Berchtesgaden: Hitlerin oma kesämökkimaisema

Baijerissa, mutta ihan Itävallan rajan ja Salzburgin lähellä sijaitseva Berchtesgadenin kansallispuisto on kaunis paikka. Siellä erään vuoren laella sijaitsee myös Kehlsteinhaus eli Kotkanpesä, jolla on ymmärrettävästi varsin synkkä kaiku.

Se on jännä, miten synkkä historia vetoaa ihmisiin. Ja Saksassa näitä synkkiä paikkoja tietysti riittää, kiitos toisen maailmansodan ja sen aikana tehtyjen julmuuksien.

Kotkanpesässä ei – tiettävästi – sen suurempia julmuuksia tapahtunut, ja Adolf Hitler kävi itsekin siellä vain 14 kertaa – viimeisen kerran niinkin aikaisin kuin 17. lokakuuta 1940. Avarat vuoristomaisemat eivät olleet korkeanpaikan kammosta potevalle herralle ne kaikista mieluisimmat.

Mahtipontisuus kuului asiaan

Kotkanpesä ei sijaitse varsinaisesti erinomaisten kulkuyhteyksien päässä, vaikka Amadeus-historiastaan tunnettu Salzburg onkin lähellä. Onneksi autolomalla ollaan liikkeellä autolla. Ja jos paikka on tänä päivänä hieman hankalasti saavutettavissa, kun rakennusta käytiin suunnittelemaan vuonna 1937, tilanne oli vielä selvästi haastavampi.

Kehlsteinhaus rakennettiin Hitlerin 50-vuotislahjaksi 20. huhtikuuta 1939, mutta se valmistui jo vuoden 1938 lopulla. Projekti vastasi samaa yleistä rakennussuuntausta kuin Natsi-Saksassa muutenkin – vaatimattomuus ei kuulunut asiaan. Rakennustöihin osallistui eri vaiheessa yhteensä yli 3500 työntekijää.

Ja koska lahjatalo sijaitsi paikalla, jonne ei päässyt kuin jalkaisin, ensin rakennettiin tietenkin tie. Ja koska tietä ei voinut tehdä aivan perille asti vuoren laelle, tien päähän kaivettiin tunneli. Sen päässä on sitten hissi, joka vie ylös Kotkanpesään.

Bussilla tai kävellen

Tuo 6,5 kilometrin tieosuus suoritetaan nykyisin sähköbusseilla, joita lähtee vilkkaimpaan turistiaikaan eli kesällä varsin tiheään. Oma auto on jätettävä alas parkkipaikalle, koko päivän pysäköinti kustantaa viisi euroa.

Kaikista vilkkaimpaan turistiaikaan jonot busseihin ovat melkoisia, ja omaa kyytiä voi joutua odottelemaan parikin tuntia, kunhan on ensin jonottanut lippukassalla. Aikaa vierailulle ylhäällä on varattu kaksi tuntia, ja paluuaika on merkattu jo valmiiksi lippuun. Aina voi yrittää hypätä aikaisempaan bussiin, jos aika jostain syystä käy ylhäällä pitkäksi.

Ja jos bussin odottaminen alhaalla ei kiinnosta, yksi tapa välttää tämä on varata netin kautta osallistuminen retkelle etukäteen. Toinen tapa on tietysti laittaa monoa toisen eteen eli vaeltaa ylös asti. Se käy oikeasti kuntoilusta, sillä vaikka matkaa kertyy vain jokunen hassu kilometri, korkeuseroa on komeat 700 metriä. Aikaa matkaan kuluu helposti kahdesta kolmeen tuntia.

Vaellusreitti on kuitenkin varsin nätti, ja maisemia voi ihailla omaan tahtiin. Kotkanpesä sijaitsee 1834 metriä merenpinnan yläpuolella. Vähemmän kuntoilusta kiinnostuneille bussimatka on fiksu valinta, ja jo sekin on elämys, kun vuoristomaisemat avautuvat oikein kunnolla. Tiessä on myös yksi 180 asteen neulansilmämutka, joten bussin kummaltakin puolelta on vuorotellen hyvät näkymät. Korkeanpaikankammoisia ahdistaa jo nyt.

Ja kun bussi jättää vierailijat ylhäällä pois, ensin kannattaa haukata happea ja katsastaa maisemia. Sen jälkeen on hyvä sukeltaa tunneliin. Kesähelteillä se tarjoaa myös mukavan mahdollisuuden viilentyä hetkeksi.

Tunnelin päässä on sitten hissi, ja tässä syvällä vuoren sisällä olevassa hissin odotushuoneessa on jotain sävähdyttävää – vähän kuin olisi Bond-elokuvan pahiksen luolaan astelemassa. Ja kun lopulta on päästy hissiin, se nousee noin sadan metrin matkan suoraan Kotkanpesään. Aatu kulki luonnollisesti myös tunnelissa Mercedeksellään…

Ja jos hissimatka ei innosta, bussien kääntöpaikalta voivat tervekoipiset kävellä ylös pelkän loppumatkan eli 124 korkeusmetriä ylöspäin. Sekin on tosin jo monta porrasta. Matka kestää rauhallisella temmolla ilman maisemien ihastelua noin parikymmentä minuuttia. Jos polvet ovat kunnossa, kävelyoptio kannattaa varata paluumatkalle.

Yllättävän pieni talo

Ylhäällä vierailijaa odottaa harmaakiviset ja ilman huonekaluja melko kalseat huoneet. Toki Kehlsteinhausissa on avoinna myös ravintola, joka tarjoaa mm. baijerilaisia herkkuja. Talon takapihalla on myös pieni kioski, josta saa juotavaa ja pientä purtavaa.
Talossa itsessään ei ole hirveästi nähtävää. Parasta antia ovat paksujen kiviseinien väliin jätetyistä kapeista ikkunoista ulos avautuvat näkymät.

Takkahuoneessa on toki vanha italialaisesta marmorista valmistettu takka, josta saamme kiittää Mussolinia. Talo tuntuu myös yllättävän pieneltä, kovin isoja bileitä ei siellä ole voinut järjestää yövieraille.

Avarat maisemat

Varsinainen syy tulla ylös asti on kuitenkin pieni kävelypolku, joka johtaa talon takaa vielä jokusen metrin ylemmäs. Sieltä avautuvat vielä paremmat maisemat – ja myös Kotkanpesän saa kivasti kuviin upeaa alppimaisemaa vasten.

Taustalla pilkottaa vielä upea Königssee-järvi , joka on ehdottomasti visiitin arvoinen – ja kuninkaiden järvi Königssee tarjoaa itse asiassa jopa paremman syyn käydä Berchtesgadenissa kuin Kotkanpesä. Vietimme myös tuolla pittoreskillä ja erittäin kaunilla järvellä tovin.

Mutta ennen kuin lähdetään alas järvimaisemaan, alppimaiseman ihasteluun ylhäällä kuluu helposti tunti ja enemmänkin, joten kellon kanssa kannattaa olla tarkkana. Se on ikää, jos oma bussivuoro paluumatkalle sattuu lipsahtamaan ohi.

Kuskit ovat kyllä joviaaleja, varsinkin yhden tai kahden matkustajan kanssa. Eivätkä kaikki turistit todellakaan noudata annettuja aikatauluja, joten pientä säätöä tapahtuu aina. Paluumatkasta ei voi kuitenkaan olla täysin varma muulloin kuin annettuna aikana.

Avoinna vierailulle Kehlsteinhaus on toukokuun alusta lokakuun loppuun – tosin säävarauksella. Ja Berchtesgadenin luonnonpuistossa koko komeudessaan sekä myös Salzburgin ihasteluun kuluu helposti koko viikko.

Kotkanpesän kotisivut: Kehlsteinhaus.de

Teksti ja kuvat: Vesa Eskola