Käytetty Saab 9-5 joutui peurakolariin – millaiset olivat vauriot?

Kuva Eetu Kokkonen
Saab 9-5 Aero

Elämäni ensimmäinen riistaonnettomuus, ja tietenkin se piti sattua juuri Ruotsista tuomallamme Saabilla!

Se aamu alkoi mahdollisimman arkisesti – tai niin arkisesti kuin Ruotsista loppusyksystä tuomallamme Saab 9-5 Aerolla ylipäätään voi. Tällaisella klassikolla liikuttaessa mukana on aina annos ylimääräistä twistiä, varsinkin näin käyttötestin alkutaipaleella, kun autosta löytää harva se päivä uusia ominaisuuksia ja fiksaamisen aiheita.

Mutta ajamista varten Saabkin tehty on. Kaukosäätimellä lukot auki kuuluvan loksahduksen kera, ovi auki retromallisesta ovenkahvasta ja vääntäytyminen kylmälle nahkajakkaralle. Kapeassa tallissa kiittelen Saabin korin siroutta ylileveisiin nykyautoihin nähden: ovi mahtuu oikeasti aukeamaan paljastaen kohtuullisen kulkuaukon.

Pakitus tallista ilman parkkikameraa ja -tutkaa on aina jännempää kuin niissä nykyautoissa, mutta pienehköjä peilejä tihrustamalla sekin onnistuu. Istuinlämppäri päälle, tietysti tunnokkaaseen rullakatkaisimeen katsomatta, D silmään ja menoksi. Turbonelosen jo tutuksi käynyt murina karistaa loputkin unet kofeiinin lailla.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kuin hidastetussa filmissä

Edessä on muutaman kilometrin tuiki tavallinen taajamataival 40 ja 50 km/h -rajoitusalueilla. Kun käännyn kaupunkiin johtavalle väylälle ja kiihdytän viimeksi mainittuun nopeuteen, jaksan jälleen ihmetellä, miten yli 25-vuotias auto hoitaa nämä hommat aivan siinä missä uudemmatkin nelipyöräiset.

Matka jatkuu risteyksestä mäennyppylän laelle, missä tie tasaantuu vaakasuoraksi. Kaistoja on yksi molempiin suuntiin ja autojono miltei taukoamaton, kuten näin ennen kahdeksaa on tapana. Turvaväli edellä olevaan on normaali, samoin ajonopeus, joka on hyvin lähellä sallittua viittäkymppiä.

Äkkiä näin vasemmalta puolelta lähestyvän jotakin tummaa.

On ihmeellistä, miten tällaisen tilanteen kohdatessa filmi ikään kuin hidastuu niin, että muistan elävästi jokaisen yksityiskohdan.

Peura loikkaa suoraan auton eteen.

Nyt ei ole mitään toivoa väistää.

Eläin tömähtää auton keulaan...

Hanki rajaton lukuoikeus

Haluatko jatkaa lukemista?

Autoliiton jäsenenä saat rajattoman pääsyn kaikkiin Moottori+ -sisältöihin.

Jäsenenä saat nämä edut ja paljon muuta

Moottori

Moottori+ -sisältöjen lukuoikeus ja painettu lehti 8 kertaa vuodessa.

Tiepalvelu

Autoliiton Tiepalvelu turvaa Plus- ja Premium-jäsenten matkan Suomessa ja ulkomailla.

Kommentit (3)

  • ARI AHONEN

    Jos nyt kuitenkin VASEN puoli, joka näkyy selvästi kuvassakin.

  • KYÖSTI ORRE

    Huhti -tai toukokuussa aamulla n. klo 6 vuonna 2001 Hämeenlinnasta 8 km Tampereen suuntaan moottoritiellä hyppäsi iso peura Saab 9-5 keulaa, juuri Saabin merkin kohdalle, airbag ei lauennut, kun tuli ilmeisesti sen verran korkealta. Saabin tuli n. 50 000 mk:n remontti, itselläni tuli kenkään pieni jälki, kun polkaisin jarrua, mustat jarrutusjäljet oli asfaltilla vielä kuukakusia jäljellä, kun ajoin siitä ohi. Peura tuli riista-aidan alta, poliisi oli saanut tietää joltain liikkujalta, mutta kun poliisi tuli sitten paikalle, tuumivat, ”että ehdit ensin”. Ei jäänyt traumoja. Mutta Saab oli vahva auto, etulasikaan ei hajonnut, mutta muuten keula kärsi.

  • JUSSI ALEKSI ANNO

    SAABin kohtaloksi taisi koitua tehdä liian lujia/laadukkaita ja aikaa kestäviä autoja. Halvempi tuotanto tekee tiliä tehtaan kassaan, mikä pitää valmistajan mukana bisneksessä, mutta näiden (halvemman tuotannon) autovalmistajien kamppeen ostaneet ja peuran/hirven/eläimen syliin ottaneet eivät välttämättä ole täällä enää nauttimassa hankinnastaan. Näin rajusti kärjistäen. Mutsi ajoi aikanaan SAABin kolme kertaa katon kautta ympäri — yhdellä vedolla — ja mustelmia paranneltiin kuulemma pitkään. Ei se SAAB kaikkeen sentään pystynyt 🙂

Kommentoi artikkelia

Luetuimmat