Koeajo: Mercedes-Benz C 220

Uusi ajettavuudeltaan urheilullisempi C-sarjalainen tiukentaa kilpaa kevyessä premiumsarjassa. Hyvää: ajo-ominaisuudet, mukavuus, hiljaisuus, viimeistely, huikeat varustelumahdollisuudet, vähäpäästöisyys. Huonoa: pieni tavaratilan luukku, pääntila takana.

Vuonna 1983 esitellyn Mercedes-Benz 190 E:n manttelinperijää C-sarjaa ei liene enää soveliasta kutsua pikkumersuksi. Titteli kuuluu nyt A-sarjan autoille. C-sarjalainen on myös kasvanut uusiutumisen yhteydessä jo lähes 90-luvun E-sarjalaisen mittoihin.

Lisää pituutta

Tulokas on kasvanut pituutta lähes kymmenen senttiä, mikä pahimpiin kilpailijoihin verrattuna vie sen ohi kolmosbemarin, mutta ei yllä aivan Audi A4:n lukemaan.

Lisäpituus on tullut lähes kokonaan akselien väliin, muttei kokonaan takajalkatilojen hyväksi. Etuakselia on viety edemmäs ja matkustamoa taaemmas mittasuhteiden tyylittelemiseksi.

Vaikutelma pitkästä konepellistä ja lyhyestä tavaratilan kannesta ei ole näköharhaa.

Leveyskin on kasvanut, mutta takaistuimille ei kolmea aikuista saa sovinnolla, istuin on syvällä takalokasuojien puristuksessa ja selkeästi vain kahdelle muotoiltu.

Sutjakat muodot nipistävät myös pääntilaa pisimmiltä matkustajilta. Tavaratila on kooltaan samaa luokkaa kuin edeltäjässä, mutta lastausaukko on pienentynyt.

Vähemmän painoa

Mersu on käynyt läpi rankan dieetin. Mittojen ja varusteiden lisääntymisestä huolimatta uutuus on satakunta kiloa poistuvaa mallia kevyempi.

Suurin ansio kuuluu alumiinin osuuden lisäämiselle puoleen korin painosta. Samalla korin jäykkyys on lisääntynyt ja painopiste madaltunut. Etuakselisto on kokonaan uusi neljällä tukivarrella toteutettu.

Kaikki tämä yhdessä tuntuu myös ajossa, uusi malli taittuu mutkiin hanakammin sekä kiihtyy ja pysähtyy herkemmin. Aiemmasta pappamaisuudesta on otettu askel urheilullisempaan suuntaan.

Mukavuutta ei ole unohdettu: ensi kertaa tämän kokoluokan autossa on valinnaisena myös ilmajousitus tasonsäädöllä.

Uutena tuttavuutena varustellummissa malleissa on alustan säätö nimetty Agility controlliksi, sen takaa löytyvät tutut eco-, comfort- ja sport -moodit.

Lisäksi kaikkien näiden vaikutuksia ohjaukseen, iskunvaimennukseen, moottorinohjaukseen ja vaihtokohtiin voi muutella monitoimivalikon kautta.

Hetken ajelun jälkeen asetukset hakeutuvat perusasetuksiin, jotka ovat sopiva kompromissi ajettavuutta ja mukavuutta. Varsinkin eco-asennon hidas kaasunvälitys tekee ajamisesta tukkoisen oloista.

Lisää varusteita

Varusteista kirjoittaminen tyhjentävästi ei ole helppoa sen enempää kirjoittajalle kuin lukijallekaan. Uusi C-sarja on lähtökohtaisesti melko vaatimattomasti varusteltu ottaen huomioon kilpailijoita kalliimpi lähtöhinta.

Tärkeänä ominaisuutena törmäyksenestojärjestelmä on vireystilavalvonnan lisäksi vakiovarusteena.

Lisävarusteilla ladattuna auto lähestulkoon osaa pysäköidä itsekseen, seurata edelläajavaa, pysyä kaistaviivojen välissä, vaihtaa valokuviota, totella liikennemerkkejä, väistää hirviä, antaa tietä jalankulkijoille sekä näyttää kamerakuvaa auton ympäriltä.

Kaikkeen tähän tarvitaan kuusi kameraa, kuusi tutkaa ja kahdeksan ultraäänisensoria.

Toimintavalikoita voi selata ratin nappuloilla, tutulla command -pyörällä tai uudella kirjaimia tunnistavalla touchpadilla. Tottumatonkin oppii selkeät toiminnot nopeasti. Kuskin paikalla ei voi olla ihailematta panostusta yksityiskohtiin niin toiminnallisesti kuin esteettisesti.

Vähemmän päästöjä

Painonpudotus yhdessä alentuneen ilmanvastuksen kanssa helpottaa tmyös moottoreiden töitä: vanhatkin moottorit tuntuvat ripeämmiltä ja kuluttavat vähemmän.

Myynti on alkanut kolmella mallilla, joista kaksi käyttää bensiiniä C180, C200 ja yksi dieseliä C220 Bluetec. Lisää moottorivaihtoehtoja on luvassa jo kesällä, nelivetomalleja talven tullen.

Moottorit ovat tästedes turboahdettuja. Bensiinimoottorit ovat pääosin nelisylinterisiä kaksilitraisia, vain aloitusmoottori on pienempi 1,6 ja huippumalli kolmilitrainen veekuutonen.

AMG-versiota koskeviin kysymyksiin tehtaan edustajat vain myhäilivät. Myös dieselpuolella vanha tuttu 2,1-nelonen jatkaa perusmoottorina, kaksi pienintä ovat jatkossa Renault-yhteistyön ansiosta 1,6-litraisia.

Näiden pikkudieselien lisäksi tulevat kaksi hybridimallia ovat normittaneet alle 100 g/km hiilidioksidipäästöt.

Moottori-, alusta- ja varusteluvaihtoehdot tekevät mallistosta laajan niin hinnaltaan kuin olemukseltaan.

Ylellisten ja urheilullisten esittelyautojen jälkeen myös perusvarusteinen karkeampikäyntinen pikkudiesel manuaalivaihteistolla sekä ennen kaikkea perinteisellä maskilla ja tähdellä tuntui sympaattiselta tuulahdukselta jatkuvuudesta.

Teksti: Petri Munukka Kuvat: Vesa Eskola