Koeajo: Renault Rafale Atelier Alpine – lentokoneiden sukua

Caudron Rafalella kilpailtiin lentokoneiden nopeuskilpailuissa vajaat sata vuotta sitten. Sen kuusilitraisen ja -sylinterisen Renault-moottorin teho oli samat 300 hevosvoimaa kuin nyt 1,2-litraisessa Renault Rafalessa.

Renault lähti yhtenä viimeisistä merkeistä mukaan katumaasturivillitykseen, mutta ennen näppärillä pikkuautoilla ja kekseliäillä tila-autoilla valloittanut merkki on nyt kääntänyt kelkkansa. Clio on ainoana säilyttänyt perinteisen olemuksensa, kaikki muut seitsemän mallia ovat enemmän tai vähemmän korkeita koriltaan.

Renault Rafale on tarkoitettu malliston ylellisimmäksi lippulaivaksi seitsenpaikkaisen Espacen pitäessä sentin pidempänä suurimman korin titteliä. Tuotekehitys on kulkenut käsikynkkää – Espace on pidennetty Austral ja Rafale luiskaperäinen Espace samalle perusrakenteelle pohjautuvana.

Ulkonäössä yhtäläisyydet ovat vähissä: kaikki Rafalen pellit ovat erilaisia ja etuilme Renaultin uuden brändin mukainen. Pienempi Arkana ei Suomessa ottanut tulta ja poistui markkinoilta nopeasti, kun taas Rafale kokeilee, josko coupémainen menevä ulkomuoto puhuttelisi ostajia enemmän kaiken aikaa kasvavassa D-segmentin isojen citymaasturien luokassa.

Ajossa nelivetoinen huippuversio

Rafale on tarjolla kahdella voimalinjalla – etuvetoinen täyshybridi (200 hv) tai nelivetoinen lataushybridi (300 hv). Etuveto olisi riittänyt pääkaupunkiseudun lumettomaan talveen, mutta lataushybridin edullisempi verokohtelu lisää sen houkuttelevuutta.

Lisätehon ja nelivedon lisäksi kauppaan kuuluu nelipyöräohjaus ja kameralla tietä haisteleva säätyvä iskunvaimennus. Näiden lisäksi meitä kiinnosti Renaultin ainoa lataushybridi, joka saattaa myös jäädä viimeiseksi verotusperusteiden muuttuessa ensi vuonna.

Ohjaamo on tuttu aiemmista Renault-uutuuksista: mittariston näyttöruutu ja pysty keskinäyttö ovat saman lasipinnan alla. Ratin nappuloiden, neljän viiksen ja lämmityslaitepaneelin ansiosta selkeägrafiikkainen kosketusnäyttö jää navigoinnin ja viihteen käyttöön, ja käsituen ansiosta käyttö on vaivatonta.

Yhden nappulan alle voi räätälöidä omat mieltymyksensä avustimien käyttöön, jolloin ajoon lähtiessä tuplakosketus ”perso”-nappulaan poistaa ei-toivotut hälytykset. Ratin oikealla puolella lähekkäin olevat kolme viikseä, vaihteet, pyyhkijät ja radio, vaativat totuttelua.

Hulppea matka-auto neljälle

Rafale huokuu premiumia trikoloritikatulla verhoilullaan ja Jean-Michel Jarren säveltämällä tervetulosävelellä. Lasikattokin on sähköisesti maitolasimaiseksi himmenevää tyyppiä. Saksalaisten ei tarvitse kuitenkaan vielä pelästyä, pahimmat kilpailijat lienevät maanmiesten DS 7 ja Citroën C5 X.

Runsaat tilat korostavat ylellisyyttä. Ajoasento on hyvä, mutta pitkäjalkaiset jäävät kaipaamaan istuinosan etureunan korkeussäätöä. Pitkä akseliväli takaa hyvät polvitilat taakse, mutta varpaat eivät sovi etuistuinten alle niiden ollessa ala-asennossaan. Leveys riittää kolmellekin, mutta korkeammalla keskipaikalla pää tapaa kattoon. Laitapaikoilla tätä ongelmaa ei ole laskevasta kattolinjasta huolimatta.

Keskipaikan tilalle onkin luontevaa kääntää käsinoja mukitelineillä, latauspistokkeilla ja tablettipidikkeillä. Takaselkänoja kääntyy kolmessa osassa 40:20:40 -suhteessa vaikkapa neljän hengen hiihtoreissuja varten. Tavaratilaa jää riittävästi, vaikka akusto viekin välipohjan alapuolisen tilan. Hybridimallissa kontti on isompi.

Monimutkainen hybriditekniikka

Rafalen lataushybridin tekniikassa on paljon tuttua. Bensiinimoottori on 1,2-litrainen turboahdettu kolmisylinterinen 110-kilowattinen (150 hv). Sähkömoottoreita on kolme, etuakselilla 50 kW (67 hv), vaihteistossa 25 kW (34 hv) ja taka-akselilla 73 kW (99 hv). Monitilavaihteisto osaa käyttää moottoreita sarjassa ja rinnan, yhteensä välitysvaihtoehtoja on 15. Veto voi olla hetkellisesti pelkästään etu- tai takapyörillä, mutta luiston ilmaantuessa voimaa ohjataan kaikille pyörille.

Kuulostaa monimutkaiselta, mutta kuljettajan tarvitsee vain asettaa vaihde D-asentoon ja painaa kaasua. Järjestelmä optimoi kuljettajan ajotilavalinnan mukaisesti suorituskykyä tai taloudellisuutta täysin omatoimisesti, ja aivan kuin aikanaan Australin koeajossa häirinneet nykäykset olisi saatu viilattua pois. Kun kaikki moottorit ovat käytössä, kyyti on pehmeää, hiljaista ja rivakkaa. Sen sijaan pelkällä sähköllä ajettaessa tehoa on puolet vähemmän, ja kahden tonnin paino alkaa tuntua.

Sähköllä kulutus asettuu lukemaan 27 kWh/100 km, jolloin 22 kWh:n akku pitäisi riittää 80 kilometriin. Kuitenkin 65 km jää parhaaksi saavutukseksi, eli akun nettokapasiteetti on ilmeisesti vain 18–19 kWh. Latausteho on vain 7,4 kW, jolla akun lataus vie kolmisen tuntia. Sähkön ehdyttyä bensiiniä palaa kahdeksisen litraa satasella – jotenkin olisi toivonut hybridijärjestelmän olevan nuukempi.

Nelipyöräohjaus ja säätyvä iskunvaimennus

Rafalen perusajettavuus on kunnossa: alusta on jämäkkä ja silti mukava, ja ohjaus nykytapaan tunnoltaan ohut. Koeajettu huippumalli kuitenkin joko ihastuttaa tai vihastuttaa lisäominaisuuksillaan. 4control-nelipyöräohjaus kääntää pienillä nopeuksilla takapyöriä viisi astetta eri suuntaan kuin etupyöriä. Näin iso auto muuttuu hämmästyttävän ketteräksi, ja kääntöympyrä on pikkuauton luokkaa. Liikkeessä perän liike tuntuu kuitenkin oudolta, kuin pieneltä sivuluisulta.

Vauhdin kasvaessa takapyörät kääntyvät asteen verran samaan suuntaan etupyörien kanssa vakauttaen menoa kaistanvaihdoissa. Yhdessä nopean ja kevyen tunnon omaavan ohjauksen kanssa ajolinjoista tulee aluksi kulmikkaita. Itse pidin nelipyöräohjauksesta, mutta jotkut saattavat mieluummin kytkeä ominaisuuden pois tai säätää sen vaikutuksen pienemmäksi.

Toisena erikoisuutena Atelier-varustetasossa on tienpintaa tutkaileva kamera, joka säätää iskunvaimennusta. Mukavuutta pyydettäessä pinta pehmenee, mutta epätasaisuudet pääsevät heiluttamaan ja pomputtamaan koria, ja tiukemmat urheiluasetukset ovatkin mukavampia.

Loppufiilikseksi jääkin se, että Renault ei ole oikein osannut päättää, keskittyäkö mukavuuteen vai urheilullisuuteen. Nyt Rafale ei pääse loistamaan kunkkuna kummassakaan, mutta oikeiden ajotila-asetuksien löydyttyä auto täyttää useimpien toiveet ja selviää kunnialla kaikista tienpinnoista.