Koeajo: Seat Ibiza

Seatin farmarimalliston pienin kulkee samalla moottorilla kahdella tai neljällä sylinterillä. Hyvää: Suorituskyky, taloudellisuus, tilat. Huonoa: Rengasmelu, pintakova alusta.

Seat Ibiza mullisti pikkuautomarkkinat edullisena ja pippurisena, silloin vielä itsenäisenä espanjalaisena automerkkinä vuonna 1984. Iältään kolmekymppinen malli on Seatin suosituin: Ibizaa on myyty lähes viisi miljoonaa autoa.

1980-luvulla luotu resepti toimii yhä. Hintalappu on kohtuullinen ja korin muotoilu persoonallinen.

Koeajetussa autossa kiinnostavinta on sen uusi tekniikka. ACT (Active Cylinder Technology) tarkoittaa moottoria, jossa on sylinterien lepuutustoiminto. Sylintereitä käytetään voimantarpeen mukaan.

Moottori käyttää sen ensimmäistä ja neljättä sylinteriä, kun vääntömomenttia tarvitaan alle 85 newtonmetriä. Siirtyminen nelisylinterisestä kaksisylinteriseksi tapahtuu 40 millisekunnissa ja on ajossa huomaamaton. Moottorin hiljaisuuden ansiosta ajossa eroa käyntiäänessä ei juuri huomaa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Suorituskykyä ja tilaa

Suorituskyvyltään pieni farmari on mainio. Auto kiihtyy 140 hevosvoiman turvin nollasta sataan 8,1 sekunnissa. Välitykset sopivat hyvin maantielle, eikä ohituksissa tarvitse välttämättä kauhoa pienempää pykälää. Maantiekulutus pysyy koeajossa koko ajan alle viiden litran.

FR-pakettiin kuuluvat urheilulliset somisteet. Etenkin puskurit tekevät auton olemuksesta hieman perusmallia nuorekkaamman. Silti kokonaisuus on sportiksi hieman pliisu. Voimavarat kestäisivät rohkeammankin ulkokuoren.

Urheilullinen alusta on tarpeeksi jämäkkä, mutta terävä ja pintakova. Kova alusta luo matkustamoon kumisevan äänimaailman epätasaisilla alustoilla. Rengasmelu on moottoritienopeuksissa häiritsevän kova.

Koriltaan Ibiza on melko kapea. Se on eduksi pysäköintialueilla ja autoa lastatessa. Takapenkki tosin on kolmelle ahdas ja pitkillä matkustajilla loppuvat takana jalkatilat kesken. Tavaratila on ulkomittoihin nähden tilava ja lastaaminen on helppoa matalan takapuskurin kynnyksen ansiosta.

Teksti ja kuvat: Santeri Petrell