Koeajo: Mazda CX-80 tarjoaa tilaa ja ”kytkinpommeja”

Mazda ei ole saanut korjattua CX-80:n kohdalla kaikkia CX-60:n puutteita, mutta suunta on oikea.

Mazda CX-80 on japanilaisvalmistajan malliston uusi Euroopan lippulaiva, pari vuotta takaperin esitellyn Mazda CX-60 -katumaasturin isoveli. Paino sanalla iso. CX-80 on 25 senttimetriä CX-60:ää pidempi, ja tämä venytys on tapahtunut akselien välillä, eli sisätiloissa.

Mazda CX-80 on saatavilla kuusi- tai seitsemänpaikkaisena, kaikkiaan kolmella eri istuinvariaatiolla. Seitsemänpaikkaisessa mallissa keskirivi on tavallinen kolmipaikkainen. Kuusipaikkaisen valitessa täytyy vielä määritellä, haluaako keskirivin kahden istuimen väliin tyhjää tilaa mistä kulkea kolmannelle riville, vaiko istuinten väliin sijoitettavan keskikonsolin.

Moottorin koeajoon saatiin seitsenpaikkainen versio Homura Plus -varustelulla ja lataushybridivoimalinjalla. Auton tilat on erinomaiset. Keskimmäisellä istuinrivillä on 120 millimetrin pituussuuntainen säätövara. Tämän ansiosta 7-paikkaisessa versiossa kolmannelle riville sopii tarvittaessa istumaan myös aikuinen, joskin kompromissein. Oikeanlaisella turvaistuinyhdistelmällä autoon sopii myös peräkkäin esimerkiksi turvakaukalo ja -istuin, mutta turvaistuinarsenaalin keskellä kolmannen rivin käyttäminen voi vaatia innovatiivista soveltamista. Kolmannen rivin koematkustanut lapsi kiitti myös omasta mukitelineestä.

Kun kolmatta istuinriviä ei tarvita, se voidaan taittaa alas, jolloin Mazdassa on kiitettävät 566–687 litraa tavaratilaa toisen istuinrivin asennosta riippuen. Kaikki istuimet käytössä tavaratilaa on ainoastaan 258 l.

Pidemmälle tavaranlastaajalle harmitusta (ja kuhmuja) aiheuttaa myös yllättävän matalalle aukeava takakontin luukku, johon ehtii viikon koeajon aikana kolauttamaan päänsä kerran jos toisenkin.

Digitaalinen mittaristo, tietoviihdejärjestelmä ja muut hallintalaitteet ovat hyvin pitkälti tutut CX-60:stä. Graafinen ilme on yhtä rauhallinen ja tyylikäs kuin sisustassa muutoinkin. Mittaristo ei ole muokattavuudeltaan huipputasoa, mutta sieltä saa näkymään kaikki tarpeelliset tiedot. Tietoviihdejärjestelmää voi hallinnoida kosketusnäytön lisäksi keskikonsoliin sijoitetulla rullalla, jonka ansiosta näyttöä ei tee mieli näppäillä kertaakaan viikon kestäneen koeajon aikana. Istuimet ovat kohtuullisen mukavat, pidempi kuljettaja voi kaivata rahtusen lisää reisitukea.

Ajoittain nykivää

Voimalinjapuolella resepti on vanha tuttu. Meikäläisittäin myyvämpi versio on 2.5 E-Skyactiv PHEV, jossa yhdistyy nelisylinterinen bensiinimoottori ja sähkövoimalinja 17,8 kilowattitunnin akulla. Yhteistehoa voimalinjalle luvataan 241 kilowattia (328 hevosvoimaa). Voima välitetään kaikille neljälle pyörälle Mazdan 8-portaisen, ilman momentinmuunninta toimivan automaattivaihteiston kautta.

Ikävä kyllä vaihteiston toiminnassa tuntuvat samat puutteet kuin CX-60:ssä. Etenkin taajama-ajossa vaihdot saattavat olla hyvinkin töksähteleviä, reiluun kytkinpommiin verrattavia. Ja pahimmillaan tällaisia vaihtoja saattaa tulla kaksi peräkkäinkin. Sen sijaan rauhallisemmassa maantieajossa epämiellyttäviä vaihtoja ei juuri ilmennyt.

Auton ohjaus toimii luonnollisemmin kuin pienemmässä mallistosisaruksessa, mutta ei silti täydellisesti. Palautus matalissa nopeuksissa on puutteellista, eikä tuntumaakaan voi liiaksi kehua.

Pienessä talvipakkasessa käytännön toimintamatka asettui sekalaisessa taajama- ja maantieajossa 35 ja 40 kilometrin välille. Kesäkelissä sähköllä pääsee luonnollisesti pidemmälle ja paukkupakkasissa ei näinkään pitkälle. Type 2 -vaihtovirtalataus tapahtuu parhaillaan 7,2 kilowatin teholla (2 x 16 A).

Lataushybridivoimalinjan lisäksi tarjolla on myös vastikään CX-60:eenkin esitelty 3.3 E-Skyactiv D. Salanimen takaa löytyy suora kuutosdieseli, jonka huipputeho on 187 kW (254 hv) ja huippuvääntö 550 newtonmetriä. Diesel on lataushybridiä vähemmän suorituskykyinen, ja meillä Suomessa myös päästöihin perustuvan autoverojärjestelmän vuoksi huomattavasti hinnakkaampi.

Pärjääkö pienpremium-luokassa?

Mazda on asemoinut itseään vahvasti hieman premium-autojen alapuolelle, kilpailemaan esimerkiksi Volvon mallien kanssa. Sisustassa ja laatuvaikutelmassa japanilaisvalmistaja onkin tehnyt erinomaista työtä pienoisen premiumin tuomisessa.

Sen sijaan ajettavuudessa esiintyy pieniä puutteita vielä ohjauksen ja vaihteiston toiminnankin lisäksi. Rengasmelultaan CX-80 ei ole erityisen hiljainen ja alustamukavuudessa miinusta tulee pintanapakkuudesta. Sen sijaan huonommalla tiellä isommat epätasaisuudet ylittyvät oikein mukavasti.

Lopputulemana on hieman ristiriitainen tulos. Ajamiseen asti kaikki viittaa siihen, että kyseessä olisi suorastaan premium-luokan auto. Käytännössä ajettavuuden puutteet tiputtavat kuitenkin Mazdan Euroopan lippulaivan monessa tilanteessa kilpailijoiden taakse.

Varsin kilpailukykyinen hinnoittelu puolestaan nostaa hieman Mazdan pisteitä. CX-80 -lataushybridi kustantaa edullisimmillaan 57 390 euroa. Kun puhutaan yli kolmen metrin akselivälisestä 7-paikkaisesta lataushybridistä, kyseessä on sellainen hinta jonka ansiosta tiettyjä puutteita voi varmasti antaa anteeksi.