Mitä tapahtuu, kun lentokoneen päiväys menee umpeen?

Lentokonevalmistajat määrittelevät tarkat rajat koneidensa käytölle. Huollot on tehtävä ajallaan, ja kun parasta ennen -tunnit täyttyvät, on aika siirtyä eläkkeelle. Purkukentille päätyy nyt jo vuosittain 400 - 500 suihkukonetta, mutta määrät tulevat seuraavina vuosina kasvamaan roimasti.

Lentokoneiden eläköitymiset ovat viime aikoina olleet tapetilla. Koronan rankasti kurittamat lentoyhtiöt joutuvat luopumaan vanhoista koneyksilöistään säästöjen toivossa. Ilmailuhistoriaa on vuoden 2020 aikana tehty paljon, sillä monet vuosikymmenten jatkumot, kuten British Airwaysin ja KLM:n viiden vuosikymmenen Boeing 747 Jumbojet -taipaleet, ovat nyt tulleet päätökseensä.

Vähemmän kansainvälistä huomiota, mutta sitäkin enemmän suomalaisen ilmailuväen kiinnostusta on herättänyt Finnairin laivaston ensimmäisten Airbus A319-koneiden lennätys purettavaksi Cotswoldiin Englantiin sekä purkaminen omalla kotikentällä Helsinki-Vantaalla. OH-LVA ja -LVB ovat ensimmäiset Finnairilta purkuun menneet A320-sarjalaiset. Aikaisemmin niiden sisarista viisi on lentänyt pesästä muiden lentoyhtiöiden palvelukseen. Tällä hetkellä Finnairin laivastossa on 22 vuosina 1999 – 2004 luovutettua A319-, A320- ja A321-konetta. Kapearunkolaivastoa täydentää lisäksi 13 vuosina 2013 – 2018 luovutettua, päivitettyä A321 ”Sharklet” -konetta.

Loppusyksystä näitä, kuten myös laajarunkoisia A330:siä, ryhdyttiin lennättämään pitkäaikaisvarastokentille Tšekin Prahaan sekä Ranskaan, Châlons-en-Champagneen ja Tarbesiin. A350:t ja osa muista mainituista viettävät talven Helsingissä, ja vain muutamat niistä pitävät yllä Suomen tärkeimpiä yhteyksiä ulkomaille yhdessä NORRAn pienempien syöttöliikennekoneiden kanssa.

Vanhemmasta päästä viikatemies todennäköisesti leikkaa vielä joitakin koneyksilöitä. Niihin eivät kuitenkaan, mielenkiintoista kyllä, kuulu kaikkein vanhimmat yksilöt, A321:t OH-LZA ja -B, sillä muiden muassa ne lennätettiin Fligthradar24 -palvelun mukaan varastoon Prahaan.

Materiaalit talteen

Lentokoneissa käytetään paljon arvokkaita materiaaleja ja osia. Kun kone puretaan, halutaan siitä mahdollisimman paljon tavaraa hyötykäyttöön. Jo vanhan omistajan kotikentällä tehdään ennen lähtöä ensimmäinen purku, jossa matkustajakoneen matkustamo tyhjennetään kaikesta lentoyhtiölle kuuluvasta tavarasta.

Nykyaikaisissa konetyypeissä on jopa tuhatkunta sellaista osaa tai pikemminkin osakokonaisuutta, jotka kelpaavat uusiokäyttöön varaosiksi korjauksen, testauksen ja uudelleensertifioinnin jälkeen sellaisinaan. Näitä voivat olla esimerkiksi laskutelineet, moottorit, monet aerodynaamiset osat siivissä ja pyrstössä sekä elektroniikka, kuten ohjaamon laitteistot.

Purkukoneiden varaosat muodostavat nykyisellään vuosittain noin parin miljardin euron bisneksen. Isojen koneiden ammattimaisiin purkuihin on erikoistunut muutama firma maailmassa. Perussyyt lentokoneen vanhenemiselle ovat eri paikoissa ilmenevä korroosio sekä yksinkertaisesti rungon väsyminen. Koneet altistuvat kaikenlaisille sääilmiöille ja melkoisille voimille lentojen eri vaiheissa.

Yksi purkukentällä talteen haluttavista asioista ovat arvokkaat metallit, joita on tarvittu esimerkiksi erityistä lujuutta tai lämmönkestävyyttä vaativissa osissa. Muun muassa vahvaa titaania käytetään kohtuullisen isoja määriä moottoreiden kiinnityksessä.

Nykykoneiden massasta voidaan kierrättää 85:stä 90:ään prosenttia. Luku on sinänsä hyvä, mutta sitä halutaan entisestään parantaa. Myös erilaisia näkökulmia kierrätettävän materiaalin käytölle on esitetty. Lentokoneiden purkamisen ollessa jättimäinen bisnes, voisi osa materiaalista päätyä myös hyväntekeväisyyteen. Esimerkiksi matkustamon tekstiileistä voisi valmistaa hyviä vaatteita tai kenkiä.

Kierrätys osana laivastouudistusta

Sitä mukaa kun koneita poistetaan laivastosta, hankitaan tilalle uusia, edellisiä monin tavoin parempia, uuden sukupolven edustajia. Korona sotkee tätä luonnollista kehityskulkua nyt aika tavalla, mutta myös Finnairilla on tavoitteena kapearunkolaivastonsa uusiminen jo aivan piakkoin. Tätä aihetta käsittelimme edellisen kerran reilu vuosi sitten, kun pandemiasta ei ollut vielä tietoakaan.

Finnair on viimeisen viiden vuoden aikana romuttanut laivaston uudistamisen nimissä muutamia käytössään olleita koneyksilöitä. Tuoreimpien OH-LVA:n ja -LVB:n lisäksi ”paaliin” on mennyt kaksi pientä Embraer 170 -suihkukonetta sekä kolme laajarunkoista ja nelimoottorista Airbus A340:tä. Alun perin Boeing MD-11:n ja Airbus A350:n väliin jääneeseen usean vuoden tyhjiöön käytettyinä hankitut A340:t saavuttivat suunnitellun käyttöikänsä – 100 000 lentotunnin – lopun.

Koneiden poistamiseen lentoyhtiön palveluksesta liittyy muutamia vakiokäytäntöjä. Niistä muun muassa pyritään häivyttämään kaikki lentoyhtiöön viittaavat tunnukset. LVA:n kohdalla Finnair näyttää kuvien perusteella tehneen tämän kunnolla eli ylimaalaten, sillä yleensä kokovalkoisiksi jätetyissä rungoissa näkyvät edelleen tekstien ja logojen ääriviivat.

A319-koneista vanhin, vuonna 1999 Saksan Hampurissa valmistunut OH-LVA ehti palvella Finnairia uskollisesti yli 21 vuoden ajan, itse asiassa juuri ja juuri neljällä eri vuosikymmenellä. Tämänkaltaisiin pitkän linjan koneyksilöihin suhtaudutaan tietyllä kunnioituksella. ”Victor-Alfa” tarjosi matkustajille ja miehistön jäsenille noin 55 000 turvallista lentotuntia. Se on kuljettanut satoja tuhansia matkustajia ja ollut mukana hyvin monien suomalaisten eri elämäntapahtumissa. Sen reilua 16 000 nousua Helsinki-Vantaalta on lisäksi maasta käsin todistanut lukematon määrä ihmisiä.

”Victor-Alfa” lensi viimeisen reittilentonsa jo kuukausia sitten, ja se on ollut varastoituna Helsingissä. Noustessaan vihoviimeiselle lennolleen 1.12. heilutti se vanhan perinteen mukaisesti siipiään hyvästiksi kotikentälleen ja kenties ainakin jollain tavalla kaupallisen ilmailun kulta-ajoille.

Teksti: Benjamin Helander Kuvat: Benjamin Helander, PlaneTags Lähteet: Finnair, The Load Star -lehti