Koeajo: Hyundai ix35

Hyvää: Neliveto, automaattivaihteisto, varustelu, mukavuus. Huonoa: Likaantuva peruutuskamera, näkyvyys taakse, takaistuinten reisituki.

Hyundai ix35:n ohjaus on kehittynyt hyvään suuntaan. Tsekissä valmistettavan etelä-korealaisen parhaimpaan Premium-varusteluun kuuluu kolmiportainen ohjaustuntuman säätö, jonka Sport-asento alkaa tuntua melkein eurooppalaiselta.

Kaksi löysempää säätöä ovat turhia, koska ohjauspyörä ei pysäköidessäkään muutu liian raskaaksi kääntää. Suoralla tiellä moottoritienopeudella kaipaa parempaa suuntavakavuutta.

Koeajetussa Style-varustetussa nelivetomallissa ei säätömahdollisuutta ollut, mutta myös tämän varustetason ohjausta on parannettu uudella ohjelmistolla. Tuntuma koheni alentamalla rengaspaineet suosituksen mukaiselle 2,3 barin tasolle.

Jouhevaa yhteistyötä

Kasvojenkohotuksena katumaasturiin tuli myös uuden kahden litran bensiinimoottori. Se on toiminnoiltaan nykyaikaisempi kuin vuonna 2010 esitellyssä ix35:ssä käytössä ollut moottori, mutta erojen havaitsemiseksi moottoreilla pitäisi ajaa peräjälkeen.

Kuusiportaisen automaatin ja bensiinimoottorin yhteistyö sujuu ongelmitta. Automaatti vaihtaa ahkerasti pienemmälle esimerkiksi ohitukseen lähdettäessä ja ylämäessä. Sen vaikutusta kulutukseen emme kyenneet arvioimaan, mutta mukavuutta ajoon se toi reilusti.

Vertailun vuoksi koeajettu käsivalintainen vaihteisto 1,6-litraisen bensiinimoottorin yhteydessä ei ansainnut välityksiensä vuoksi varauksetonta kiitosta, mutta ajoi kyllä asiansa. Moni on mieltynyt tämän kokoluokan autossa automattivaihteistoon.

Raapii neljästä kulmasta

Nelivetojärjestelmä sisältää sähköhydraulisen nelivedon kytkimen. Normaalisti auto vetää vain eturenkailla, mutta ottaa nopeasti avuksi takarenkaat, kun luisto tätä vähänkin vaatii. Etuveto kuluttaa nelivetoa vähemmän polttoainetta, ja siksi on edullista, että automatiikka huolehtii säädöistä.

Tarpeen vaatiessa kuljettajan on mahdollista lukita neliveto jatkuvatoimiseksi alle 40 kilometrin tuntinopeudessa, jolloin esimerkiksi nuoskalumisen ylämäen nousu helpottuu.

Varustelu on monipuolinen, mutta kyllä 39 000 eurolla pitääkin saada mukavuutta. Alamäkihidastin, mäkilähtöavustin, perävaunun vakautusjärjestelmä sekä peruutuskamera ovat oivallisia apulaisia. Peruustuskamera tosin tuhraantuu jatkuvasti, ja sen oppii puhdistamaan ennen liikkeellelähtöä, koska sitä tarvitsee kehnon peruutusnäkyvyyden vuoksi.

Edessä on hyvät tilat, mutta takaistuimiin toivoisi lisää reisitukea. Takaistuimissa on myös istuinlämmitin. Takaistuimen selkänojat eivät kaadu tasaiseksi alustaksi, mikä rajoittaa tavaratilan käyttöä.

Teksti ja kuvat: Ilpo Mattila