Koeajo: täysin sähköiseksi kääntyneellä DS 3:lla on lyhyempi nimi, mutta pidempi toimintamatka

DS 3 on saanut tehokkaamman sähkömoottorin ja isomman akuston. Hyvää: ajettavuus, mukavuus, kulutus, varustelu. Huonoa: takatilat, takaluukun avauskahva.

DS 3 esiteltiin 2018, ja nyt on pienen ehostuksen aika. Resepti on tuttu, peltikoriin ei ole koskettu, muoviosat, maski, valot ja puskurit on uusittu. Sisällä materiaaleja ja värejä on tyylitelty. Keskinäyttö on suurentunut kymmentuumaiseksi ja ohjelmisto päivitetty nopeammaksi. Samalla mallinimestä on unohdettu Crossback-liite pois.

Mallistoon on jätetty vain yksi voimalinja, täyssähköinen. Uudet muodot yhdessä sentillä pudotetun ajokorkeuden vähentävät ilmanvastusta. Sähkömoottori on aiempaa 15 kW tehokkaampi ja taloudellisempi. Yhdessä akuston kasvaneen kapasiteetin kanssa toimintamatkaa on loihdittu satakunta kilometriä lisää ilman omapainon kasvua, vaaka heilahtaa edelleen 1 500 kiloon, pikkuautolle paljon, mutta sähköautoksi vähän.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Persoonallinen ja ylellinen pikkuauto

DS 3 on kompakti kooltaan. Etupenkin säätövarat ja pääntila riittävät kyllä pitkällekin kuskille, mutta hänen taakseen ei jalkatilaa enää jää. Neljälle keskimittaiselle tavaroineen tilat ovat riittävät. Istuimien muotoilu ja istuma-asento ovat luontevat. Takaluukun avauspainike on ärsyttävästi alhaalla puskurissa rekisterikilven yläpuolella likaantumassa. Takapenkki kaadettuna kontin pohjasta ei tule tasaista. Varustelutasoja on kolme, Performance Line, Rivoli ja Opera. Koeajettu perustason plussaversio on pikkuautoksi runsaasti varusteltu, kaksi muuta vielä ylellisempiä ja samalla tolkuttoman hintaisia.

Kojelauta näyttää edelleen erikoiselta salmiakkikuvioineen, tyyliteltyine hipaisukatkaisimineen ja erilaisine mittaristonäkymineen. Kosketusnäytön valikot toimivat suoraviivaisesti ja viiveettä, on syytäkin, sillä lämmönsäätö on hoidettava sen kautta. Hetken tutkiskelun jälkeen huomaa toimintojen olevan yhteneviä konsernin muiden autojen kanssa. Likeisintä sukua ovat Peugeot 2008, Citroën C4, Opel Mokka ja uusimpana kohta esiteltävä Jeep Avenger. Sähkömoottori- ja akustouudistus on tulossa niihinkin.

Mukava ja taloudellinen

DS 3 on kotiutumisen jälkeen helppo ajaa. Suorituskyky on ihan reipasta niin liikkeellelähdöissä kuin ohituksissakin, vaikkei tehoa poskettomasti olekaan. Ohjaus on kevyen puoleinen, mutta looginen vasteeltaan. Jousitus ja iskunvaimennus on jätetty pehmeiksi, mikä sopii herraskaiseen tyyliin mainiosti. Kyyti on mukavaa niin kaupunkipyörittelyssä kuin pidemmillä taipaleillakin. Vauhdikkaammin liikkuva saattaa paheksua pehmeyden tuomaa kallistelutaipumusta. Melutaso on pikkuautoksi vaimea.

Nollakelissä, mutta kevätauringon jo lämmittäessä paisteellaan koeajon keskikulutus jäi maltilliseen lukemaan 16 kWh/100 km. Sillä toimintamatkaksi tulee 300 km, kesällä hissuttelemalla voisi päästä mainostetun 400 km. Auton oma toimintamatkanäyttö vaikuttaisi jättävän lämmitystarpeen huomioimatta, mitä kylmempää, sen optimistisempi ennuste. Akulle ei ole esilämmitystä, niinpä nollakelissä pikalataus jäi puoleen luvatusta 100 kW:n tehosta. Pienen kulutuksen ansiosta 20 minuutissa saa ladattua kuitenkin 100 km lisää matkaa.

Teksti ja kuvat: Petri Munukka