Koeajo: tyyliniekka Ranskasta – DS 4 E-Tense Rivoli

DS 4 haluaa saksalaistrion hallitsemille kompaktien premium-autojen apajille. Hyvää: istuma-asento, ylelliset materiaalit, mukavuus. Huonoa: polvitilat takana, kallis varustelu.

DS 4 E-Tense Rivoli tuo aimo annoksen ylellisyyttä ja itsetietoista tyyliä meillä myydyimpään Golf-kokoluokkaan. Siinä missä näiden luukkuperien laadukkaampaa päätä edustavat Audi A3, BMW 1-sarja ja Mercedes-Benz A-sarja luottavat vankkaan imagoonsa dynaamisina ajettavina, DS 4 haluaa valloittaa sydämiä mukavuudella, miellyttävillä materiaaleilla ja ylenpalttisella varustelulla.

Lisääntyvään SUV-nälkään DS 4 on tarjolla myös Cross-versiona mustilla mökkihelmoilla ja kattokaiteilla. Maavaraa ei kuitenkaan ole enempää, eikä nelivetoa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Tyköistuvat tilat

DS 4:n ylellisyys ei merkitse hulppeita tiloja. Sitä tuskin on tarkoitettukaan perheautoksi, silti takatilat yllättävät niukkuudellaan varsinkin pidemmän kuskin takana.

Aikaisemmin mainittuihin saksalaisiin verrattuna DS 4 on ratkaisevat sentit ahtaampi kutakuinkin samoista ulkomitoista huolimatta. Ainakin osan polvitilasta anastavat muhkean paksut etuistuimet hieronnalla ja ilmastoinnilla. Edessä istuvilta ei sitten irtoakaan moitteita.

DS 4:n ohjaamossa vaikuttaa alkuun silti, että tyyli on mennyt toiminnallisuuden edelle, mutta yllättäen käyttö onnistuu jo lyhyen totuttelun jälkeen. Lähes kaikkiin toimintoihin on säilytetty perinteiset nappulat, mutta käyttö onnistuu myös kosketusnäytön, piirtolevyn tai puheohjauksen kautta kuskin mieltymysten mukaan. Näyttöjä voi räätälöidä mieleisikseen. Mittaristo on pieni, mutta tuulilasinäyttö vastaavasti kookas ja informatiivinen. Ikkunoiden avausnamiskat löytyvät nyt ovesta DS:n aiemman keskikonsolisijoituksen asemesta.

Tuttu lataushybridi

DS 4:n moottorivalikoima paljastaa välittömästi sukulaisuuden muihin Peugeoteihin ja Citroëneihin. Bensiiniversioista 130 Puretech on 1,2-litrainen ja 180 on 1,6-litrainen, molemmat turboahdettuja numeroiden kertoessa tehon. E-tense-lataushybridissä on saman 1,6-litraisen apuna 110-hevosvoimainen sähkömoottori yhteistehon ollessa 225 hv. Vaihteisto on aina kahdeksanvaihteinen automaatti. Dieselversioita ei tuoda Suomeen, ja täyssähköinen malli liittyy joukkoon vasta 2024.

Olkoonkin, että DS on voittanut Formula-E-mestaruuden, moottorit eivät tunnu erityisen urheilullisilta. Piiskamalla paperiarvot saavutetaan, mutta moottorin parku rikkoo tällöin herraskaisen matkustuskokemuksen. Parhaimmillaan hybridi on lipuessaan sähköllä tai käyttäessään polttomoottoria huomaamattomasti avustamaan maantiellä.

Sähköllä päässee lauhassa kelissä ja kevyessä ajossa luvatun 55 kilometriä, mutta koeajo helteessä ranskalaisella ajotavalla rokotti kertymää yhtä lailla kuin Suomen pakkasetkin. Akun lataus vie lyhimmillään kaksi tuntia.

Kaikki herkut

Koeajomahdollisuus tarjoutui huippuversiolla, jossa Rivoli-varustetasoa oli vielä petrattu lasikatolla, tietä skannaavalla jousituksella, hierovilla istuimilla sekä huippuhifillä, ja kokonaisuus oli kuorrutettu lopuksi pehmeään nappanahkaan ovia ja kojelautaa myöten. Lopputuloksena luksusta on tarjolla vähintäänkin saksalaiskilpailijoiden verran, mutta niin on sitten hintaakin.

Huomattavan summan säästää pikkumoottoreilla ja maltillisemmilla Performance Line ja Trocadero -varustetasoilla. Toisaalta säästämään alkavan kannattaa tsekata Stellantis-konsernin samalla tekniikalla samoihin aikoihin vuodenvaihteessa myyntiin tulevat muut uutuudet: Peugeot 308 ja Opel Astra.

Teksti ja kuvat: Petri Munukka