Ajoneuvot | Koeajo | 6.2.2014

Koeajo: Fiat Panda

0.9 Twinair 4x4

Fiat on aina osannut valloittavien pienten autojen valmistuksen. Valitettavasti Suomessa aikanaan hurja menestys on hiipunut vuosien ja maahantuojavaihdosten myötä. Mielenkiintoisimpia malleja ei ole meillä aina edes tuotu maahan. Tällä hetkellä merkki on kokonaan vailla maahantuojaa.

Pohjois-Italian vuoristoisella järvialueella yleisin auto on Fiat Panda, kaikki kolme sukupolvea ovat vahvasti edustettuina. Erittäin suosittu on myös nelivetomalli, jonka viimeisin versio on juuri esitelty. Sille olisi varmasti kysyntää Suomenkin talvessa.

Muilla markkinoilla Panda kisaa halvimman nelivedon tittelistä Suzuki Swiftin ja Dacia Dusterin kanssa, joten hinta voisi asettua meilläkin 17 000–18 000 euron hujakoille.

Tehoneliöt

Vain viisiovisena saatava Panda ei ole koolla pilattu, ulkomitat eivät ole juurikaan samalle perustekniikalle rakennettavaa pikkuista Fiat 500:a suurempia, mutta tilaa on korkeuden ja kulmikkaamman muotoilun ansiosta merkittävästi enemmän. Ryhdikäs istuma-asento antaa riittävät tilat neljälle, useampaa ei kyytiin rekisteriotteen mukaan kelpuutetakaan.

Ratin etäisyyssäädön puute tekee ajoasennosta italialaisen, pitkät kädet ja lyhyet jalat helpottavat kotiutumista. Tavaratilaa voisi olla enemmänkin ja takapenkin soisi kaatuvan kahdessa osassa.

Koeajoautossa oli runsaasti varusteita kuten peruutustutka ja puheentunnistus. Kojelaudan persoonallisesta ilmeestä huolimatta toiminnot löytyvät helposti. Kaksivärinen sisustus lisää pirteää vaikutelmaa ja tekee pesäeroa muiden pikkuautojen hiirenharmauteen.

Kaksisylinterinen tehopesä

Pandan persoonallisuutta lisää kaksisylinterinen bensiinimoottori niin pirteydellään kuin käyntiäänelläänkin. Meilläkin Fiat 500:ssä esitelty moottori on vain 0,9-litrainen, mutta lyö turboahtimen avulla pöytään perinteistä puolitoistalitraista vastaavat teho- ja vääntölukemat.

Kierroslukumittari on tarpeellinen ainakin totutteluvaiheessa, korvakuulolta ajettaessa on aina liikaa kierroksia ja liian pieni vaihde valittuna. Parhaan väännön alueella, alle 2 000 kierroksen käynti kuulostaa ahdistavan epätasaiselta ja sammumisen partaalla olevalta. Tottumus vakuuttaa, että alavääntö huolehtii reippaasta etenemisestä. Kaksipyttyisen pörinä tulee kuuluviin vain terävämmissä kiihdytyksissä.

Ketterä neliveto

Pandan nelivetomalli on pitävällä alustalla 98-prosenttisesti etuvetoinen, mutta osaa liukkaalla pinnalla jakaa voimaa pitävämmille pyörille viskokytkimen avittamana. Sisäpuolella ainoa ero etuvetomalliin on elektronisen tasauspyörästön lukon kytkin. Se ei oikeastaan ole mekaaninen lukko vaan jarruja käyttävä luistonrajoitin.

Perus-Pandaan verrattuna pyörät on vaihdettu 15-tuumaisiin, maavaraa on nostettu neljä senttiä, helmoihin on lisätty kolhuystävälliset muovilevikkeet ja moottorin alle peltilevy. Sen enempää ei tarvita.

Pienen kokonsa ansiosta Panda pujottelee esteiden ympäri helposti eikä keveytensä ansiosta edes uppoa pehmeään maahan. Korin ylitykset ja akseliväli ovat olemattomat, joten esteiden ylityskään ei muodostu ongelmaksi.

Ykkösvaihde on lyhyeksi välitetty ryömintävaihde. Se tuntuu aluksi pitkältä vaikeassa maastossa, mutta sinnikkäästi Panda punnertaa pahoistakin paikoista tyhjäkäyntikierroksilla säksättäen.

Mukava maantiellä

Näppärä Panda on kotonaan myös kaupungissa. Ketteryyden ja keveyden lisäksi korkeaan autoon on helppo nousta ja kulmien arviointi on helppoa.

Panda yllättää myönteisesti myös maantiellä. Suorituskyky on tonnin painoiselle Pandalle riittävä niin autostradalla kuin vuoristoserpentiineissä. ECO-napin käytön voi kyllä unohtaa siinä missä ohjaustehostuksen höyhenenkevyen city-valinnankin.

Nelivetomallin pidemmät joustovarat tuovat mukavaa pehmeyttä epätasaisuuksien ylityksiin. Silti kallistelu mutkissa ei äidy häiritseväksi.

Keskikulutus karkaa

Pikkuautoksi alhainen melutaso yllättää: kuudes vaihde pitää kierrokset kurissa moottoritienopeuksillakin.

Pettymyksen piskuinen moottori tuottaa tankatessa: rankat alppitiet vaativat veronsa ja keskikulutus karkaa lähemmäs seitsemää litraa.

Teksti ja kuvat: Petri Munukka