Autoilijat tuntevat sen tärskäyksinä ja kuoppien väistelynä

Tiestömme ei voi hyvin. Tie- ja rataverkon korjausvelka jatkaa yhäti kasvuaan muutaman suotuisamman vuoden jälkeen.

Ratin takaa tiestön korjausvelka näyttäytyy seuraavasti: rokonarpista asvalttipintaa, kuoppia ja hätäpaikkauksia, murtuneita pientareita, näkymättömiin haalistuneita viivoituksia, auki revenneitä pitkittäissaumoja, täristäviä ja autoa huojuttavia epätaisuuksia…

Suomen tiestö ei voi hyvin, eikä hyvältä näytä tulevaisuuskaan. Kaiken voi kiteyttää siihen, etteivät päättäjät ohjaa riittävästi rahoitusta tiestön ylläpitoon.

Surullista luettavaa

Väyläviraston vuosittainen korjausvelkaraportti on julkaistu. Se on varsin surullista luettavaa.

Väyläomaisuuden korjausvelan määrä oli viime vuoden lopussa 4 278 miljoonaa euroa eli vajaat 4,3 miljardia euroa. Korjausvelka kasvoi vuoden 2024 lopusta 103 miljoonalla eurolla.

Korjausvelalla tarkoitetaan huonokuntoisten, korjaustarpeessa olevien valtion teiden, ratojen ja vesiväylien yhteenlaskettuja korjauskustannuksia. Korjausvelkalaskelmaa on päivitetty vuodesta 2015 alkaen vuosittain, ja korjausvelan trendi on ollut nouseva siitä lähtien.

Lisärahoitus auttoi vähän

Hallituksen myöntämällä noin 200 miljoonan euron lisärahoituksella oli merkittävä vaikutus korjausvelan kasvun hidastumiseen – mutta siis vain kasvun hidastumiseen. Näin mitättömällä lisärahalla korjausvelka ei lyhentynyt lainkaan.

Tänä vuonna tätä lisärahoitusta on käytössä vielä 118 miljoonaa euroa, jolla korjausvelan kasvua saadaan hitusen hillittyä. Kasvu on kuitenkin kiihtymässä tulevina vuosina, kun perusväylänpidon rahoitustaso laskee.

Vuoden 2025 lopussa väyläomaisuuden korjausvelasta tieverkolle kohdistui 2 646 miljoonaa (61,9 %), rataverkolle 1 603 miljoonaa (37,5 %) ja vesiväylille 29 miljoonaa euroa (0,7 %).

Valtaosa korjausvelasta, noin 80 prosenttia, on tie- ja rataverkon linjaosuuksilla, eli maanteillä liittymien tai risteysalueiden välillä ja rautateillä asemien tai muiden liikennepaikkojen välillä. Korjausvelan kokonaismäärän kannalta merkittäviä omaisuuseriä ovat myös tieverkon taitorakenteet kuten sillat ja tunnelit, sekä rataverkon laitteet.

Korjausvelan kasvu kiihtymässä

Alustavien ennusteiden mukaan väyläverkon korjausvelka kasvaa 4 570 miljoonaan euroon vuoden 2026 loppuun mennessä. Valtaosa kuluvan vuoden ennustetusta kasvusta, lähes 200 miljoonaa euroa, ennakoidaan tapahtuvan tieverkolla.

Matka-ajat kasvavat

Autoilijoille tulevaisuus ei siis näytä yhtään valoisammalta. Kysehän ei ole vain ajomukavuudesta vaan myös liikenteen turvallisuudesta. Kotitalouksille ja elinkeinoelämälle kyse on myös ajankäytöstä. Jos huonokuntoisten teiden ja niiden alennettujen nopeusrajoitusten tai kehnoon kuntoon päässeiden painorajoitettujen siltojen vuoksi edessä on kiertoteitä, kasvavat matka-ajat.

Kehnoja vuosia tiedossa

Perusväylänpidon rahoitustaso laskee merkittävästi vuosikymmenen loppua kohden.

Vuosina 2024–2026 tieverkon kunnossapitoon on ollut käytössä hallituksen myöntämää lisärahoitusta yhteensä noin 550 miljoonaa euroa, jolla korjausvelan kasvua on saatu hidastettua.

– Karkean ennusteen mukaan korjausvelan kokonaissumma vuoden 2029 lopussa on jo 5,5 miljardia euroa. Ennuste perustuu nykyisiin arvioihin väylänpidon tulevien vuosien niukalta näyttävästä rahoituksesta, sekä ennusteisiin väyläomaisuuden kunnon kehittymisestä, tieomaisuudenhallinnan asiantuntija Susanna Suomela Väylävirastosta taustoittaa.

Korjausvelan tavoitteena ei kannata pitää nollaa euroa, jos kohta tämä tavoite ei todellakaan ole vaarassa toteutua.

– Liikenneväylät kuluvat luonnollisesti koko ajan, ja niiden kunnossapitoa tehdään elinkaaritehokkaasti. Kaikkea omaisuutta ei kannata pitää koko aikaa täydellisessä kunnossa, sillä se vaatisi huomattavia investointeja. Korjauksia kannattaa porrastaa ja tehdä siellä, missä niiden tekeminen on tehokasta. Siksi korjausvelkalukujen tulkinnassa tavoitteena ei kannata pitää nollatasoa, Suomela sanoo.