Koeajo: Mazda CX-5 – konservatiivi uudistuu tyylilleen uskollisesti

Mazda CX-5 on valmistajan varsinainen syömähammas, joten onkin luonnollista että autoa päivitetään erittäin varovaisin askelin. Hyvää: Laatuvaikutelma, käytettävyys. Huonoa: Kulutus, ajomelu huonolla tiellä.

Nykyisen sukupolven Mazda CX-5 esiteltiin vuonna 2017 ja mallia esitti jo tuolloin olevansa erinomainen kokonaisuus. Erinäisten vuosimallipäivitysten myötä auto on hioutunut yhä paremmaksi – ja auton päivittämistä jatketaan myös mallivuodelle 2022.

Ulkonäölliset muutokset keskittyvät auton päätyihin. Puskurin alaosa on muotoiltu sulavampilinjaiseksi ja maskin kuviointi on vaihtunut tiiviistä hunajakennosta suurempi- ja harvempikuvioiseen. Myös takapäätä on muotoiltu hieman uusiksi, mutta kaikkiaan uudistuneen CX-5:n uusia muotoja saa oikein etsiä – Mazdan mielestä vanhassa on selvästi vara parempi.

Sisätiloja ei ole visuaalisessa mielessä juuri uudistettu, mutta uutena toimintona Mazdasta löytyy (oikean varustetason myötä) puhelimen langaton lataustoiminto. Tavaratilan lattiassa ei ole enää lastauskynnystä ja varapyöräkoteloon on vapautunut lisää tilaa bassokaiuttimen uudelleenmuotoilulla. Nyt tavaratilan välipohjan alle saakin roinaa varsin reilusti. Takaovet avautuvat 90 astetta, joten lastenistuimet heittää kyytiin vaivatta.

Ilmeen muuttumattomuudesta huolimatta CX-5:n ohjaamon kelluva näyttö, fyysiset painikkeet ja laadukkaan tuntuiset pintamateriaalit tuntuvat yhä virkeältä ratkaisulta. Ja ennen kaikkea käytettävyys on huipputasoa, ohjaamossa ei käytännössä ärsytä yhtään mikään – eikä auton tarvitse huutaa varusteistaan, vaikka koeajoyksilö on imaissut sisuksiinsa koko lisävaruste-menun. Kosketusnäyttöäkään ei kaipaa, sillä Mazdan tietoviihdejärjestelmä tottelee kauniisti keskikonsoliin sijoitettua komentorullaa.

Parempaa mukavuutta

Ennestään hyvällä tasolla olleita NVH-ominaisuuksia on parannettu – valmistajan mukaan niin jousitusmukavuus kuin ajomelukin pitäisi olla aiempaa paremmalla tasolla.

Mukavasti ja hiljaisesti Mazda kulkeekin – kuten se on tehnyt aiemminkin. Tuttuun tapaan ohjaamoon kantautuu lähinnä vapaastihengittävän neloskoneen murinaa, mutta ei häiritsevällä tavalla. Mukavuus tosin painottuu kestopäällysteisille teille, talvella huonosti ylläpidetyillä sivuteillä alustan vire on isompiin töyssyihin liian kova ja tarpeeksi karkealla pinnalla korviin alkaa kantautua myös resonointia.

"Uutena" ominaisuutena Mazda CX-5 on saanut Off road -ajotilan joka optimoi I-Activ -nelivedon, luistoneston, vaihteiston ja tyhjäkäynnin parhaan pidon ehdoille. Vaikka kyseessä ei mikään maasturi olekaan, japanilainen ryömii hämmästyttävän helposti auraamattomilla metsäautoteillä. Nykyään autosta ei saa myöskään ajonvakautusta kokonaan pois päältä lainkaan, joten nelivetohauskan lumella voi unohtaa. Vetoluistonesto kytkeytyy kuitenkin pois päältä Off road -tilan myötä, ja tällöin huomaa myös selvästi vedon kytkeytyvän muita ajotiloja vahvemmin takarenkaille.

Kipupisteenä kulutus

Tiukkojen EU-päästörajojen myötä autonvalmistajille jokainen vähennetty hiilidioksidigramma on tärkeä, ja kulutusta kerrotaan saadun alas automaattivaihteiston optimoinnilla. 2,5-litraisen moottorin kerrotaan myös vastaavan kaasuun paremmin – eroa on vaikea huomata kun koeajon aikana ei ollut mahdollisuutta ajaa rinnakkain uutta ja vanhaa mallia, mutta kaasunvastetta voi kieltämättä kutsua ripeäksi ja intuitiiviseksi.

Kulutus sen sijaan tuntuu nykyään sähköistettyjen voimalinjojen aikana korkealta. Yhä vapaasti haukkovan nelivetomallin kulutus tuntui pyörivän noin 8,5 litran tienoilla sataa kilometriä kohden, ja se onkin ehkä CX-5:n heikoin kohde.

Halvimmillaan nelivetoisen CX-5:n saa alkaen-varustelulla, kaksilitraisella koneella ja manuaalivaihteistolla alle 42 000 euron, mutta silloin joutuu luopumaan muun muassa hyvästä Bosen audiojärjestelmästä, digimittaristosta, tuulilasinäytöstä, puhelimen langattomasta latauksesta, sekä monesta turvallisuusvarusteesta. Etuvetomalliston halvimmalle yksilölle näytetään 35 900 e:n hintaa, joten laajasta mallistosta löytyy reilusti vaihtoehtoja eri tarpeisiin.

Teksti ja kuvat: Eetu Kokkonen