea matkalla kohti suurta päämääräänsä historian kirjoihin jäävänä, mestaritason kuljettajana.

Kaksi osakilpailuvoittoa oli riittävä vakuutus myös Toyotan rallitallia tuolloin johtaneelle Tommi Mäkiselle. Paikka Toyotalla oli kaikki mitä Tänak tarvitsi. Jo ennen kauden alkua saattoi aistia Tänakin olevan porukan nopein kuljettaja. Itseluottamus paistoi kasvoilta, eikä Tänak peitellyt onneaan.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Poikkeuksellinen kyky

Tänak osoitti muutoskyvyllään jotain todella poikkeuksellista. Häntä ennen, ja myös kaikki hänen jälkeensä, koheltajiksi profiloituneet kuljettajat ovat sellaisina myös pysyneet. Miksi siis Tänakille ei käynyt samoin?

Pätevää vastausta on mahdotonta antaa, mutta varmaksi voi todeta täydellisen u-käännöksen tapahtuneen. Asvaltilla ajamisen Tänak oppi norjalaisen rallicross-kuljettaja Andreas Bakkerudin kanssa. Bakkerud näytti radalla, minkä verran auton renkaat saavat lyödä tyhjää, jotta meno on joutuisaa vielä tiukoissa neulansilmämutkissakin.

Tänak oli kaikki aistit avoinna ja imi oppia itseensä. Hän omaksui uudenlaisen ajotyylin siinä määrin, että siitä tuli hänen uusi luontonsa.

Vertaukset muihin urheilulajeihin ovat kenties aavistuksen ontuvia, mutta yhtäältä Tänakin voi kuvailla jääkiekkotermein vaihtaneen ”leftin” mailasta ”rightiin” ja tajunneensa jotain uutta ja oleellista lajistaan ja itsestään – niin suuresta muutoksesta oli kyse.

Ennen kaikkea, Tänak oppi tunnistamaan omat ja autonsa rajat. Nyt hän ei enää ylittänyt niitä. Tilastollinen tosiseikka on se, että hän on MM-sarjan varmin kuljettaja viimeisimpien neljän vuoden ajalta. Ulosajoon hän ei ole joutunut keskeyttämään kuin Kataloniassa 2021, mutta silloin hänen motivaationsa ajamiseen oli poikkeuksellisesti hukassa.

Marginaalit rallissa ovat äärimmäisen pieniä. Kaikilla kuljettajilla on jonkinlainen käsitys autolla ajamisesta, ja tottumaton sivustaseuraaja kuvailee useimmiten kaikkien ajamista vauhdikkaaksi. Mutta, siitä ei olekaan kyse.

Mestaritason tekijäksi muuttuminen tilanteessa, jossa kuljettajan luonnollinen käsitys vaadittavasta ajotyylistä on liian heikko, on erittäin epätodennäköistä, tai vaihtoehtoisesti mahdotonta.

Käytännössä katsoen maailmanmestaruuteen yltänyt kuljettaja on oppinut jättämään nopeutta reserviin – ikään kuin pahan päivän varalle. Se tarkoittaa sitä, että venymiskyky pysyy piilossa tositilanteeseen asti. Mestarikuljettaja ajaa täysillä vain silloin, kun tarve sitä vaatii. Kuvitteellinen kahden prosentin pudotus omasta maksimisuorituskyvystä takaa mestarikuljettajalle tilaa hengittää. Kukaan ei voi ajaa kolmea päivää putkeen omalla maksimitasollaan ja selvitä virheittä, joten sitä ei kannata edes yrittää.