Koeajo: Volvo V90 ja S90 – Ison Volvon uusi ote

Volvo V90 ja S90 nuorentuivat. Hyvää: mukavuus, ajettavuus, takatilat. Huonoa: totuttelua vaativa keskinäyttö.

– Aloitimme viisi vuotta sitten puhtaalta paperilta, kertoo Volvon uusien autojen kehityksestä vastaava johtaja Kent Falck 90-sarjan mallien syntyhetkestä.

Tuolla kellonlyömällä starttasi yhtä aikaa niin XC90-katumaasturin kuin Volvo V90 - ja S90 -mallien suunnittelu. Autot pohjautuvat samalle perusrakenteelle, jota voidaan etupyörien ja kojelaudan välistä aluetta lukuun ottamatta muokata joustavasti.

XC90 sai luvan olla esittelyjärjestyksessä ensimmäinen, sillä sen edeltäjä alkoi ikääntyä käsiin. Nyt, liki kaksi vuotta myöhemmin, ovat vuorossa uudet isot henkilöautomallit.

Näin perusteellisesti uusittuja autoja tapaa harvoin. Edeltäviin V70- ja S80-malleihin nähden V90-farkkumallissa ja sen porrasperäversiossa S90:ssä ei ole yhden yhtä samaa osaa. Kiinalaisen Geelyn pumppaamat kehitysmiljardit on siis hyödynnetty tehokkaasti.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Muotojen uudet tuulet

Kotimarkkinoillaan Ruotsissa, ja tietenkin myös meillä Suomessa, ylivoimaisesti myydympi malli uutuuskaksikosta on farkkuversio V90.

Sen muotoilussa on lähdetty tällä kertaa irrottelemaan oikein kunnolla. Keulaylitys on hyvin lyhyt, takaylitys pitkä ja takalasi viisto – varsinkin viimeksi mainittua ei ole pystyperäisten kartanoautojen kerhossa ennen nähty.

Keulasta katsottuna auto näyttää ehdalta Volvolta. Sen sijaan sivusta ja takaviistosta tutkailtuna mieleen tulee väkisinkin viitossarjan BMW. Viesti on selvä: uudet asiakkaat, tervetuloa Volvo-myymälöihin!

Porrasperäinen S90 jakaa V90:n kanssa saman etuosan. Sedan-version perä on persoonallinen alas laskettuine rekisterikilpineen ja tyylilteltyine takavaloineen.

Liki viisi metriä Volvoa

Molempien mallien ulkomitat ovat selvästi aiempaa suuremmat – kasvua niin pituuteen kuin akseliväliinkin on tullut yli kymmenen senttiä.

Venytys tuntuu takapenkillä. Kun edeltäjämalleissa polvet ottivat herkästi kiinni etuistuinten selkänojiin, nyt jalkoja voi heiluttaa vapautuneemmin. Pienen miinuksen annamme kuitenkin penkin heikosta reisituesta.

Sisustuksen yleisilme on melko lailla sama XC90:n kanssa. Tunnelma on kuin pohjoismaisessa hienossa hotellissa: valoisa, viihtyisä ja moderni. Se myös erottaa uudet Volvot sopivasti saksalaisista kilpailijoistaan.

Kuljettajan istuin oli ainakin koeajamissamme kalliisti varustelluissa versioissa mukava, monipuolisesti säädettävä ja hyvin tukea antava. Uusina Volvo-lisinä ovat istuimen tuuletus sekä hieronta.

Sen sijaan kojelaudan keskelle sijoitettu, valtaosan nappuloista korvaava iso kosketusnäyttö vaatii totuttelua ennen ajoon lähtöä, vaikka näytön logiikka onkin pitkälle mietittyä.

Kuten sanottua, kartanomallin tavaratilan yläosa on nyt uhrattu designin hyväksi. Virallinen litratilavuus on kuitenkin säilynyt miltei ennallaan. Sentit on myös hyvin hyödynnetty: kynnyksiä ei ole lainkaan ja selkänojat kääntyvät (sähköllä) täysin vaakatasoon.

Kontissa on muitakin kekseliäitä yksityiskohtia. Välipohja pysyy ylhäällä kaasupumpun avulla, ja myös jalan heilautuksella liikkuva takaluukku kuuluu kuvaan.

Epäkohtina kiinnitimme huomiota hämmästyttävän pieneen suksiluukkuun sekä siihen, että tavaratilan suojapeitteen rullalle ei ole varattu säilytystilaa välipohjan alta.

– Asiaa toki mietittiin. Tutkimuksemme kuitenkin osoittavat, että asiakkaat käyttävät tällaisia toimintoja äärimmäisen harvoin. Esimerkiksi suksia he kuljettavat mieluummin kattoboksissa, Falck vastaa kritiikkiin.

Yllättävän mukava

Tutustuimme uutuuksiin Malagassa – kartanoautosta oli ajettavissa dieselpuolen huippuversio V90 D5 AWD.

Päällimmäisenä huomiona kirjasimme sivistyneen ja mukavan kulun. Osa pehmeydestä tosin saattaa mennä koeajoauton takaosan ilmajousituksen sekä säätyvän iskunvaimennuksen piikkiin.

Ajettavuudessa on joka tapauksessa säilytetty sopiva annos perinteistä volvomaista jykevyyttä, ja tarvittaessa V90 taipuu mutkiin edeltäjäänsä halukkaammin.

Dieselmoottori – joka on kaikkien isojen Volvojen voimanlähteiden tapaan kaksilitrainen ja nelisylinterinen – ei tarjoa useampipyttyisten silkinpehmeyttä, mutta pitää tasakaasulla käyntiäänensä kiitettävästi kuulumattomissa.

Dieselien alempien nopeuksien kiihtyvyyttä tehostetaan Volvon innovaatiolla, paineilmaa ahtimelle syöttävällä järjestelmällä.

Sen sijaan toisen koeajoauton, S90 T6 AWD:n, keulalla ollut kaksilitrainen bensaturbo pörisi kiihdytyksissä tämän hinta- ja kokoluokan autoon turhan selkeästi. Kahdeksanportainen automaatti vaihtoi ajoittaisia nykäyksiä lukuun ottamatta kuten pitääkin.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kahdessa vaiheessa

Uusien Volvojen ennakkomyynti käynnistyi jo keväällä, ja ensimmäiset autot toimitetaan asiakkaille loppukesästä. Alkuun tuotannossa ovat molemmista mallisarjoista etuvetoinen D4 (190 hv), nelivetoinen D5 (235 hv), etuvetoinen T5 (254 hv) sekä nelivetoinen T6 (320 hv) – kaikki automaattivaihteisia.

Vuodenvaihteen jälkeen ryhdytään toimittamaan myös ladattavaa nelivetohybridiä T8:a, joka käyttää samaa bensakonetta kuin T6 mutta sähkömoottoriin yhdistettynä (yhteisteho 407 hv). Samalla valikoima täydentyy D3:lla (150 hv) sekä D4:n manuaali- ja nelivetoversioilla.

V90:n perushinnat alkavat manuaalivaihteisen D3:n 46 920 eurosta ja päätyvät T6 AWD automaatin 73 434 euroon. S90 on sisartaan pari–kolme tonnia edullisempi.

Varustetasoja on Suomessa kaksi, Momentum ja Inscription. Muun muassa uusin turvallisuusinnovaatio, isojen eläinten havaitsemistoiminto automaattisella hätäjarrutuksella, on molemmissa vakiona.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Vesa Eskola