Koeajo: voimakas Audi RS 6 Avant

Nelilitraisen ja nelivetoisen Audi RS 6 Avant:n kyvyt vakuuttavat. Hyvää: moottorin kyvyt, viimeistely. Huonoa: kömpelyys pysäköidessä, hinta, kulutus arkiajossa.

Audi RS 6:n keulilla elämöivä väkevä 560 hevosvoiman moottori ja muhkea 700 newtonmetriä takaavat, että kyllä lähtee – seisoviltaan ja vauhdista.

Urheilulliseksi räätälöidyt perusautot kärsivät usein siitä, että joko ne eivät oikeasti ole kykeneviä urheilulliseen menoon tai sitten ne ovat voiman ja ajomukavuuden epäpyhä liitto, jossa oikein kumpikaan ominaisuus ei pääse oikeuksiinsa.

Audi RS 6 Avant on ilahduttava poikkeus. Auto on voimakas, muttei ryntäile käskijänsä käsistä ajaapa kaupungissa, taajamassa tai moottoritiellä.

Ajettavuus on luontevaa sekä ratin kautta välittyvän ohjaustuntuman että etuistuimen säätövarojen puolesta. Ajoasennon saa helposti mieleisekseen. Mutkateillä auto on hauska ja jopa yllättävän vaivaton ajettava: auto taipuu mutkiin nöyrästi.

Laaja kääntöympyrä tekee autosta kuitenkin kömpelön ahtaissa pysäköintihalleissa, joissa autoa saa viikkailla useaan kertaan pois päästäkseen.

Mutta se hinta

Ainoa isompi mutta on hinta. Saksalaisen insinöörityön, moottoriosaamisen ja matkustamosuunnittelun taidonnäyte maksaa tolkuttomasti. Mutta toisaalta tuhdille eurotukulle saa tuhdisti vastinetta. Audi RS 6 on ollut yksi tämän vuoden parhaista ajoelämyksistä.

Maksaa saa myös huoltamolla, sillä auton voimavarojen kutittelu nostaa kulutuksen pitkälti yli kymmenen litran eikä sen alle oikein pääse kevyelläkään kaasujalalla.

Kuljettajan kannalta auto on taiten viimeistelty. Kytkimet ovat hyvin käsillä ja kaikki toimii. Monitoiminäyttöä karsastava käyttäjä voi kaivata enemmän peruskytkimiä, mutta se on pitkälti maku- ja tottumiskysymys.

Äänieristyksen onnistuminen on samaa tasoa auton hintaluokan kanssa: matkanteko on miellyttävää.

Kookkaassa autossa on riittävät sisätilat ihmisille ja tavaroille, joskin takana keskipaikalla istuvan jalkatilat eivät ole ruhtinaalliset esimerkiksi Škoda Superbin tapaan.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Lauri Ahtiainen