Koeajo: DS Automobiles N°8 – valtakunta on saanut kuninkaansa

Stellantis-konsernilta on puuttunut pitkään niin sanottu lippulaivamalli. Nyt Stellatis-valtakunta on saanut kuninkaansa, kun DS Automobiles N°8 on täällä.

Kun DS Automobiles esitteli uuden DS N°8:n, ei ollut epäselvää, mistä oli kyse. Se ei ole vain uusi malli ranskalaisen luksusbrändin valikoimassa, vaan koko Stellantis-konsernin kruununjalokivi – auto, jonka tehtävänä on näyttää, että monikansallinen autoryhmittymä osaa muutakin kuin valmistaa arkisia hyötyajoneuvoja ja volyymiluokan malleja.

DS N°8 on lippulaiva, mutta ennen kaikkea manifesti – ranskalainen vastaisku saksalaiselle järjestelmällisyydelle sekä italialaiselle intohimolle, ja muistutus siitä, että auto voi olla vieläkin vähän jopa taidetta eikä pelkkää teknologiaa.

Rohkeaa muotoilua

Heti ensihetkestä DS N°8 tekee vaikutuksen tavalla, johon konsernin aiemmat merkit eivät ole yltäneet. Muotoilu on rohkeaa, eleganttia ja taidokkaasti hiottua – keulan DS-logo, piilotetut ovenkahvat ja timanttimaiset LED-valot tervehtivät kuljettajaa kuin hovimestari kumartaen. Ranskalaisuus näkyy DS N°8:n muotoilussa. Auto ei pyri huomiota herättäväksi – se saa katseet osakseen niitä enempää pyytämättä.

Moottori koeajoi DS N°8:n Pallas FWD Long Range -version nopealla reilun vuorokauden mittaisella koeajolla. Auto paljastaa jo muutaman metrin jälkeen, sen mitä DS on tavoitellut. Liikkeellelähtö on äänetön, mutta auto ei tunnu kuolleelta, vaan auto lipuu eteenpäin tyylinsä arvoisesti. Ohjaus on kevyt, mutta yllättävän tarkka, ja jousitus tekee sen, mitä DS on kautta historian osannut: auto liukuu, ei nypytä.

Moottoritiellä auto kulkee todella nätisti. Karkeammalla asfaltilla rengasäänet tulevat hieman läpi. Kun voimapoljinta painaa, sähkömoottorin voima tulee esiin, auto kiihtyy vakaasti ja lineaarisesti – etuvetoinen versio ei shokeeraa nopeudella, vaan vakuuttaa vaivattomuudellaan.

Kaupunkiympäristössä yhden polkimen ajo on ärhäkkä ja töksähtävä, ja se pitää kytkeä pois päältä. Tämä paljastaa pienen särön muuten ihan hyvin hienosäädetyssä ajotuntumassa.

C6:n viitoittamalla tiellä

DS N°8:n syntyyn kuuluu myös pala emomerkin Citroënin historiaa. Citroën yritti aikanaan samaa temppua C6:lla – luoda ranskalaisen vastineen saksalaiselle premiumille, auton, joka edusti paitsi merkkiä myös koko kansallista ylpeyttä. C6 oli muotoilultaan rohkea ja mukavuudeltaan poikkeuksellinen, mutta se jäi aikansa väliinputoajaksi, sillä se oli liian erikoinen ollakseen kaupallinen menestys, liian perinteinen ollakseen vallankumous.

DS N°8 jatkaa suoraan siitä, mihin C6 jäi, mutta tekee sen nykyajan ehdoilla. Se ei ole nostalginen paluu, vaan sähköinen uudelleentulkinta samasta ideasta – ranskalaisesta luksuksesta, joka asettuu omaan kategoriaansa. Siinä missä C6 oli Citroënin yritys olla premium, DS N°8 on Stellantiksen tapa määritellä, mitä ranskalainen premium voi nykyään tarkoittaa. Tämä auto ei ainoastaan kanna konsernin lippua, vaan se yrittää korjata sen, mitä C6 ei koskaan täysin onnistunut saavuttamaan: uskottavan ja kestävän jalansijan ylellisten autojen joukossa.

Sisätiloissa ranskalainen muotoilu on selvästi esillä, mutta juuri siellä myös ero premium-luokan kilpailijoihin tulee esiin. DS on halunnut todistaa pystyvänsä samaan kuin Audi tai Mercedes, mutta aivan yhtä viimeisteltyyn lopputulokseen se ei vielä yllä.

Muotoilu on rohkeaa, ja yksityiskohdat – kuten timanttikuviot, metalliset painikkeet ja istuimien ompeleet – ovat näyttäviä, mutta kun pintaa tutkii tarkemmin, löytyy pehmeiden materiaalien lomasta myös muovisia ratkaisuja, joita tämän hintaluokan autossa ei enää odottaisi. Sisätilojen elementtien tuntuma ei tarjoa samaa painokkuutta ja laadun tunnetta kuin saksalaisissa kilpailijoissa. Lopputulos on edelleen hienostunut, mutta ei täysin moitteeton.

Selvästi kilpailijoitaan edullisempi

Mutta, hintapolitiikka on toisaalta DS N°8:n suurin valttikortti – ja samalla sen hienovaraisin isku saksalaisia vastaan. Sen vuoksi DS N°8:n pienet tyyliseikat ehkä sietää. Suomessa DS N°8:n hinnat alkavat 55 990 eurosta, koeajoetun etuvetoisen Long Range -version hinta on 61 390 euroa, ja nelivetoinen Étoile-versio, täysin varusteltu huippumalli, jossa on kaikki mahdollinen, jää alle 72 000 euron. Se on paljon rahaa, mutta sähköisten luksusautojen mittapuulla yllättävän kohtuullinen.

Vertailun vuoksi esimerkiksi Audi Q6 e-tron quattro alkaa Suomessa 74 990 eurosta, ja varusteltuna hinta nousee helposti yli 85 000 euron hujakoille, 90 000 euroon. DS N°8:n kohdalla ero ei ole vain euroissa, vaan asenteessa: DS tarjoaa premiumin tunnelman, designin ja sähköisen suorituskyvyn ilman tarvetta maksaa tietystä brändistä.

Hinta asettaa sen sellaiseen väliin, jossa auto voi olla samanaikaisesti ylellinen ja saavutettava – ranskalainen premium, jolla on vielä ripaus järkeä.

DS N°8:n olemassaolo on hinnankin näkökulmasta siis täysin perusteltu. Se on myös Stellantis-auto, jossa kaikki on tehty ilman suuria kompromisseja. Se käyttää konsernin uutta STLA Medium -sähköarkkitehtuuria, mutta vie sen pidemmälle kuin mikään muu.

DS N°8:n kalliimmat versiot hyödyntävät Active Scan Suspension 2.0 -järjestelmää, joka lukee tienpinnan kameralla ja säätää iskunvaimennusta reaaliajassa. Myös akustinen eristys on omaa luokkaansa: DS N°8 on ensimmäinen Stellantis-malli, jossa kaikissa ovissa on monikerroslaminoidut ikkunat ja kaksoistiivistys takaosassa. Lopputulos on hiljaisuus, joka ei tunnu insinöörityöltä, vaan ylellisyydeltä.

Rauhallisella rytmillä

DS N°8 Pallas FWD Long Range on varustettu noin 97 kWh:n akulla ja yhdellä 214 hevosvoiman sähkömoottorilla. Toimintamatkaksi luvataan parhaimmillaan 750 kilometriä WLTP-mittauksessa. Pallas ei ole suorituskykyhakuinen versio – se kiihtyy nollasta sataan maltilliset noin kahdeksan sekuntia – mutta sen sijaan se tarjoaa sähköautojen maailmassa poikkeuksellisen rauhallisen rytmin. Se on oikeastaan on auto, jolla ei kilpailla ketään vastaan, sillä matkustetaan.

DS N°8 osoittaa myös, miksi se on Stellantiksen kannalta välttämätön. Konserni on laaja ja merkkejä on paljon: Citroën on leikkisä, Peugeot rationaalinen, Opel käytännöllinen ja Alfa Romeo intohimoinen, mutta yksikään niistä ei ole ollut “johtotähti”, jonka ympärille koko konsernin teknologinen ja esteettinen kunnianhimo voitaisiin rakentaa. Amerikkalaisesta Jeepistäkään ei ole ollut tähän.

DS N°8 on nyt odotettu tähti ja konsernin kuningas. Se on kehitysalusta, jolla testataan ratkaisuja, jotka myöhemmin valuvat konsernin muihin merkkeihin. Sen olemassaolo antaa Stellantikselle suunnan, identiteetin sekä tavoitteen.

Täydellinen se ei ole. DS N°8:n paino tuntuu mutkaisella tiellä, eikä mukavuuspainotteinen jousitus houkuttele aggressiiviseen ajamiseen. Myös tietoviihdejärjestelmä kaipaa vielä nopeutta – grafiikka on näyttävää, mutta vaste ajoittain viiveinen.

Tavaratila on DS N°8:ssa pitkä ja tilava – ja kyllä, sinne mahtuu myös golf bägi, pitkillä mailoilla.

DS N°8 edustaa sitä ajatusta, mitä Stellantiksen suunnittelijat ovat todennäköisesti tavoitelleet: rationaalisen aikakauden sähköauto voi olla jonkunlainen tunne-elämys. Konsernissa puhutaan mitä ilmeisemmin kuninkaasta – ja DS N°8:lla ajaessa ymmärtää, että Stellantiksen valtakunta on lopulta saanut sellaisen.