Koeajo: Citroën C4 Picasso

Tila-autojen tyyliniekka on matka-ajossa hiljainen ja matkustamoltaan väljä valinta lapsiperheille. Hyvää: äänieristys, erillisistuimet takana, jalkatilat, näkyvyys ulos, näyttö Huonoa: puhdittomuus kaupunkiajossa, näkyvyys takaviistoon, tavaratilan nostokynnys

Maantielle ja matka-ajoon ranskalainen soveltuu oivasti. Auto on miellyttävän hiljainen kilometrien taittaja. Renkaiden työn äänet kantavat matkustamoon, mutta vain vaimeahkosti.

Kaupunkunkiajossa vaihdelaatikko ja moottori ovat sitävastoin karkeahko parivaljakko: ajamisesta tulee vaihtotarpeiden vuoksi kulmikasta. Autoyksilön tavoille oppii kyllä viikossa, mutta kytkimen poljintuntuma jättää kumimaisen ja tunnottoman vaikutelman.

Arkikäyttöön C4 Picasson ohituskyvyt ovat aivan riittävät. Kookkaan tila-auton keulilla on riittävän puhdikas voimanlähde. Kahdesta bensiinimoottorista voimakkaampi on 156 hevosvoiman tehoinen ja vie auton yhdeksässä sekunnissa nollasta sataan.

Picasso on keventynyt sitten edellismallin 140 kilon verran. Senkin vuoksi uutuuden hiilidioksidipäästöt ovat kohtuulliset 139 grammaa kilometrillä. Päästöt ovat likellä EU:n vuoden 2015 autovalmistajakohtaista keskimääräistä tavoitetta eli 130 grammaa kilometrillä.

Ajoasentoa saa etsiä

Ensivaikutelma ratin ääressä ei ole paras mahdollinen, sillä sopivaa ajoasentoa ei tahdo löytyä. Tuntuu, että kädet jäävät kauaksi ratista kun istuin on selkä–koipi-yhdistelmälle mieluisa. Etuistuin suo esimerkillisen reisituen, mutta selkänoja saisi sivuiltaan olla jämäkämmin tukeva.

Etumatkustajaa hellitään Relax-istuimeksi nimetyllä toiminnolla, joka tarkoittaa sähköisesti lähes vaakatasoon nousevaa jalkatukea säärille. Tuki suo mukavutta pitkillä ajotaipaleilla, mutta käytännössä sillä edellytyksellä, että etuistuimen voi säätää mahdollisimman taakse. Lyhyillä matkoilla sääriä tukevaa penkinjatketta ei jaksa alituiseen nostaa tai laskea.

Jälkikasvu jakaa jostain takaa pyytämättä kiitosta etuistuinten selkämysten lentokonepöydistä.

Ikkunapintaa riittää

Näkyvyys ulos on erinomainen, sillä ikkunapintaa riittää. Isot ja useat ikkunat tekevät autosta ulkoapäin hyvinkin persoonallisen näköisen. Sisällä laajan ikkunapinnan luoma valoisa ilme vain kirkastuu kun siirtää liukukiskoilla olevat häikäisysuojat ylös, jolloin tuulilasi kaartuu lähes pään ylle asti.

Kojetaulu on tyylikkään pelkistetty – ehkä liiaksikin, sillä useat toiminnot kuten ilmastoinnin käyttö vaatii useampaa peräkkäistä painallusta. Näytön eduksi on sanottava, että se on iso ja selkeä. Näytön sivussa oleva seitsemän painiketta toimivat kiitettävän herkästi, hipausemalla.

Ryväs turva-avustimia

Ranskalaisen ei ole syytä laisinkaan hävetä kuljettajaa avustavien turvajärjestelmien määrässä tai toimivuudessa esimerkiksi saksalaisten kilpailijoiden joukossa. Avustimia ovat katveavustin, törmäysvaarahälytin, automaattiseti kytkeytyvät huomiovalot ja hämärunnistin, esikiristyvät turvavyöt ja aktiivinen vakionopeudensäädin.

Auton ajauduttua tahttomasti kaistaviivan ylitse, päättäväisesti paimentava kaistavahti täristää turvavyötä, jolloin hetkellisesti torkahtanutkin kuljettaja havahtuu hereille.
Ohjauksen mukaan kääntyvät kaksoisksenon-ajovalot ovat 1 300 euron lisävaruste. Kaarreajovalot lakaisevat 75 asteen verran näkymää auton vasemmalla tai oikealla puolen.

Sivupeilit saisivat ollaa kookkaammat. Takaviistoon jää pysäköijää haittaava katve, mutta peruutuskameran kuva ja värikäs viivasto auttavat, jos on muistanut pyyhkäistä kameran linssin ravasta puhtaaksi.

Sähkötoiminen takaluukku helpottaa arkikäyttöä, mutta siihen on tottuminen, että luukun käytös on verkkaista. Tavaratila on selkeän muotoinen, mutta nostokynnys saisi olla matalampi.

Takana on hulppeat jalkatilat matkustamon tasaisen lattian vuoksi. Väljyyttä löytyy myös hartioille, sillä C4 on leveä auto.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Santeri Petrell