Ahvenanmaan ylpeys Pommern – ylväs tuulennaukuja

Suurten purjealusten tarina on kunniakas, kiehtova ja lopulta lohduton – ja siinä vivahteikkaassa tarinassa Ahvenanmaalla on keskeinen rooli.

Ahvenanmaan merenkulkumuseo kertoo ajasta, jolloin merien kyntäminen vaati uhkarohkeutta ja lihasvoimia, eivätkä haverit merillä olleet aina vältettävissä.

Merimuseon edustan laituriin kahlehdittu Pommern on ylväs ilmestys. Museolaiva on maailman ainut nelimastoinen rahtipurjelava, joka on säilynyt alkuperäisessä kunnossaan. Säilynyt esineistö ja tarinat maailman meriltä vievät mukanaan.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Laivat puuta, miehet terästä

Teollistuminen kasvatti Euroopassa puun ja raudan tarvetta. Ahvenanmaalaisten purjealusten kultakausi oli käsillä, sillä 1830-luvulla alukset alkoivat kuljettaa puutavaraa Itämerellä ja 1850-luvulta lähtien Pohjanmerellä.

Purjehduskausi kesti varhaisesta keväästä vesien jäätymiseen. Tuulten suosiessa matka Ahvenanmaalta Turkuun kesti pari vuorokautta, toisinaan yli viikon, nykyisin 5,5 tuntia.

Yksipuolista ruokaa

Muonituksen perustana purjealuksilla oli leipä, voi, juusto, peruna, suolaliha, läski, silakka, piimä ja kahvi – joskus harvoin lekkeri olutta veljellisesti jaettavaksi. Ruokavarastoja verottivat rotat ja pilaantuminen.

Esimerkiksi Pommernin skanssiin eli miehistön 16 pedin yhteistilaan tuotiin kerran viikossa iso kulhollinen voita ja sokeria, jotka kuitenkin loppuivat jo 3–4 päivässä. Vesiannos miestä kohden oli puolitoista liraa päivässä.

Joulupäivällisellä oli tarjolla kinkkua, pipareita ja giniä.

Konevoima kukisti tuulennaukujat

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen purjealukset kilpailivat koneellisten alusten kanssa oikeastaan vain viljareitillä Australiasta Eurooppaan. Reittiä hallitsivat ahvenanmaalaiset, joista vaikutusvaltaisin purjealusvarustaja oli Gustaf Erikson.

Purjehdus Ahvenanmaalta Australiaan alkoi syksyllä ja se kesti jopa neljä kuukautta. Paluumatka kesti purjehdussäiden oikutteluista riippuen 3–5 kuukautta.

1900-luku toi vääjäämättä mukanaan entistä suuremmat rauta- ja teräsrakenteiset alukset, ympärivuotisen liikennöinnin ja koneellisen merenkulun. Purjealusten aika oli 1930-luvulla käytännössä ohi.

www.sjofartsmuseum.ax

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Antti Hentinen

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy