Ajatuksia autoista: mitä Jaguar F-Type voisi oppia vanhalta Fiestalta?

Vanhemmalla autolla ajaminen avartaa mieltä.

Ihanan eloisan Jaguar F-Typen terästetty 400 Sport -painos tarjosi herkkua vuoden viimeisellä kesärengasviikolla. Vaikka F-Type on kuin ajettava supersankariviitta, ovat mielessä pyörineet ajatukset keskittyneet enemmän Ford Fiestaan. Eikä kyseessä ole uuden auton tuoksun täyttämä yksilö, vaan eräästä myöhemmin selviävästä syystä toimituksessa pyörinyt autovanhus.

Noin viisitoista vuotta ja kuusikymmentä vuodenaikaa ovat olleet Fordille ankaria. Ovien nurkissa metalli alkaa hävitä taistelun korroosiota vastaan, ja musta maalipinta tarjoaa budjettivaihtoehdon muodikkaalle mattaharmaalle.

Uusi vanhaa parempi, kaikessa?

Kyseinen Fiestan sukupolvi ei mielestäni näyttänyt pirteältä uutenakaan, mutta lohduttomaksi patinoituneena se näyttää väsyneeltä, lähes luovuttaneelta. Se, että vanha Ford näyttää eletyltä, ei kuitenkaan ole tämän tarinan pointti. Kyse on uusien ja vanhojen autojen eroista. Uusihan on aina parempi, eikö?

Tuore tulokasmalli on tehty ajan henkeen sopivaksi: sitä on kehitetty osa-alueilla, joilla asiakkaat ja viranomaiset haluavat parannuksia. Harvemmin puhutaan niistä ominaisuuksista, jotka uhrataan uusia vahvuuksia tavoitellessa.

Vanhempien autojen ajaminen on raikasta vastapainoa uutuuksille. Välillä takavuosien malli saa uutuuden tuntumaan entistä paremmalta, ajoittain mennyt sukupolvi avaa silmät seuraajan puutteille.

Ihana kesäkissa

Jaguar F-Type on niitä autoja, jotka pakottavat hyvälle tuulelle. Se on yksi maailman nopeimmista tilataideteoksista, ja taatusti komeimman kuuloinen. F-Type on aina ollut enemmän kokonaisvaltainen kokemus, kuin ajettavuudellaan hurmaava raaseri, mutta keinotekoisesta ohjauksesta ja keskinkertaisesti kätketystä ylipainostaan huolimatta se on mainio paketti.

Silti ajatuksen juoksu tuoreesta kesäkissasta raihnaiseen Fordin siirtyessä on mielenkiintoinen: onpas Fordissa luonnollinen kytkin ja moottorin vaste kaasuun. Auto liikahtaa ensilähdöllä kuin vanha tuttu. Ensimmäisen mutkan jälkeen myös ohjaus on raikas tuulahdus menneisyydestä.

Saksalaismerkille vuosituhannenvaihde oli kultakautta Mondeoineen ja ykköskorin Focuksineen, mutta perintöä on valunut malliston pohjalle saakka.

Huonokuntoiset nastarenkaat eivät tarjoa ohjaustuntoa, mutta raikas ohjaus viestii ongelman olevan pyörissä, ei ohjausjärjestelmässä puuroutuneissa signaaleissa.

Yllättävän raikas

Kun toistasataatuhatta euroa maksavasta Jaguar F-Typestä siirtyy Ford Fiestaan, josta härskeinkään autojobbari ei kiskoisi tonnia enempää, tuntee kevätmäistä raikkautta. Aivan kuin raskaat talvikengät vaihtuisivat keveisiin tennareihin.

Fordin keula taittuu mutkiin iloisen keveästi. Talvirenkaat ovat märällä petollisen liukkaat, mutta aliohjaamisen tuntee ennen kuin sen näkee. Massiivisessa nelivetoisessa Jaguarissa perän muljahtelut korjataan näköaistin varassa.

Ei perusvarusteltu Fiesta mikään menijä ole: auton käytös on tehty puskevaksi ja peruspuurtava moottori on hienoimpina hetkinään lähinnä huomaamaton. Mutta Fordin perusta on moniin nykyautoihinkin verrattuna erinomainen: epälineaarisiin turbomoottoreihin ja kumisiin ohjauksiin verrattuna se on kuin toisesta paremmasta maailmasta. Uusiin lajitovereihinsa verrattuna sitä on hauskempi ja helpompi ajaa.

Toki ikä näkyy: Fiestalla ei ehdi edes moottoriliikennetielle, kun ohjaamoon tunkeutuu suorastaan kaamea rengasmelu. Uudet autot ovat monella tapaa vanhoja parempia. Silti niiden kehittäjien toivoisi tasaisin väliajoin vertaavan työn tuloksiaan aiempiin saavutuksiin. Se voisi parantaa nykyautoja monella tapaa – jopa Jaguar F-Typeä.

Teksti ja kuvat Lauri Ahtiainen