Käyttötesti käytetyllä: Volvo V50 Drive – ekomalli alle viidellä tonnilla!

Ostimme käyttötestiin vähän kuluttavalla dieselmoottorilla varustetun vanhan pikku-Volvon. Tarjoaako energiakriisin ekomalli muutakin kuin säästöä sopuhintaan?

Polttonesteiden huiman nousun myötä toimituksessa heräsi ajatus, että seuraavaksi käytetyksi käyttötestiautoksi on saatava jokin todella pienikulutuksinen auto. Ladattavat hybridit ovat vielä liian kalliita ja vanha sähköauto koettu, joten käyttövoima ohjautui perinteisen dieselin pariin.

Vaikka dieselin hinta on viime aikoina noussut ja vuotuinen käyttövoimavero rokottaa edelleen, vähän vievänä tällainen auto on yhä ajankohtainen. Käyttötestissä onkin mielenkiintoista päivittää kokemus siitä, millaisilla kilometrimäärillä diesel voittaa kustannuksissa vastaavanlaisen bensiiniauton – jos voittaa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Ehdottomasti ekomalli

Budjetiksi asettamamme viisituhatta euroa rajasi valikoiman reilut kymmenen vuotta vanhoihin dieselautoihin. Tarjontaa tuossa ikäluokassa riittää, sillä vuoden 2008 alussa Suomessa siirryttiin CO₂-pohjaiseen autoverotukseen, jolloin vähän kuluttavien dieselautojen kysyntä räjähti.

Myös niin sanonut ekomallit olivat tuolloin muodissa, kun valmistajat tuunasivat dieselmalleistaan vieläkin pihimpiä versioita. Juuri tällainen sopisi käyttötestiimme kaikkein parhaiten. Haussa oli lisäksi pienemmän kokoluokan farmari, eli kokoluokasta tinkimällä saisimme vähän maltillisemmin ajetun auton – dieseleillä kun ajetaan tyypillisesti vuosittain paljon.

Pihejä parannuksia

Lopulta kartoitus kulminoitui Volvon pienemmän mallisarjan kartano- eli V50-versioon ja sen Drive-ekomalliin. Siinä jo valmiiksi taloudellisen 1,6-litraisen dieselauton kulutusta oli alennettu mm. moottorin uudelleen ohjelmoinnilla, energiaa säästävämmillä vaihteistoöljyillä, kolmen suurimman pykälän eli kolmos-, nelos- ja viitosvaihteiden pidemmillä välityksillä sekä mittariston vaihdeopastimella.

Aerodynamiikkaa puolestaan parannettiin 10 mm pienemmällä maavaralla, umpinaisemmalla jäähdyttimen säleiköllä ja tehokkaammista V50-malleista lainatulla etuspoilerilla. Viimeisen silauksen antoivat 16-tuumaiset, ilmanvastukseltaan siloiset Libra-vanteet.

Tulokset olivat selvät: ilmoitettu kulutus aleni vakioihin dieselversioihin nähden puoli litraa sadalla, ja myös käytännön kulutuslukemat puolsivat pihiyttä.

Vannekauppa ennen autoa

Näillä pohjatiedoilla lähdimme kaupoille – tosin ennen sitä autokuume kasvoi kasvamistaan ja johti lopulta hupaisaan tapahtumaketjuun, jonka keskiössä olivat juuri nuo edellä mainitut Libra-ekovanteet.

Lopulta jäljellä oli kolme eriväristä V50-ehdokasta. Näistä viininpunainen oli reissussa rähjääntynyt ja tummansininen ehdittiin myydä edestämme, joten tartuimme hopeanväriseen yksilöön, joka irtosi autoliikkeestä tingittyyn 4 700 euron hintaan.

Uutena vuonna 2009 tällainen auto, koko nimeltään Volvo V50 1.6D Drive Kinetic Business maksoi 27 250 euroa, joten jälleen kerran on tilaisuus päästä kiinni kunnon kulkupeliin vähällä rahalla. Millaiseen – siitä lisää seuraavassa väliraportissa. Koko juttu löytyy Moottorin 25.1. ilmestyneestä numerosta 1–2/2023, jonka voit lukea sähköisesti myös Lehtiluukusta.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saarentaus

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy