Koeajo: BMW 740Le xDrive iPerformance – luksuslatausta

Neljällä sylinterillä pärjää huippuluokassakin, kunhan sähkömoottori on apuna. Hyvää: suorituskyky, takaistuinmukavuus, edustavuus. Huonoa: laimeahkosti muotoiltu etuistuin.

Moottorin 9/2016-lehdessä vertailemamme X5 xDrive40e:n tapaan BMW 740Le on ladattava hybridi, jonka liikkumisesta vastaa paitsi poltto-, myös sähkömoottori. Akkujen varaustasoa voi täydentää joko verkkovirralla tai julkisesta latausasemasta. Täyteen lataus vie esimerkiksi 16 ampeerin verkkovirtapistokkeesta alle kolme tuntia.

Kuten ladattavissa hybrideissä on tapana, myös 740Le:stä löytyy ajo-ohjelmat pelkkään sähköajoon, hybridikäyttöön tai sähkön säästämiseen tulevaa varten. Viimeksi mainitussa avustaa tarvittaessa navigaattori.

BMW 740Le on tuotannossa tavallisella ja pidennetyllä akselivälillä, niin taka- kuin nelivetoisenakin. Koeajossamme oli näistä kallein eli joka nurkasta raapiva pitkä versio.

Teoriakulutusta

740Le:n sähkömoottorin teho- ja vääntöarvot ovat identtiset X5:een verrattuna, mutta bensiinimoottori on hivenen tehokkaampi (258/245 hv) ja vääntävämpi (400/350 Nm), mikä kohottaa myös hybridijärjestelmän yhteistehoa.

Ilmoitettu toimintamatka pelkällä sähköllä on 31 kilometrin sijaan 45 kilometriä, ja yhdistetty EU-kulutus peräti litran alhaisempi (2,4 vastaan 3,4 l/100 km). Tällaisella keskikulutuksella ei ladattava hybridi kuitenkaan pysty sataa kilometriä yhtäjaksoisesti taittamaan.

Osviittaa 740Le:n kyvyistä saa siitä, että täyteen ladattu X5 xDrive40e taittoi 150 kilometrin lenkkimme 7,7 litran keskikulutuksella. Toimintamatkaksi sähköllä saimme 23 km. Ahkera lataaja saavuttaa siis säästöä lyhyillä matkoilla, mutta akut tyhjinä kulutus on tavallisen bensamallin luokkaa.

Ei suorituskykyvajetta

Kaksilitrainen nelisylinterinen bensakone vaikuttaa aluksi melkoiselta kompromissilta yli viisimetriseen limusiiniin. Pikkukoneen pörinä erottuu selvimmin tyhjäkäynnillä auton ulkopuolella, mutta onneksi moottori on auton seisoessa useimmiten sammuksissa.

Ajossa vajaapyttyisyys on häivytetty tehokkaasti. Vain tarkkakorvaisin erottaa, että pellin alla ei humise kuusi- tai kahdeksansylinterinen mahtimoottori, ja tämäkin bongaus ajoittuu siihen hetkeen, kun kierrokset kohoavat lähelle punaviivaa.

Suomen liikenteessä tällainen sivistymätön kierrättäminen on kuitenkin turhaa, sillä 740Le kiihtyy jo osakaasulla niin pontevasti, että nopeusrajoitukset tulevat ensimmäisenä vastaan. Suorituskykyreserviä jää siis roppakaupalla käyttämättä.

Muutenkin 7-sarjan BMW täyttää edustusluokan vaatimukset. Ajettavuudessa nivoutuvat tarkkuus ja hienostuneisuus, eikä takaistuinmukavuus jätä moitteille sijaa.

Vakiovarusteinen neljän pyörän ilmajousitus vaimentaa tien epätasaisuudet, mutta ei voi mitään sille, että 18-tuumaisten kesärenkaiden ääni erottuu varsin selvänä matkustamoon. Myös kuljettajan istuimen muotoiluun olisi voinut panostaa vieläkin enemmän.

Se puolestaan ilahduttaa, että tavaratilasta puuttuvat ylimääräiset hybridikyhmyt. Ansio kuuluu takapenkin alle sijoitetulle akustolle, joka ei vie kontista ylimääräistä tilaa.

Äänetön sijoitus

Vaikka 740Le on kallis auto, CO2-verotuksemme ansiosta se nauttii mallistonsa edullisimman version statuksesta. Seuraavaksi halvin bensiinimalli, samalla koneella (mutta ilman sähkömoottoria) kulkeva 740Li maksaa jo 155 820 euroa, ja edullisin diesel eli 730Ld puolestaan 143 582 euroa.

Eikä niillä pääse lipumaan katuja äänettömän sähkömoottorin voimin – edustuskäytössä viimeistään tämän luulisi ratkaisevan ostopäätöksen piuhamallin puolesta.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Lauri Ahtiainen