Opel Astra Sports Tourer sai isomman akun, mutta juuri mikään ei muuttunut

Opel Astra on yksi markkinoiden tyylikkäimmistä perheautoista. Nyt tarjolle tullut suuremmalla akulla varustettu versio parantelee mallin suurinta heikkoutta. Mutta tekeekö se niin riittävästi?

Sähkö pukee Astraa edelleen poikkeuksellisen hyvin. Siinä missä moni valmistaja on lähtenyt sähköautoissaan hakemaan futuristista ilmettä, Opel luottaa edelleen perinteisempään ja selkeälinjaisempaan muotoiluun. Lopputulos on onnistunut, ja Astra näyttää modernilta autolta, eikä sähköiseltä sämpylältä.

Katse kiinnittyy Vizor-keulaan, joka on auton leimallisimpia muotoilukikkoja. Musta etupaneeli yhdistää valot yhdeksi kokonaisuudeksi, ja salamalogo on valaistu. Korin terävät linjat tekevät Astrasta tavanomaista kiinnostavamman. Geneeristen katumaasturien joukossa Opel on piristävä poikkeus. Farmarikorin mittasuhteet ovat onnistuneet.

Farkku on suomalaiselle ostajalle tärkeä ennen kaikkea tilojensa puolesta. Astra Sports Tourer nielee lastenrattaat, harrastusvälineet ja mökkireissun matkatavarat ilman suurempia ongelmia. Suomi on fanaattista farmarikansaa, ja Astra tuntuu ymmärtävän sen paremmin kuin moni kilpailijansa.

Astran ohjaamo on säilynyt ennallaan. Pure Panel -näyttökokonaisuus yhdistää mittariston ja tietoviihdejärjestelmän siistiksi kokonaisuudeksi, ja ergonomia on edelleen onnistunutta. Opel ei ole lähtenyt poistamaan kaikkia fyysisiä painikkeita, mistä sille voi antaa kiitosta. Moni toiminto löytyy edelleen helposti ilman valikoiden selaamista.

Erityisen suuri kiitos täytyy antaa siitä, että kuljettajan valvontajärjestelmä on oikeasti järkevä. Nopeusvaroituksen merkkiääni on kohtuullinen, joten sen voi hyvin pitää päällä. Samoin vireystilanvalvonta, joka puuttuu peliin oikeasti vasta sitten kun kuskin keskittyminen herpaantuu oikeasti.

Pikkiriikkisen suuremmalla akulla

Aiemman sähkö-Astran suurin ongelma ei ollut koskaan auto itse, vaan moneen käyttöön liian pieni akku. Nyt tarjolle tullut 58 kWh versio pyrkii paikkaamaan tätä haastetta. Aiemman 54 kWh-version sijaan virtaa on 4 kWh lisää. Ei sillä vielä kuuhun mennä, mutta jokainen kilometri on tottakai tervetullut. Toimintamatkaa luvataan selkeästi enemmän parantuneen tehokkuuden myötä.

Koeajon keskikulutus asettui kesäolosuhteissa erittäin vakuuttavaan 14,6 kWh lukemaan sadalla kilometrillä. Se tarkoittaa käytännössä yli 350 kilometrin todellista toimintamatkaa ilman erityistä taloudellisuusajoa. WLTP:n mukainen 453 kilometrin toimintamatka onnistunee painottomassa tilassa.

Kulutuslukema on erittäin hyvä tämän kokoiselle farmariautolle. Erityisen ilahduttavaa on se, että onnistuin koeajon aikana alittamaan valmistajan ilmoittaman 15,3 kWh kulutuslukeman. Moista ei kohdallani kovin usein tapahdu, sillä en ole kovinkaan kiinnostunut taloudellisuusajosta.

Latausominaisuudet ovat pysyneet ennallaan. Pikalataustehoa on tarjolla 100 kW, mikä ei ole markkinoiden kärkilukema, mutta riittää periaatteessa myös pidemmille matkoille. 100 kW latausteho on toki melko rajusti alakanttiin maailmassa, jossa huiput lataavat viisinkertaisella nopeudella.

Koeajolla pikalatauksen kanssa tapahtui varsin mielenkiintoinen tilanne, sillä auto ja laturi eivät meinanneet kommunikoida keskenään sujuvasti. Istuin odottamassa latauksen valmistumista, kun auto yhtäkkiä lopetti lataamisen. Laturi kertoi akun varauksen olevan 85 prosenttia, mutta auton mittaristossa seisoi 99 %.

Ajelin laturilta muutaman kilometrin matkan kotipihaani ja olin tyytyväinen nopeaan lataukseen. Kunnes huomasin seuraavana aamuna, että auton todellinen varaus vastasi laturin ilmoittamaa 85 % lukemaa. Tämä ei ollut ainoa erikoinen asia koeajolla, sillä pariin kertaan auton mittaristo jumittui paikalleen ja kertoi minun ajavan 7 km/h nopeudella ja pakilla keskellä moottoritietä.

Ei niin kovin sports tourer

Voimalinja tuottaa edelleen 115 kilowattia (156 hevosvoimaa) ja 270 newtonmetriä. Se riittää hyvin normaaliin käyttöön, mutta mitään rakettimaista suorituskykyä on turha odottaa. Auto siis näyttää huomattavasti nopeammalta kuin mitä se todellisuudessa on. Muotoilu lupaa enemmän kuin voimalinja pystyy tarjoamaan.

Kiihdytykset sujuvat kyllä ripeästi, mutta sähköautojen maailmassa Astra kuuluu pikemminkin rauhalliseen kuin urheilulliseen osastoon. Toisaalta auton luonne sopii hyvin sen käyttötarkoitukseen. Sports Tourer ei yritäkään olla sporttinen sähköauto, vaan mukava, käytännöllinen ja taloudellinen matkakumppani.

Ajossa Astra tuntuu vakaalta ja viimeistellyltä. Alusta on onnistunut kompromissi mukavuuden ja pintakovuuden välillä. Auto nielee epätasaisuuksia siististi, mutta ei tunnu missään vaiheessa löysältä tai epämääräiseltä. Kokonaisuus on enemmän mukavuuspainotteinen kuin sporttinen.

Opel ei ole markkinoiden nopein, suurin tai teknisesti pätevin sähköauto. Sen sijaan Astra suorittaa jokaisella osa-alueella riittävän hyvin. Ja joskus juuri se on perheautossa kaikkein tärkeintä.