Koeajo: Yhä ristiriitainen Opel Insignia

Insignia kulkee nyt kokonaan uusien dieselien voimin. Hyvää: Ajoasento, ajettavuus, vaihteiston toiminta. Huonoa: Tavaratila, kojelaudan ergonomia, pintakova jousitus

Opelin moottoriperhe on kokenut viime aikoina ison myllerryksen niin bensa- kuin dieselpuolellakin. Mallivuoden 2016 myötä myös suurimman mallin eli Insignian koko nakutarjonta edustaa uusinta Euro6 -päästörajat täyttävää sukupolvea.

Miedompitehoiset Insignian dieselit ovat nyt 1,6-litraisia (120 tai 136 hv), ja huipulla on perusteellisesti uusittu kaksilitrainen (170 hv), joka korvasi vanhan samankokoisen ja -nimisen 195 hevosvoiman tuplaturbokoneen. Vaikka ahtimia on nyt vain yksi, huippuvääntö on ennallaan.

Maastomaiseen Country Toureriin, joka eroaa perus-Insigniasta mm. vahvemmilla helmalevikkeillä ja 20 milliä korkeammalla maavaralla, on tarjolla vain näitä kaksilitraisia dieseleitä. Myös automaattivaihteisto on ostettavissa: sellainen oli etuvetoisen koeajoautommekin varusteena.

Pumpulinpehmeä laatikko

Vaihteisto edustaa perinteistä momentinmuunninmallia, ja vaikka se ei tunnetusti ole kaikkein taloudellisin vaihtoehto – etenkään, kun moottorin sammutusautomatiikka on vain manuaalimallin varuste – käyttömukavuudessa se hakkaa muut vaihteistotyypit mennen tullen.

Moottorin voimavarat vastaavat teho- ja vääntölukemia, eli jalkoihin ei tarvitse jäädä, ja voimaa riittää ohituksiinkin. Vaihteiston pehmeyden ansiosta meno on hyvin vaivatonta ja eleetöntä, mutta samalla tietysti terävin potku suodattuu pois. Liikkeellelähdöt tapahtuvat riittävällä ripeydellä.

Mitenkään erityisen superhiljainen uusi moottori ei ole, mutta värinät pysyvät kohtuullisen hyvin ulkona matkustamosta. Kaksi tasapainotusakselia auttavat osaltaan asiaa. Tosin esimerkiksi 80 km/h nopeusrajoitusalueella erottuu lievää jyrinää, kun kierrokset jäävät alle 1 500 r/min rajan.

Se ergonomia, ne tilat

Itse auto jättää vähän ristiriitaisen vaikutelman, kuten Opel Insignia on aina tehnyt. Ajettavuutta ei voi moittia, mutta jousituksen pintakovuudesta aiheutuvat tärinät harmittavat. Kuljettajan paikalla kaikki on ajoasennon puolesta hyvin, mutta kojelauta on paikoitellen aika sekava käyttää.

Pari käytännön esimerkkiä: kojelaudan keskellä olevaa kosketusnäyttöä ja sen yläpuolella olevia nappuloita pitää kurotella, osa lämmityslaitteen nappuloista on vaikeakäyttöisiä hipaisukytkimiä, ja vakionopeudensäätimeen asetettua nopeutta voi säätää vain 5 km/h portain. Ei hyvä.

Hämmennystä herättävät myös taka- ja tavaratilat auton ulkomittoihin nähden. Kun viisimetrisessä autossa on vain keskinkertaiset polvitilat ja kontti on typistetty liian massiivisilla sisäpaneeleilla ynnä hyötytilaa vievällä jättimäisellä takaluukulla, voidaan puhua huonosta tilankäytöstä.

Teksti Jussi Saarinen Kuvat Lauri Ahtiainen