Trabantilla Stasi-putkaan

Mikä olisikaan parempi aloitus Saksan pääkaupungin historiaan tutustumiseen kuin opastettu kaupunkikierros kumipyörillä. Trabant-kyyti ei jätä kylmäksi.

Berliinin muurin murtumisesta on jo reilut 20 vuotta. Ja vaikka lähes kaikki allekirjoittavat asioiden parantuneen, moni ikävöi myös menneen Itä-Saksan (Ost) perään. Heidät tunnetaan ostalgiastaan.

Muistatteko vielä Wartburgin säkättävän pakoäänen? Warret ovat valitettavasti kadonneet Saksassa katukuvasta, mutta Trabant on kulttipeli. Siksi harvat myynnissä olevat pahviset Trabit ovat hinnakkaita, ne säilyttävät arvonsa paremmin kuin laadukkaat länsiautot. Onneksi Trabin kyydistä voi nauttia myös ostamatta sitä.

Usea Berliinissä toimiva yritys tarjoaa ostalgiakyytiä. Näistä tunnetuin on TrabiSafari, jonka hitti ovat punaiset avomallit. Ne eivät ole klassikoita, sillä katto on leikattu jälkikäteen pois. Avoautoilu oli ylellisyys, mihin sosialismissa ei ollut varaa. Tarjolla on myös porrasperiä ja farmariversioita – sekä venytetty luksusmalli.

Kierroksen hintaan sisältyy opastus (kielet: englanti, espanja, italia, ranska tai saksa) radion välityksellä. Ja jos rutinoitu kiertoajelu ei kiinnosta, neuvottelemalla voi luoda oman mielen mukaisen ohjelman.

Ostalginen aikamatka

Istuminen Trabin ratin taakse on todellinen aikamatka. Kojelauta ei voisi olla karumpi. Matkaan lähdetään vanhan kunnon ajan tapaan ryyppy päällä. Neliportainen vaihteisto vaatii hieman keskittymistä, mutta siihen tottuu pian. Jos ei hyvällä, niin pakolla… Kaasujalka painuu syvemmälle; 26 itähevosta laukkaavat rinta rottingilla. Kyyti ei ole mukavaa, mutta hulvaton tunnelma ylittää kaikki ruumiilliset kärsimykset.

Puolentoista tunnin aikana nähdään lähes koko Berliinin itäinen puoli. Vaikka kaupungin jälleenrakennukseen on upotettu miljardeja, entiset muurin takaiset alueet on helppo erottaa. Itäblokin arkkitehtuuri ja monumentit luovat mahtavan vaikutuksen. Kirpputoreilta voi haalia itäkrääsää.

Vaikka ohjelma on kattava, haluamme syventää tietämystämme Itä-Saksan synkästä historiasta. Siksi Trabbin keula kaartaa muureilla ympäröityyn pihaan. Tänne majoitettiin ne ongelmallisimmat eli poliittiset yksilöt. Itä-Saksan ”suojelupoliisin” Stasin nimi kalskahtaa yhtä kolkolle kuin kenkien kopse vanhan vankilan autioilla käytävillä.

Kierros alkaa alakerrasta, missä ovat ankeimmat sellit. Oppaamme on ollut täällä vankina viisi vuotta, joten hän tietää, mistä puhuu. Tarinat ovat karmivia. Ihmisiä on pidetty kurissa terrorin avulla. Naapurit ovat kavaltaneet toisiaan, eikä syytetyillä ole ollut mahdollisuutta todistaa syyttömyyttään. Tuhansia ihmisiä katosi. Vankeja kidutettiin, ja heidän mieltään yritettiin suistaa raiteiltaan kammottavilla keinoilla.

Vankila vetää hiljaiseksi. Saksalaiset ovat perinpohjaista kansaa: he tekivät myös inhottavat asiat todella tehokkaasti. Reilun tunnin kierroksen jälkeen mieli tekisi käydä vielä Stasi-museossa täydentämässä tietoja lisää. Valitettavasti aika ei riitä.

Trabbi kaartaa Alexanderplatzin kautta TV-tornin alta takaisin lähtöpaikkaan Unter den Linden -kadun kupeeseen. Kierroksen päätteeksi kuski saa muistoksi oman valokuvalla varustetun Trabi-ajokortin.

Teksti ja kuvat: Vesa Eskola