Koeajo: Sunlight T 67

Edulliset matkailuautot ovat vahva muoti-ilmiö. Sunlight T67 tarjoaa perusversiona kaiken tarpeellisen, mutta harva tyytyy siihen.

Viime vuosien muoti-ilmiöitä matkailuautojen maailmassa ovat edulliset ensiostajan autot. Sunlight T 67 on perinteikkään Dethleffsin halpamalli. Ulkoasultaan T 67 ei vaikuta huutolaispojalta: katossa ja takaseinässä lasikuitu korvaa perinteisen alumiinipellin, ja etupuskuri on maalattu korin väriin.

Sisälläkin on paha mennä sanomaan, että onpa halvan näköistä. Työn jälki on siistiä ja materiaalit vaikuttavat kautta linjan laadukkailta. T 67 on sisältä avara, sillä korkeutta on 210 senttiä lain vaatiman 190 sentin minimin sijaan.

Käytävätilaa on niin, että pyöreämpikin pari mahtuu toistensa ohi – poikkeuksena vain tiukka väylä ohjaamosta asuintilaan ja todella kapea etuistuinten väli.

Muodissa mukana

Koeajoauto on muodissa mukana, sillä siitä löytyvät niin perän erillisvuoteet kahdelle kuin keskiosan alas laskettava parivuode, joka on lisävaruste (1 460 euroa). Erillisvuoteet riittävät isoillekin ihmisille, patjan ja pohjasäleikön yhdistelmä on vähän kovahko.

Ilmatilaa on niin, että vuoteissa voi istua. Jos jokin miinus on etsittävä, niin vuoteet ovat korkeahkoja, ja matka ylimmälle portaalle voi yllättää pituudellaan. Perästä löytyy yksi harvoista näkyvistä halpiksista: sivuseinillä on kaappien sijaan vain avohyllyt.

Auto on valoisa, valaisimia riittää, ja ne ovat on uusinta uutta: ledit säästävät sähköä, seinäkaappien led-valonauhat luovat tunnelmaa, ja isoissa kaapeissa on sisävalot. Lukuspotit eivät ole suunnattavia ja puuttuvat nostovuoteesta.

Nostovuode kahdelle

Nostovuode lähtee katon rajasta liikkeelle vähän nihkeästi, mutta muhkean paketin liikuttelu on muuten yllättävän kevyttä. Vuoteen reunassa on vain yksi kahva, toista kaipaisi. Vuode on ympäröity turvaverkoin, mutta niiden kiinnikkeet katossa vaikuttavat vähän heppoisilta.

Vaikka leveyttä ja pituutta on kahdelle aikuiselle, ylävuode sopinee parhaiten lapsille. Iän kangistamalle tai isommalle vyötärönmitalle on hankala nakki kiivetä tikkaita ylös tilaan, jossa ei mahdu kunnolla istumaan – ja tulla sieltä alas.

Kiitosta keittiölle

Keittiö on L:n muotoinen, liedessä on kolme poltinta, joista yhden moni olisi valmis vaihtamaan työtilaan. Isompi, mutta kapea jääkaappi (167 litraa) erillisine pakastinlokeroineen (29 l) on lisävaruste (730 euroa).

Automatiikka etsii kaapille parhaan energialähteen joko verkkovirrasta, kaasusta tai asuintilan akusta – tosi kätevää. Liesi ja tiskiallas ovat terästä, ja niiden pito siistin näköisinä voi teettää töitä. Kertaakaan ei ole tullut vastaan tiskiallasta, johon ei jäisi vettä auton ollessa vinossa, eikä T 67 ole poikkeus.

Sähköpisteissä säästetty

Sähköpistokkeissa köyhäily näkyy: 12-volttisia on yksi ja 230-volttisia kaksi, eikä niiden sijoittelu ole onnistuneimmasta päästä. Toinen 230 on hankalasti istuinryhmän pöydän alla, toinen ja 12-volttinen ovat keittiön etupaneelissa

Esimerkiksi kahvinkeittimelle on tilaa L:n kulmassa, mutta silloin johto pitää vetää työtilan poikki. Pistoke on niin ahtaassa paikassa, että jo puhelimen laturi estää lusikkalaatikkoa sulkeutumasta. Televisiolle ei ole kaappia eikä telinettä seinäpistokkeineen, säästökohde sekin toisin kuin hyttysovi, joka on vakiovaruste.

Keittiötä vastapäätä on wc/suihku. Lisävarustepaketin muovisista suihkuseinistä syntyy pieni pyöreä koppi. Kun suihkua ei käytetä, hana jää seinän taakse, eikä sitä voi käyttää alapesuun. Irtopisteitä suihkualtaan kahdesta viemäristä: vesi pääsee pois, oli auto etu- tai takakenossa.

Matalat vaatekaapit

Säilytystilaa autossa riittää, vaikka nostovuode vie tilan parilta seinäkaapilta. Vaatekomeroita on kaksi: vakiokaappi on vuoteen alla, ja lisävaatekaapin saa 355 eurolla vuoteiden väliin takaseinälle. Kumpikin on syvä, mutta niin matala, että jo urheilupusakka roikkuu kasassa.

Lämmöstä huolehtii Trumantic-ilmakeskuslämmitys, joka jakaa ainakin kevätyön pikkupakkasessa tasaisesti lämpöä. Tehovaiheessa äänen huomaa, mutta lämmön ylläpito kehrää kuin kissa mummon sylissä. Lattian sähkölämpöä (520 euroa) voi vain suositella.

Iso, polkupyörät nielevä takatalli on varustettu kiinnityskiskoin ja -lenkein. Lisäpisteitä tuovat tavaroiden liukumista estävä kumilattia ja kaksi luukkua, tosin vasen on lisävaruste (365 euroa). Lisäovi todella helpottaa tilan käyttöä etenkin jos pyörät ovat mukana. Vararengas on nykytyyliin korvattu paikkasarjalla.

Varusteista hintalisää

Auton lähtöhinta on 48 890 euroa, mutta tuskin yhtään T 67:ää myydään tähän hintaan. Käytäntö on, että varusteita kasataan niin, että hinta nousee jopa kymppitonnilla. Näin on käynyt koeajoautollekin, josta puuttuvat vielä radio, markiisi ja peruutuskamera.

Mittava 2,2 metrin peräylitys voisi antaa aihetta harkita takatukijalkoja (310 euroa). Näihin hankintoihin on hyvä varata vielä parituhatta lisäeuroa. Fiat on matkailuauton alustana suursuosikki, esimerkiksi saksalaistehtaiden tuotannosta valtaosa tehdään Ducaton pohjalle.

T 67 on helppo ja mukava ajettava, mutta peränylitys vaatii ainakin aluksi tottumista ja ahkeraa peilien käyttöä – ja malttia lastauksessa, sillä perässä riittää tilaa eikä auton kantavuus ihan heti lopu kesken.

Natinatonta matkailuautoa ei vielä ole tehty, mutta soralla ja iän syömällä asfaltilla ei T 67:llä ole mitään häpeämistä. Miinusta on, etteivät kaikki turvavarusteet ole jo vakiona, esimerkiksi ajonvakautus esp on ostettava erikseen (545 euroa).

Varusteltunakin T 67 on vielä edullinen ja tarjoaa (lähes) kaiken sen minkä kalliimpi auto. Asiasta ei ole tilastoa, mutta kauppiaiden arvion mukaan uusi matka-auto toimituskuluineen maksaa nyt Suomessa keskimäärin 70 000 euroa.

Teksti: Paavo Tukkimäki Kuvat: Jari Kohonen