Vartinkin tutustuminen riittää - Pälkäneen rauniokirkon hinta-ällistyttävyyssuhde on lyömätön

Tien 12 varressa keskellä pälkäneläistä peltomaisemaa vastaan tulee hurjan näköinen, katoton ja vähän joka suuntaan vinksallaan oleva keskiaikainen kirkko. Rakennus on tutustumisen arvoinen, ja lyhytkin pysähdys paikan päällä riittää säväyttämään.

Olemme tottuneet pitämään keskiajan rakennuksia erinomaisen hyvin rakennettuina ja siten äärimmäisen kestävinä. Suuremmaksi osaksi tämä pitää täysin paikkansa, mutta ei Pälkäneen rauniokirkon kohdalla. Tai no, jos rakennuksen seinät ovat pysyneet vinossakin asennossa pystyssä vuosisatojen ajan, onhan sekin aikamoinen osoitus rakennustaidosta.

Pälkäneelle rakennettiin kivikirkko 1500-luvun alussa. Majesteettinen kirkkorakennus oli totta kai valmiina koko kylää yhdistävä tekijä ja kylän suurin sekä tärkein rakennus. Tuolloin pälkäneläiset eivät onnekseen tienneet, että olivat tulleet rakentaneeksi kirkkonsa liian pehmeälle savimaalle ja huonoille perustuksille.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Vajoavasta hylkiöstä arvokkaaksi kulttuuriperintökohteeksi

Rakennuksena Pälkäneen rauniokirkon tarina on vailla vertaa. Siitäkin huolimatta, että maa on pettänyt kirkon alta, venäläiset ovat ryöstäneet sen 1700-luvun alussa suuressa Pohjan sodassa, sitä on käytetty heinälatona, siitä on kannibalisoitu runsaasti materiaalia uutta kirkkoa varten, sen katto on romahtanut myrskyssä ja jopa sen purkutyöt on kerran ehditty aloittaa, siinä se vain seisoo.

Halkeilujen ja vajoamisen lisäksi kirkkoa vastaan puhui sen pienuus. Seurakuntalaiset mahtuivat paremmin vuonna 1839 valmistuneeseen Pälkäneen uuteen kirkkoon, johon haalittiin osia tästä keskiaikaisesta. 1800-luvun lopun purkuyritys päättyi siihen, kun kirkko pudotti kiven yhden purkajan päähän. Sen jälkeen kirkkoon ei ole uskallettu kajota.

Nykyisin Pälkäneen rauniokirkko on suojeltu ja arvokas kulttuuriperintökohde, jota ylläpitää talkoovoimin Pälkäneen Vanhankirkon Suojelyhdistys. Kirkko on ollut viime vuosisadan alusta lähtien Pälkäneen seurakunnan omistuksessa, mutta rakennuksen pitäminen yleisölle turvallisena on vaatinut ponnistuksia joka vuosikymmenellä. Kirkkoon on jo pidempään kaavailtu lasikattoa, joka antaisi lisävahvistusta vaijerein tuetuille päätykolmioille, mutta pitäisi kirkon näennäisesti katottomassa asussaan.

Tällä hetkellä kirkko on avoinna yleisölle, ja Pälkäneen seurakunta järjestää siellä myös kirkollisia toimituksia. Kesäisin on joitakin häitä, ja juhannuksena sekä heinäkuun aikana kirkossa pidetään myös kesäjumalanpalveluksia. Joulukirkkonakin rauniokirkko toimii.

Vaikuttava käyntikohde

Jo 12-tieltä muutaman sadan metrin päästä nähtynä rauniokirkko vaikuttaa silmämääräisestikin olevan vinksin vonksin ja heikun keikun vähän joka suuntaan.

Kävely kirkonmaalle lisää vaikuttavuutta. Hyvät opastetaulut kertovat rakennuksen vaiheista. Ja kun ovelle (siis vain oviaukolle) asti ehtii, mielessään lausuu sanat: "Kai se nytkin pystyssä pysyy, kun se on siinä jo vuosisadat seissyt."

Sisällä tulijaa tervehtii maalattia ja aika lailla kaiken nähneet tiili- ja kiviseinät. Seiniä kannattaa katsoa vähän tarkemmin, sillä niistä voi löytää mielenkiintoisia yksityiskohtia. Päätykolmion sisäpuolella ylhäällä kasvaa peräti luonnonkukkia. Rakennus kannattaa myös kiertää ja tutkia ulkoapäin.

Ja todellakin, Pälkäneen rauniokirkolta ei kauaa vie ällistyttää vieraansa. Ja vielä täysin ilmaiseksi.

Lähde: Pälkäneen seurakunta