Enduron maailmanmestari Mika Ahola, 1974–2012, sai muistomerkin kotikaupunkiinsa

Mika Ahola voitti enduro-urallaan viisi henkilökohtaista maailmanmestaruutta ja seitsemän joukkuemaailmanmestaruutta. Endurolegendan elämä päättyi vain kaksi viikkoa kilpailu-uran lopettamispäätöksen jälkeen.

Hämeenlinnan Elenia Areenan edustalla paljastettiin Mika Aholan muistomerkki, jolla Hämeenlinnan Moottorikerho, Riihimäen Moottoripyöräkerho Kahvakopla ja Hämeenlinnan kaupunki haluavat kunnioittaa kotipaikkakuntansa moninkertaista enduromaailmanmestaria.

Rakettimaisesta noususta pitkään odotukseen

Vaikka Mika Aholan ura lähti raketinomaisesti liikkeelle hämeenlinnalaisen voitettua erittäin vaativan Päijänteen Ympäriajon vuonna 1993 vain 18-vuotiaana, oli Aholan ura ja sen jatkuminen parikin kertaa hiuskarvan varassa. Teini-iässä koulu ei kiinnostanut Aholaa ja hän sanoikin olleensa tuolloin liukumassa huonoille teille. Enduroharrastus pelasti nuoren miehen kaidalle polulle.

Ensimmäistä henkilökohtaista maailmanmestaruuttaan Ahola joutui metsästämään Päitsi-voittonsa jälkeen 15 pitkää vuotta. Lähimpänä titteli kävi vuonna 2001, jolloin Ahola hävisi taistelun maailmanmestaruudesta Ruotsin Anders Erikssonille vaivaisella 0,06 sekunnilla. Aholaa oltiin jo tuomitsemassa ikuiseksi kakkoseksi ja mies harkitsi vakavasti uransa päättämistä. Seitsemän joukkuemaailmanmestaruutta ja uskomattomat kuusi Päijänteen Ympäriajon voittoa olisivat nekin upea kruunu uralle. Lisäksi Aholan taskussa oli jo viisi henkilökohtaista MM-hopeaa ja kaksi MM-pronssia. Aholan itseluottamuksen on täytynyt tuolloin olla kovilla, erityisesti kun suomalaiset kilpakumppanit kahmivat maailmanmestaruuksia endurosta samaan aikaan kaksin käsin, esimerkiksi Juha Salmiselle niitä kertyi 13 kappaletta ja Kari Tiaisellekin seitsemän.

Ketsuppipullo-ilmiö ja viisi peräkkäistä maailmanmestaruutta

Vuonna 2007 kaikki loksahti kohdalleen ja Ahola voitti ensimmäisen henkilökohtaisen maailmanmestaruutensa. Sen jälkeen niitä tulikin viisi putkeen vuosina 2007–2011. Aholasta tuli ensimmäinen kuljettaja, joka on voittanut enduron maailmanmestaruuden kaikissa kolmessa luokassa. Viimeisimmän mestaruutensa ansiosta hänestä tuli samalla vanhin maailmanmestaruuden voittanut kuljettaja enduro-luokissa.

Viidennen mestaruutensa jälkeen Mika Ahola pohti vakavasti menestyksekkään kilpailu-uransa päättämistä. Suunnitelmissa oli muutto Aasiaan ja keskittyminen kahteen intohimoiseen harrastukseen, kalastukseen ja sukeltamiseen. Ajatuksissa siinsi myös yrityksen perustaminen näiden harrastusten ympärille. Kilpailuvietti oli kuitenkin kova ja Ahola pohti vielä yhtä kilpailukautta kaksitahtiluokassa, ja MM-voitto siinä nostaisi hänen saavutuksensa vieläkin ainutlaatuisemmaksi.

Vaarattoman näköisestä kaatumisesta hengenvaaraan

Ajoharjoituksissa sattui vaaraton kaatuminen, jonka jälkeen hän kävi varmuuden vuoksi röntgenissä, jossa ei onneksi löydetty luuvaurioita. Myöhemmin ilmeni, että kaatumisessa kyynärpää oli painunut kylkeen ja rikkonut munuaisen. Toinen munuainen poistettiin ja uudenvuodenyönä 2012 Ahola lähetti tiedotteen, jossa kertoi päättävänsä kilpailu-uransa. Kaksikymmentä kilpailukautta ammattilaisena saisi riittää ja muut asiat elämässä olisivat jatkossa tärkeämpiä. Muutaman päivän kuluttua havaittiin, että munuaisleikkauksessa kaikki ei ollut mennyt suunnitellusti ja Ahola joutui uuteen leikkaukseen. Hän menehtyi leikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin 15.1.2012, vain kaksi viikkoa lopettamisilmoituksensa jälkeen, 37-vuotiaana.

Teksti ja kuvat: Janne Huhtala