Miltä Volvo EX30 tuntuu paatuneen volvoilijan mielestä?

Suuri Volvo pienen auton kuorissa. Näin Volvo EX30:ä lähdettiin myymään ihmisille.

Volvo EX30 on paperilla fiksun oloinen laite. Volvo itsekin hehkutti alkujaan, että EX30 on kiinalaistaustastaan huolimatta aivan oikea Volvo, ja suunnattu niille jotka haluavat isommista Volvoista tuttuja ominaisuuksia, mutta eivät tarvitse aivan niin paljoa tilaa. Eli käytännössä luvattiin yhtä premiumia kokemusta kuin isot Volvot tarjoavat, mutta pienemmällä ulkokuorella, ja vieläpä pienempään hintaan? Sekös houkuttelevaa!

Onko EX30 kuitenkaan täyttänyt tätä rakoa? Jos on lukenut aiempia käyttötestiraporttejamme autosta, on varmaan jo aikaa sitten selvinnyt, ettei ainakaan laatuvaikutelma tunnu olevan samalla tasolla kookkaampien ruotsalaisautojen kanssa. Reilun puolen vuoden aikana on ehtinyt kasaantumaan kiusallisia kokemuksia ominaisuudesta jos toisestakin.

Mutta pulahdetaan kuitenkin hieman maailmaan Volvo-lasien takaa katsottuna. Allekirjoittaneelle aihe on helposti lähestyttävä, sillä ajokortin saamisesta asti talouteen on kuulunut ainakin yksi Volvo. Tällä hetkellä perheen käyttöauton (tai vaimon auton) virkaa toimittaa lähes 400 000 kilometriä ajettu V70 D5 AWD vuosimallia 2009. Kyseinen Ford-omistuksen aikainen Volvo ei ole ehkä se tyypillisin verrokki, mutta siinä on vielä tallella kaikki Volvon peruspalikat, joista valmistaja tunnetaan.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Istuinepäergonomia

Palataan EX30:een. Volvon ehkä tunnusomaisin piirre on vuosikymmeniä ollut automaailman kärkikastiin sijoittuvat istuimet – jopa vakioistuimet. Tätä kehuimme myös käytetyn Volvo V50:n kohdalla, joka toisaalta vihastutti meitä monella muulla tapaa. EX30:ssä istuinergonomiaa ei voi kehua. Istuin on melkoisen muotoilematon laude vailla reisitukea. Kun tähän yhdistetään älyttömän korkea lattia, tuntuu istuma-asento olevan enemmän formulasta kuin Volvosta. Kuten aiemmassa artikkelissa on jo mainittu, myös Amazonista asti Volvoihin kuulunut ristiselän tuen säätö puuttuu.

Olemme myös muutamaan otteeseen harmitelleet EX30:n käytettävyyttä. Ei ole kerta tai toinen, kun käyttötesti-Volvomme ratissa on mennyt sormi suuhun, tai on kiroiltu ovien omavaltaista lukittumista/lukitsemattomuutta. Yleensä Volvoja on kuitenkin pidetty helposti lähestyttävinä autoina, joissa ei ole mitään ylitsepääsemättömän vaikeita tai ärsyttäviä ominaisuuksia. Kun autoja on suunniteltu pohjoismaalaisille, on yksinkertaisuutta pidetty arvossa arvaamattomassa. Mittaristosta luopuminen, oikean avaimen puute edes ylimääräisiä euroja vastaan ja ohjelmistopäivitysjumit eivät varsinaisesti kuulu Volvon imagoon.

Sen sijaan sisustan laatuvaikutelma tuntuu volvoilijalle varsin tutulle. Volvojen sisutamateriaalit eivät ole koskaan olleet mitään premium-päätä, vaan lähinnä ihan kivaa, hieman keskitasoa parempaa Seppälää. EX30:n kierrätyssisustamateriaalit jakavat mielipiteitä, mutta allekirjoittaneen mielestä ne ovat ihan kivan tuntuisia ja sopivan näyttäviä. Ainakin ne voittavat ämpärimuovin. Sen sijaan penkkien kestävyydestä emme osaa sanoa vielä reilun puolen vuoden käyttökokemuksien perusteella mitään – vanhemmat Volvot kun tunnetaan herkästi nuhjaantuvista ja repeilevistä istuinverhoiluista. Toivotaan, että tässä asiassa EX30 pysyisi linjalleen uskollisesti epävolvomaisena tuotteena.

Mitä aika tekee autolle?

Tässä tilanteessa, epävolvomaisten Volvojen äärellä siis, on oltu useasti ennenkin. Jo Volvo V50:n käyttötestin aikaan pyörittelimme sitä, mikä on ”oikea” Volvo ja mikä ei ole. Mikäli et jaksa käydä lukemassa tuota artikkelia erikseen niin tässä sinulle summaus: ne kaikki ovat ihan oikeita Volvoja.

Kun ryhdyimme hankkimaan Volvo V50 -ekodieseliä käytetyksi autoksi, muistelimme sen olevan esimerkiksi ahdas, hieman tyypillisiä Volvoja vähemmän mukavuuspainotteinen, sisustaltaan halvemman tuntuinen ja niin edes päin. Nyt kun ostimme auton reilun kymmenen vuoden iässä, ei se enää tuntunutkaan niin erilaiselle. Sukulaisuussuhde Focukseen ja Mazda 3:een oli selvästi havaittavissa, mutta tilat olivat huomattavasti paremmat kuin muistelimme.

Volvo EX30 ei siis selvästi ole ainakaan sitä mitä siitä alkaen kaavailtiin: pieni auto ison auton ominaisuuksilla. Nyt se tuntuu lähinnä pienelle autolle pienen ja viimeistelemättömän auton ominaisuuksilla. Voiko kuitenkin olla, että kymmenen vuoden päästä Volvo EX30 ei näyttäydykään yhtä outolintuna valmistajan muun malliston seassa, kuin se nyt tuntuu?

Tietysti se on mahdollista. Tosin tällä hetkellä se näyttää epätodennäköiseltä. Volvo on kuitenkin ennenkin onnistunut korjaamaan paljon keskeneräisenä julkaistusta autosta mallisarjan valmistuksen aikana. Esimerkiksi Volvo 340 saavutti elinkaarensa aikana merkittäviä parannuksia, ja oli ilmeisesti loppuvuosina ihan hyvä auto. Silti sille jäi vahva laaduttoman pikku-Volvon maine, joka kantaa yhtä tähänkin päivään saakka. Nähtäväksi jää, millainen EX30:n tulevaisuus on.