Koeajo: näköä, kokoa ja mukavuutta – Ford Edge

Ford Edge -kaupunkimaasturi tavoittelee merkittävää jalansijaa kilpaillussa premium-luokassa. Hyvää: onnistuneet tilaratkaisut edessä ja takana, ajo- ja matkustusmukavuus. Huonoa: kankeus, tavaratila, vanhahtava kosketusnäyttö.

Ford Edge on valmistajansa valttikortti myyntilukujen valossa hyvin menestyvään kaupunkimaasturiluokkaan Euroopassa. Tavoitteena on myydä Kugan ja EcoSport-mallien tukemana yhteensä 200 000 kaupunkimaasturia eurooppalaisille asiakkaille jo kuluvan vuoden aikana.

Ford Edge on rakennettu samalle alustalle kuin merkin Mondeo, Galaxy ja S-MAX. Valittavissa on kaksi varustelua: Titanium ja Sport. Koeajoauto edustaa niistä ensimmäistä.

Ulkoisesti Edge herättää tunteita. Se on iso, urheilullinen ja näyttävä. Muotokieli uponnee kohderyhmään, mutta kätevästä kaupunkikulkupelistä haaveileva saattaa pelästyä.

Sisätiloissa tyyli pitää pintansa. Vanhahtavaa monitoimikosketusnäyttöä ja mittaristoa lukuun ottamatta laatuvaikutelma on kohdallaan. Hieman hitaasti reagoiva näyttökin päivitettänee pian tuoreemmalla versiolla merkin muiden mallien tapaan.

Tilaa luvatusti

Kuljettajan istuimella viihtyy parkissakin. Sähköisten säätöjen avulla ajoasennon saa viimeisteltyä vaivatta ja istuimen ilmastointi pitää huolta, että hiki ei pääse yllättämään. Tilaa on runsaasti myös kartturilla.

Koeajoauton mukavuudesta on osin kiittäminen koeajoautoon lisävarusteena valittua 2750 euron Luxury Pack -varustelua. Samaan kokonaisuuteen kuuluu muun muassa lasinen panorama-katto, joka liukuu osittain auki. Ratkaisu näyttävä ja tuo sisätiloihin valoa, mutta poistaa katolta kaiteet, joten kuljetusominaisuudet kärsivät kauneudesta hieman.

Takapenkillä tilaa on mainiosti kolmelle. Leveys riittää lasten korokeistuimillekin ja jalkatilaa piisaa.

Lisävarustelistalta valitut täyttyvät turvavyöt lisäävät turvallisuutta, mutta kankeina vaativat käyttöapua aikuiselta.

Tavaratilan puolella vastassa on pettymys. Tilaa on, mutta matkatavaroiden näkösuojaksi liukuva peite on rimpula, kuin lainassa toisesta ajoneuvosta. Lisäksi se on asennettu niin matalalle, että sen alle on vaikea mahduttaa esimerkiksi styroksista kylmälaukkua. Nostokynnystä ei sentään ole.

Mukavuuspanostus nappiin

Ajossa Edge lunastaa annetut lupaukset mukavuudesta. Eteneminen on hiljaista ja miellyttävää, osa kunniasta lankeaa aktiiviselle melunvaimennukselle.

Automaatti toimii moitteettomasti, vaikka liikkeellelähtö voisi olla hieman pehmeämpi. Manuaalinen vaihtaminenkin onnistuu.

Auton koko tuntuu sisältä tarkasteltuna vielä suuremmalta. Ahtaassa parkkihallissa tankki kaipaa teknologian tai kartturin apua kolhujen välttämiseksi. Kankeuden vastapainoksi tarjolla on tutkan ja peruutuskameran lisäksi etukamera, tosin lisävarusteena. A-pilari ja peili muodostavan lyhyelle kuljettajalle yllättävän suuren näkökatveen. Yli 170 senttinen näkee katveen ohi, kunhan muistaa katsoa.

Edgellä ei tarvitse kuoppia kierrellä. Alusta nielee tien epätasaisuudet hienosti, eikä melu vaivaa kaupungissa, moottoritiellä tai edes irtosoralla. Nopeissa väistöissä auton koko ja korkeus korostaa liikkeitä, mutta epävakaaksi ajo ei muutu. Mukautuva ohjaus säätelee ohjauksen ja ohjauspyörien välityssuhdetta ajonopeuden mukaan. Siitä kannattaa maksaa 600 euroa lisää.

Maastoon maltilla

Edge on varustettu älykkäällä nelivedolla, joka pyrkii optimoimaan pidon eri ajo-olosuhteissa. Vääntö jakautuu saumattomasti kaikille neljälle pyörälle.

Maavara mahdollistaa myös huonompien urien koluamisen, mutta pahan paikan maasturiksi Edgeä tuskin kannattaa uhrata.

Diesel-moottorin ääni kuuluu sisälle, mutta ei häiritse. Kaksilitrainen kaksoisturbodiesel on Edgelle riittävä, mutta piilevää reserviä ripeämpiin liikkeisiin ei löydy. Muita moottorivaihtoehtoja ei Suomeen tuoda. Hevosvoimia on tarjolla 210, kiihtyvyys 0–100 km/h onnistuu 9,4 sekunnissa ja huippunopeudeksi ilmoitetaan 211 km/h.

Teksti ja kuvat: Antti Hentinen