Toriralli pyörii edelleen: ”Bensan hinnalla ei ole mitään väliä”

Kesäautomme päätyi ralliin, jonka epäsovinnaista nimeä ei tätä nykyä tohdi lausua ääneen. Nimitämme sitä tässä jutussa kortteliralliksi. Sporttinen Hondamme pääsee siis vihdoin omiensa pariin.

Kello käy puolenyön paremmalla puolella, kun ajamme vantaalaisen huoltoaseman pihaan toimituksen Honda Civic TypeR:llä. Klassikkoauto herättää selvästi kiinnostusta, vaikka kesäautomme ei itsestään liikoja huutele. Ulkokuori ja tekniikka ovat vanteita myöten täysin originaalissa kunnossa.

Almanakan lehti on juuri kääntynyt lokakuun puolelle ja keskiyön ilta on viileä. Tämä ei tunnu vaivaavan autoharrastajia, sillä Vantaan Ruskeasannassa sijaitsevan Shellin piha on täynnä kärryjä. Kookas asfalttikenttä täyttyy autorivistöistä, jotka jatkuvat osittain pihan ulkopuolelle.

Voisi kuvitella, että huoltoasemalla on käynnissä jokin tapahtuma, mutta kyseessä on normaalia hiljaisempi perjantai-ilta. Hiljaisuuden rikkoo rajoittajalle hakkaava Nissan Skyline GT-R, jonka kuutoskone sylkäisee ilmaan kaiken pahan olonsa. Ympärillä seisoo joukko uteliaita katsojia.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Parhaimmillaan satoja autoja

Kesäiltana Tuusulanväylän ja Tuusulantien välissä sijaitsevalla Shell-huoltamolla saattaa olla satoja autoja. Pihaan niitä mahtuu muutamia kymmeniä, mutta vieressä kulkevan Tuusulantien molemmilla puolilla on vilkkaimpina iltoina jopa kilometrin mittainen autojono. Tänään autot mahtuvat pihalle.

– Väki on vähenemään päin, toteaa Jamo, joka omistaa juuri konettaan huudattaneen Nissanin.

Jamo on tuttu näky Rusan Shellillä, autoharrastajien keskuudessa ja virkavallankin silmissä. Omien sanojensa mukaan historiaa viranomaisten kanssa on, mutta sen enempää hän ei halua asiaa avata. Parkissa olevan auton alla loistavat punaiset led-valot, jotka ovat tieliikenteessä laittomat. Ajaessa ne eivät kuulemma ole päällä.

– Muuten auto on kyllä tällä hetkellä aika lailla täysin laillinen. Muutokset on alustaa myöten (rekisteri)otteessa.

Autoharrastajan mielestä hienointa apinarallikulttuurissa on yhteisöllisyys ja kavereiden kanssa hengaaminen. Mies tutustuu mielellään myös uusiin ihmisiin. Sellaisia pimenevässä syysillassa saa helposti, sillä autot ovat helppo puheenaihe niitä harrastaville.

30 vuotta välissä, mutta kaikki on ennallaan

Ensimmäinen kosketukseni kyläralliin, torimunkkiin, apinaralliin tai pilikseen olen saanut liki kolme vuosikymmentä sitten. Kotikaupungissani Jyväskylässä hommaa aloiteltiin jo mopoikäisenä ja kylillä ajelu jatkui siihen saakka, kunnes väliin tuli muutto pääkaupunkiseudulle. Sitten hommaan tuli yli parin vuosikymmenen tauko.

Kylärallikulttuuri voi kuitenkin edelleen hyvin. Touhuun on tullut paljon uusia sävyjä, sillä kalusto on moninaisempaa. Ruskeasannan Shellin pihasta löytyy Volvo Amazon, pari Civic TypeR:ää, lommoinen jenkkifarmari, rivitalon kokoinen Ford F250, uudenkarhea Ford Focus ST ja liuta Audeja, Mersuja ja Bemareita.

Myös monikulttuurisuus on tullut osaksi kruisailukulttuuria. Kun genre oli aiemmin syntyperäisten Karjalalippis-teinien temmellyskenttä, on tätä nykyä noin puolet porukasta alun alkaen kotoisin muualta kuin Suomesta. Yksi heistä on Mazlum, joka ajelee korttelirallia säännöllisesti.

– Vähintään kerran tai kaksi viikossa.

Mazlum on liikenteessä BMW:llä, johon on miehen omien sanojen mukaan mennyt rahaa noin 35 000 euroa. Summa on iso, muttei toki mitenkään poikkeava. Harrasteauton kohdalla raha ei näyttele kovinkaan suurta roolia. Edes muuttuva maailmantilanne tai polttoaineen hinnannousu eivät vaikuta harrastamiseen.

– Bensan hinta ei vaikuta mitenkään ajamiseen. Kun tämä on harrastus, niin ei tarvitse miettiä rahaa, toteaa Mazlum.

Ainoa mikä ajomäärään on viime vuosina Azlumin kohdalla vaikuttanut, on ajokortin menetys. Sellainen on tuoreessa muistissa, sillä viime vuonna sinipunainen valomeri keskeytti miehen matkan Tuusulanväylällä.

– Mulla oli 230 km/h mittarissa ja poliisimoottoripyörä pysäytti. Kortti lähti seitsemäksi kuukaudeksi, mies nauraa.

Aktiivisten harrastajien elämään tuntuvat kuuluvan selkkaukset virkavallan kanssa. Ilmiö on tuttu myös poliisille, mutta ei autoharrastus automaattisesti tarkoita häiriökäyttäytymistä, kortinmenetyksiä tai lain rikkomista. Pääosin kortteliralli on rauhallista touhua ja suurin osa porukasta on lainkuuliaista sakkia.

Ei järjestyshäiriöitä

Rauhallisuuden ja nuorison asiallisuuden tietää myös järjestystä Rusalla valvova Lauri. Hänen mukaansa paikalla olevat autoharrastajat ovat fiksua porukkaa, eikä järjestyshäiriöitä esiinny. Laurin ilta vaikuttaa hyvin seesteiseltä, sillä mies ehtii keräillä roskia huoltoaseman ulko-ovella.

– Oikeastaan ainoat asiat, joihin pitää puuttua ovat autojen desibelit.

Jokaisessa kylässä ja kaupungissa korttelirallilla on omat paikkansa ja reittinsä. Ne liikkuvat perimätietona, sillä mitään virallista totuutta siitä, missä moottoriharrastajat ovat, ei oikeastaan ole. Vantaalla Ruskeasannan Shell on valikoitunut paikaksi vahingossa. Paikka on hyvä siksi, ettei lähellä ole kovin paljon asutusta ja asema on auki ympäri vuorokauden.

Entä miten kesäautomme Civic TypeR istuu kokonaisuuteen? Oikein hienosti. Kun ajelemme paikalle Eetu Kokkosen kanssa, löytävät silmämme joukosta lajitoverin. Suunnilleen saman ikäisellä mustalla Hondalla on ehditty rullaamaan lähes neljännesmiljoona. Haluamme autot kaverikuvaan.

Päädymme keskustelemaan pitkät pätkät toisen omistajan kanssa, kunnes tuokiomme rikkoo parimetrinen parrakas karpaasi. Mies on loukkaantunut auton omistajan kaverille, joka oli torpannut miehen käynnin autonsa sisään.

Rikkeen tekijä on jo poistunut paikalta, mutta mielipaha on edelleen läsnä. Karpaasi vaatii Honda-miestä tilille kaverinsa rikkeestä, mutta antaa sitten homman anteeksi. Tilanne ei eskaloidu sen enempää, vaan mies liittyy keskusteluumme.

Reilun tunnin juttelun jälkeen vilkaisen kelloa ja totean valvoneeni yli aamukahteen edellisen kerran viime vuosituhannella. On siis aika painua maate ja jättää tosiharrastajat odottamaan valomerkkiä. Omaksi sellaiseksi jääköön Honda CBR 1000RR:llä suoritettu ahnas kuminpoltto. Poistumme tummaan yöhön kumin käryssä ja silmät kirvelevinä valvomisesta.

Teksti: Tuomas Rajala