Käyttötesti: Peugeot 308:n ajettavuus kerää kehuja

Puoli vuotta Peugeot 308 -lataushybridin kanssa todisti, että ranskalaismerkki osaa edelleen yhdistää ajettavuuden ja mukavuuden oivallisella tavalla samaan autoon.

Peugeotimme taipaleesta on kerrottu säännöllisesti aiemmissa väliraporteissa, mutta kun 20 000 kilometrin käyttötesti on nyt ohitse, on aika summata kokemukset.

Käyttötestiauto, tarkalta nimeltään Peugeot 308 SW Allure Pack Edition Hybrid 180 EAT8, on kahdesta lataushybridistä miedompi 132 kilowatin (180 hv) yhteistehoineen ja myydyimmäksi kaavailtuine varustetasoineen; 165 kW:n (224 hv) huippumalli on saatavana vain GT-tasoisena, jonka vauhdikkaampi rengaskoko vesittää aiempien koeajokokemustemme mukaan osan 308:n ajomukavuudesta.

Käyttötesti Peugeot 308 SW Hybrid 180 EAT8 peruutuskameran pesuri

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Eleetöntä elastisuutta

Mukavuuden ja ajettavuuden välinen tasapaino nimittäin osoittautui kenties käyttötestiauton parhaaksi piirteeksi. Kaupunkiajossa 308 kääntyilee ketterästi ja sulavasti, maantiellä suuntavakavuus on moitteeton ja mutkatiellä – huonokuntoisellakin – eleettömyys on suorastaan ensiluokkaista. Tarkka ohjaus yhdistettynä pienikokoiseen rattiin saattaa antaa alkuun turhan herkän ja jopa hermostuneen vaikutelman, mutta tähän tottuu nopeasti.

Hybridiversion yli 300 kilogramman lisämassaa peruspolttomoottorimalliin verrattuna ei kerta kaikkiaan autossa aisti, sillä käytös säilyy neutraalina aivan äärirajoille, eli tälläkin pyöräkoolla pärjätään mainiosti. Varsinkin, kun se säilyttää alustassa piilevän, maan tuotteelle perinteisen elastisen perusvireen; enempää pehmeyttä ei osaa nykyautoon edes kaivata.

Ajettavuus säilyy oivallisena talvikeleilläkin. Jo syksyisellä soratiellä olimme havainneet, että käytös heikolla kitkalla on rauhallista ja ajonvakautuksen puuttuminen huomaamatonta. Sama laulu jatkui talvella: lumipöperössä kahlattaessa myös luistoneston harmoninen toiminta ihastutti.

Vaivaton voimalinja

Myös melutaso täyttää odotukset, sillä sileällä pinnalla 308 etenee äänettä kuin suuremmatkin autot. Karkeammalla asfaltilla alemman keskiluokan rajat tulevat kuitenkin vastaan, mutta meluisana ei Peugeotia voi tällöinkään pitää.

Äänieristys on osunut maaliin myös hybridivoimalinjan osalta, sillä käytännössä polttomoottorin käynnistymistä ei ajossa kuule, ja sulavaa suorituskykyä riittää kaikkiin tilanteisiin. Maantiellä rekoista pääsee pikavauhdilla ohi, ja parkkihallien ahtaikoissa ryömittäminen käy miltei sentintarkasti.

Vaihteenvalitsimen virkaa ajaa nykytapaan sähköinen liukukytkin, joka on sinänsä ergonominen käyttää, mutta ajoalue kytkeytyy hieman viiveellä. Hätäinen kuski saattaa myös kohdata sinänsä hienosti toimivan kahdeksanvaihteisen automaattivaihteiston satunnaisia nykäyksiä. Vaihdevivun vierestä saa valittua B-asennon, joka tehostaa jarrutusenergian talteenottoa: hyödyllinen toiminto erityisesti jyrkissä alamäissä, mutta sähköautoista tuttua yhden polkimen ajoa se ei sentään mahdollista.

Juttusarjan seuraavissa osissa keskitymme 308:n muihin ominaisuuksiin, kuten ergonomiaan, tiloihin ja – mikä tärkeintä – lataushybridin muodostamiin kustannuksiin. Sen verran voi jo paljastaa, että siinä onkin melkoinen vyyhti purettavaksi….

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saarentaus