Ajoneuvot | Koeajo | 14.4.2020

Koeajo: Mercedes-Benz A 250 e on auto, jollaisia kaikkien ladattavien hybridien olisi aina pitänyt olla

Kirjoitushetkellä Mercedes-Benz A 250 e sedanilla on ajettu 348 kilometriä. Valtaosa matkasta on kymmenien kilometrien taajama-ajoa, mutta on joukossa kaksi sadan kilometrin ajolenkkiäkin. Näiden tuloksena auton keskikulutus on noussut lukemaan 1,4 l/100 km – siis vihdoinkin kulutus on tasolla, missä ladattavien hybridien viralliset kulutuslukemat ovat olleet jo vuosia.

Paneudumme Moottorin numerossa 5/2020 olevassa ladattavien hybridien vertailussa tarkemmin autoluokan todellisiin kulutuksiin ja käsittelemme sitä, miten järjetöntä on kuvailla kahden voimalinjan yhdistävien autojen kulutusta vain yhdellä numerolla. Lyhyesti sanottuna: ei uusi A 250 e sekään mene superpihisti lataamatta.

Toimiva toimintamatka

Pikkumersun lataaminen tosin kannattaa poikkeuksellisen paljon: teoreettiselta kapasiteetiltaan peräti 15,6 kilowattituntinen akku (lisäys: käytettävissä 10,9 kWh) liikuttaa autoa käytännön ajotilanteessa vaivatta 50 kilometriä – suopeissa olosuhteissa pääsimme yli 60 kilometriä maantievauhtia. Ison akun ansiosta valtaosa arkisista matkoista sujuu täysin vailla polttomoottoria, ja vielä sadan kilometrin reissulla polttomoottoriajon osuus jää pieneksi. Tämä siitä huolimatta, että auto on varustettu varsin tehokkaan tuntuisella sähkölämmityksellä.

Valitettavasti A 250 e sedan ei ehtinyt edellä mainittuun hybriditestiin. Ajoimme vertailun vuoksi autolla 90 kilometrin maantielenkin testihetkeä vastanneessa 5 celsiusasteen lämpötilassa ja kulutusta kasvattavassa vesisateessa: tästä huolimatta A 250 e oli huomattavasti taloudellisempi kuin yksikään vertailulenkillä ajamamme auto.

Mercedes-Benzin pikkusedanin kokonaistaloudellisuutta parantaa varsin hyvä aerodynamiikka ja pihi 1,33-litrainen polttomoottori. Kulutus vaikuttaa pysyvän varsin kohtuullisena myös pidemmällä polttomoottoriajolla.

Mielekästä asiointilatausta

Mikäli päätepisteestä löytää latausaseman, täyttyy akku 7,4 kilowatin teholla (2x16A) noin kahdessa tunnissa. Nopean latauksen ja matalahkon sähkönkulutuksen ansiosta A-sarjaa on mielekästä ladata lyhyemmilläkin kauppavisiiteillä – puolen tunnin lataus tuo kolean kevätkelin sähkönkulutuksella 10–15 lisäkilometriä, mikä taajamassa asuvilla usein kattaa koko reissun kilometrit ovelta ovelle – hyvä houkutin, jos kauppa tarjoaa ilmaista latausta. Loppuvuodesta lisävarustelistalle ilmestyy vielä 24 kilowatin enimmäistehoon yltävä CCS-pikalataus. Se on erittäin tärkeä ja odotettu lisä: nyt sähköajon osuus kasvaa pidemmälläkin matkalla.

Myös ladattava B-sarja

A 250 e liikkuu varsin vaivatta 102-hevosvoimaisen sähkömoottorinsa turvin. Hybridivoimalinjan yhteisteho nouseekin jo sporttiseen 218 hevosvoimaan, joten myös ripeät ohitukset onnistuvat.

250 e -hybridivoimalinjan saa koeajetun A-sarjan sedanin lisäksi viisioviseen  A-malliin sekä B-sarjan tila-autoon.

Voimalinjaa lukuun ottamatta auto on ennallaan: MBUX-käyttöjärjestelmään on lisätty tarpeelliset sähkönkulutustiedot ja mittaristoon saa hybridinäkymiä. Ihan valmis paketti ei vielä ole: ainakaan koeajoauto ei löydä kovin  suurella menestyksellä julkisia latausasemia – eikä edes Vehon toimipisteitä.

Ajettavuus ennallaan

Ajettavuuden kannalta hybridiversion noin 250 kilon lisämassa, josta 157 kilogrammaa tulee akusta, ei arkiajossa haittaa – kenties A 250 e liikkuu jopa hivenen keveämpiä sisariaan pintapehmeämmin.

Sähköajolla voimalinja toimii hienosti – tosin automallin kaksoiskytkinvaihteiston toiminta on muutenkin parantunut merkittävästi debyytin jälkeen. Aivan sähköautomaiseksi kulkua ei voi sanoa: kaasuvaste ei ole aina ihan välitön, sillä vaihteiston läpi vetävä sähkömoottori joutuu ajoittain odottamaan sekunnin kymmenyksiä vaihteen vaihtumista. Kyse ei ole moitteesta vaan havainnosta, sillä omassa ajorutiinissani saattaa välillä mennä päiviä ilman polttomoottorin kytkeytymistä.

Täyssähköisen ajon toimintamatkan kasvu 20–35 kilometrin tasolta noin 50 kilometrin tasolle on edistysaskel, joka ladattavien hybridien olisi pitänyt ottaa kauan sitten – toivottavasti muut merkit kopioivat.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen