Kimi Räikkönen: jäähyväiset Ferrarille

Sunnuntaina ajettavassa Abu Dhabin GP:ssä päättyy eräs aikakausi suomalaista moottoriurheiluhistoriaa, kun Kimi Räikkönen starttaa viimeiseen F1-kisaansa Ferrarilla. Sädekehä tämän kuski/talli -yhdistelmän yllä ei kuitenkaan ihan heti himmene.

No niin – siinä se nyt oli. Mahdollisuus nähdä suomalainen ajamassa Ferraria formula ykkösissä ei ehkä enää koskaan toistu. Ei enää omaa Maamme-lauluamme alkusoittona heti perään laulettavalle Fratelli d’Italialle – saapasmaan riemukkaalle kansallisrallille. Tai tältä tilanne ainakin tällä hetkellä näyttää.

Vaikka siitä on kulunut jo 11 ja puoli vuotta, on kuin se olisi tapahtunut eilen – todellinen Suomi-F1-fanin jättipotti. Lajin kuumimpiin kuulunut kuljettaja, Kimi Räikkönen, joka oli jo ehtinyt saavuttaa urallaan kaksi MM-hopeaa ja yhdeksän voittoa, siirtyi viiden McLaren-Mercedes -kauden jälkeen tarunhohtoiseen Ferrari-talliin.

Talliin, joka ainoana nykyisistä tiimeistä on ollut mukana formula ykkösissä sarjan aloitusvuodesta 1950 lähtien. Talliin, joka oli – ja on yhä edelleen – perinteisin, kuuluisin ja intohimoisin. Ja myös menestynein: vahvassa lähimuistissa olivat vielä Michael Schumacherin kausina 2000–2004 Ferrarilla saavuttamat viisi maailmanmestaruutta putkeen.

Kolmas suomalainen

Kimi ei toki ollut ensimmäinen suomalaiskuski Maranellon palkkalistoilla. Olihan Jyrki Järvilehto toiminut Ferrarin testikuljettajana vuonna 1989 ennen loikkaamistaan F1-radoille saman vuoden syksyllä.

Mika Salo puolestaan pääsi vielä pidemmälle: suomalainen tuurasi jalkansa loukannutta Schumacheria kaikkiaan kuudessa GP:ssä kaudella 1999, oli voittaa Saksan GP:n Hockenheimissa ja laulatti tifoseja Italian GP:n kolmannella tilallaan tarunhohtoisen Monzan palkintokorokkeella.

Mutta täysiverinen, koko kauden kattava ajajasopimus Ferrarilla oli suomalaisittain uusi kokemus. Kuin steppi johonkin ylevämpään, vaikka olimmekin tuohon mennessä nauttineet jo Keke Rosbergin ja Mika Häkkisen kolmesta F1-mestaruudesta. Oli syytä olla entistäkin ylpeämpi meikäläisten moottoriurheilijoiden menestyksestä maailmalla.

Pisteellä ohi muiden

Kausi 2007 ei siis olisi voinut lähteä liikkeelle jännittävimmissä merkeissä. Alku olikin mitä hienoin: Räikkönen ajoi ykköseksi heti avauskilpailussa Australian GP:ssä saavutettuaan sitä ennen paalupaikan ja kisan nopeimman kierroksen. Maranellossa kirkonkellot kilkattivat kunniaa Kimille, ja vain taivas näytti olevan rajana.

Tätä seurasi kuitenkin yllättävä suvantovaihe. Tallikaveri, brasilialainen Felipe Massa näytti olevan keväällä niskan päällä, eikä uusia suomalaisvoittoja herunut. Kesällä peli näytti jo menetetyltä, kun Massan ohella myös McLaren-kaksikko, kaksinkertainen hallitseva maailmanmestari Fernando Alonso ja eräs nuori komeetta nimeltään Lewis Hamilton, olivat karanneet MM-pisteissä tavoittamattomalta tuntuneeseen johtoon.

Viimeistä näytöstä ei ollut kuitenkaan vielä nähty, sillä, kuin taikaiskusta, Kimin ja punaisen auton synergia löytyi.

Suomalainen voitti kymmenestä jäljellä olevasta kisasta viisi – viimeisen niistä Brasilian Interlagosin radalla, missä Räikkönen teki mahdottomasta mahdollisen ja nousi selvältä takamatkalta mestariksi. Taistelun tiukkuutta kuvaa hyvin se, että sekä Alonso että Hamilton hävisivät tittelin vaivaisella pisteellä Kimiin nähden.

Nuo hetket seisoen kotisohvalla, tuota kisaa jännätessä, eivät milloinkaan unohdu.

Toinen lopettaminen

Itse asiassa Kimin Ferrari-jäähyväisiä vietetään nyt jo toista kertaa. Räikkönen sai nimittäin kauden 2009 päätteeksi lähtöpassit, kun Alonso astui hänen tilalleen tanssivan hevosen talliin.

Kylmästi tilastoja katsomalla tälle oli tietysti perusteensakin. Mestaruutta seuranneet kaksi kautta eivät olleet yhtä menestyksekkäitä, vaikka kaudella 2008 Räikkös-voittoja tupsahti sentään kaksi ja seuraavallakin kaudella yksi.

Parin sapattivuoden aikana, jolloin Kimi kokeili muun muassa ralliautolla kilpailemista, vaikutti siis siltä, että suomalaista – ainakaan tätä suomalaista – ei enää tosiaankaan punaisessa autossa nähdä. Ferrarille ei nimittäin F1-historiassa ole tultu tuosta vain takaisin; modernina aikana yksi harvoista tuon tempun tehneistä oli ollut itävaltalainen Gerhard Berger, ja siitäkin oli kulunut jo parikymmentä vuotta.

Mahdoton paluu

Ihmeitä kuitenkin tapahtuu. Yksi sellainen nähtiin vuonna 2013, kun takaisin F1-sirkukseen tulleen Räikkösen julkistettiin palaavan Ferrarille kaudeksi 2014.

Valintaa pönkittivät epäilemättä kahden edelliskauden 2012–2013 vahvat suoritukset: Kimi nappasi Lotus-Renaultilla ajaessaan kaksi hienoa voittoa, ja oli ollut muutenkin tasaisesti mukana kärkikahinoissa.

Vauhti ei siis ollut kadonnut minnekään, mutta uusi Ferrari-aika oli loppujen lopuksi Kimille melkoista taapertamista. Tätä kirjoitettaessa, siis ennen kauden päättävää Abu Dhabin GP:tä, tilille on kausilta 2014–2018 rapsahtanut vain yksi ykköstila, kun tallikaveri Sebastian Vettel on samassa ajassa juhlinut voittoa peräti 13 kertaa.

Erityisesti Räikkönen vaikutti, ainakin näin ulkopuolisen silmin, kärsivän GP-viikonloppujen epätasaisista suorituksista. Jos lähtöruutu oli hyvä, kilpailu meni aina jollakin tavalla pieleen, ja jos kisavauhtia löytyi, voittohaaveet kaatuivat yleensä huonoon aika-ajosijoitukseen.

Kaikkein kuuluisin

Siksi onkin ihmeellistä, millaisen sädekehän lajin sisällä Kimi on varsinkin toisella Ferrari-jaksollaan luonut. Tai eihän Kimi sitä itse ole suoranaisesti luonut, vaan hänen rehellinen olemuksensa, joka vain kirkastui alkusyksystä julkaistun Tuntematon Kimi Räikkönen -kirjan myötä.

Viesti oli selvä: vain kilvanajo kiinnostaa Räikköstä, muu hälinä formulasirkuksessa ei pätkääkään. Tulevat kaksi kautta Kimin kotia lähellä olevassa sveitsiläisessä Sauber-tallissa tulevat varmasti tässä mielessä tarpeeseen.

Joka tapauksessa Räikkönen on jo vuosikausia ollut F1-sarjan ylivoimaisesti suosituin kuljettaja – myös kansainvälisten fanien keskuudessa. Ei ole siis sattumaa, että kisalähetysten tunnusvideossa Kimi esiintyy kaikkien kuskien naamakuvissa järjestyksessä toiseksi viimeisenä – ennen lajin kuningasta, jo viisi mestaruutta saavuttanutta Lewis Hamiltonia.

Ja onhan Kimillä eräs saavutus, jota edes Alonso tai Vettel eivät ole kyenneet lukuisista yrityksistään huolimatta päihittämään: Ferrarin viimeisin maailmanmestari on yhä edelleen suomalainen, kivikasvoinen sellainen.

Ne kansallislaulut

Sädekehä välittyi hyvin esimerkiksi viime syyskuussa, kun Räikkönen ajoi ikimuistoiselle paalupaikalle Ferrarin kotiradalla Monzassa. Vaikka kisassa Kimi joutui luovuttamaan voiton Hamiltonille, hetket palkintopallilla olivat koskettavia – heräsi jo epäilys, ovatko nämä viimeiset tervehdykset uskollisille fanaatikoille siellä alhaalla.

Viiden ja puolen vuoden voitto-odotuksetkin onneksi palkittiin muutama kisa tuon jälkeen USA:n GP:ssä Austinissa. Kakkosruudusta startannut Kimi nitisti Hamiltonin heti ensimmäisessä mutkassa, ja tykitti nopeita kierroksia juuri silloin, kun se mestarillisen taktiikan myötä oli tarpeen.

Tallipäällikkö Maurizio Arrivabene, yhdessä muun Ferrari-henkilökunnan kanssa, vaikutti palkintopallin alla jotenkin riemukkaammalta kuin Vettel-voittojen yhteydessä. Maamme-laulun perään punainen joukkio lauloi yhdessä Fratelli d’Italian – kovaa ja korkealta, kuin mestaruuden saavuttaneena.

Kimi puolestaan katsoi alas – ja hymyili.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Ferrari