Koeajo: DS Automobiles N°8 – lippulaiva kyykkäsi pakkaskelissä

DS N°8 on ranskan autoteollisuuden ylpeys, jonka haasteet tulevat ilmi, kun pakkaset alkavat paukkua.

Jos DS:ää kutsuu fiiniksi Citroëniksi, saattaa joku suuttua. Brändin nimittäin irrotettiin omaksi merkikseen vuonna 2014 ja sen jälkeen DS Automobiles on keskittynyt tuottamaan Premium-kalustoa Stellantis-konsernin autokatalogiin.

Ensimmäisellä vilkaisulla DS N°8:sta huomaa, että kyseessä on automalli, joka ei tavoittele konsernin tavanomaisia käyttöautojen ostajia, vaan hieman parempaa Seppälää ylleen laittavia autonostajia. N°8 on tyylikäs ja veistoksellinen auto, joka erottuu massasta. Muotokieli on onnistunut.

Kun menen hakemaan autoa maahantuojan vantaan myymälästä, vallitsee ulkona kirpeä pakkaskeli. Eteläisessä Suomessa elohopea laskeutuu harvemmin 20 asteen paremmalle puolelle, eli nyt on oivallinen hetki testata miten hyvin ranskalaisauto kestää kylmää. Yleisesti sähköautot säikähtävät kylmää.

Noista haasteista ei ole saanut vapautusta edes ranskalaisen autoteollisuuden kruununjalokivi DS N°8. Koeajolle valikoitui N°8 Pallas FWD Long Range, joka omaa koko malliston pisimmän WLTP-toimintamatkan. DS:n pitäisi jaksaa yhdellä latauksella hulppeat 749 kilometriä. Lukema on yksi markkinoiden suurimmista, joten odotukset ovat luonnollisesti korkealla.

Etuvetoinen voimalinja tuottaa 207 kW (281 hv) hetkellisen maksimitehon ja vääntöä moottorista irrotetaan 343 Nm. Näillä lukemilla auton kuvittelisi olevan mukavan ripeä, mutta nollasta sataan kiihdytys vie 7,7 sekuntia. No, eihän auto haluakaan olla sportti.

Havuja pe***le!

Kiihtyvyys on kuitenkin kiinni alustan pidosta, joka ei talvikelillä ole optimaalinen. DS:n vetopito on todella heikko, ja kiihtyvyyslukemaan pitää lisätä useampi sekunti lisää, jos tien pinta on vähänkään liukas. Luistonestovalo vilkkuu koeajon aikana käytännössä jatkuvasti, mikä hieman ihmetyttää.

Entä range sitten? Luvattu WLTP-kulutus on siis 750 kilometriä, joka juontuu auton 97 kW akkukapasiteetista ja 15,9 kWh kulutuksesta sadalle kilometrille. Kun starttaan koeajoni noin 80 prosentin akkuvarauksella, DS ilmoittaa toimintamatkaksi lähes 550 kilometriä. Pian käy kuitenkin selväksi, että tällaisella pakkaskelillä tuosta pitää tinkiä. Auto kuitenkin pitää sitkeästi kiinni ennusteestaan, joka on majesteetillisesti yläkanttiin.

Stellantiksen tapa ilmoittaa auton toimintamatka peilaten sitä WLTP-lukemaan on hieman lapsellista. Autoilu tapahtuu hyvin harvoin optimaalisissa olosuhteissa ja siksi olisi järkevämpää kertoa kuskille madonluvut höpöpuheen sijaan. Tällaiseen menettelyyn kuulemma ollaan siirtymässä, mutta ei vielä.

Rangehaaste pahasti nenälleen

Pääsin koeajolla kokeilemaan DS N°8:n toteutuneen toimintamatkan kovassa pakkaskelissä. Lähdin suorittamaan 144 kilometrin matkaa Helsingistä Haminaan täydellä akkuvarauksella. Auto ilmoittaa toimintamatkaksi 688 kilometriä. Voisi siis olettaa, että akun varaus riittäisi matkalle molempiin suuntiin kirkkaasti, sillä yhteismatkaa kertyisi vain 288 kilometriä. Auton oman arvauksen mukaan akkua olisi kotiin saapuessa vielä yli puolet jäljellä.

Aloitin matkan toiveikkaana siitä, että lataustauoille ei olisi reissulla välttämättä tarvetta. Pian käy selväksi, että auto ei selvittäisi tietään takaisin ilman latausta, mutta aivan tällä tavalla en arvannut DS:n menevän nenälleen. Päästessäni perille moottoritievauhdilla ajetun 144 kilometrin ajotaipaleen, ilmoitti N°8, että auton akkuvarauksesta on jäljellä ainoastaan 53 prosenttia. Toimintamatka jää siis selvästi alle 300 kilometriin. Moottoritiellä ajoin sallittua 100 km/h vauhtia suurimman osan ajasta, mikä selittää hieman korkeaa kulutusta.

Vieläkin suurempi järkytys on luvassa laturilla, sillä vaikka DS:n akkua on lämmitetty ennen lataustaukoa 25 minuuttia, saan laturilta irti ainoastaan 34 kW ilmoitetun 160 kW:n sijaan. Toki lämmitystä olisi voinut pitää pidempäänkin, mutta tällä kertaa laturi sattui kohdalle turhan aikaisin.

Arvioitu 20–80 prosentin latausaika – 31 minuuttia – ei siis aivan toteudu. Tämä ei toki ole yllätys, mutta näin hidas lataus hieman lämmitetyllä akulla on silti todella heikko suoritus. Etenkin kun 30 minuutin lataustauon aikana nopeus ei noussut yli 38 kW:n.

Toinen yllätys on se, millainen alustan tuntuma on talvisella tiestöllä. Sekä DS että emomerkki Citroën on tunnettu mukavista alustoistaan, N°8:n kohdalla onkin suuri yllätys, että auto tuntuu pintakovalta ja hakee tien pinnasta pienimmätkin epätasaisuudet. Ehkä rengasvalinta tai paineet ovat väärät.

Huippuvarustelluissa malleissa on tarjolla aktiivijousitus, joka varmasti paikkaa perusalustan puutteita tässä mielessä. Joka tapauksessa mukavuus on talvisessa kelissä vähän hakusessa. Onneksi alusta muuttuu koko ajan mukavammaksi, mitä enemmän auto kerää vauhtia.

Oikeesti siisti Sitikka

DS poikkeaa myös sisätilojensa muotoilun suhteen muista. Ote on rohkeasti erilainen kuin muilla Premium-merkeillä, ja yksityiskohtia riittää. Esimerkiksi ohjauspyörässä on neljä puolaa, jotka muodostavat X-kirjaimen. Välillä käteen tosin osuu myös muovisia materiaaleja, jotka tuntuvat tässä luokassa hieman kummalliselta valinnalta.

N°8:ssa on toki myös paljon hyvää. Kun alusta alkaa toimia reippaammassa vauhdissa ja unohdetaan yhtälöstä järkyttävä kulutus, viihtyy DS:n ratissa hyvin. Penkeistä saa hiottua hyvän ajoasennon ja ohjaustuntuma on looginen. Auto on myös hiljainen, sillä Stellantis on panostanut äänieristykseen. Se kuuluu ja tuntuu.

Suurin kilpailuvaltti on hinnoittelu, sillä tämän luokan saksalaiset laatuautot maksavat sähköisellä voimalinjalla varustettuna 70–80 000 euroa ja N°8:n Long Range versio irtoaa kaupasta halvimmillaan 61 390 eurolla. Varustelutasoa nostamalla hintaero kasvaa entisestään DS:n hyväksi.

Kaikkinensa DS Automobiles N°8 on auto, josta haluaisin kovasti pitää, mutta etenkin sähköisen voimalinjan haasteet talvikelissä tekevät siitä hieman hankalaa. Stellantiksella on vielä pitkä matka kuljettavana sähkötekniikkansa päivittämisen suhteen pakkasen kestäväksi. Toisaalta vastaavia olosuhteita tapaa harvoin auton suurimmalla markkina-alueella, jossa viini virtaa ja patonki rapsahtaa. Siellä N°8 varmasti näyttäytyy aika erilaisin silmin.