Helsinki helpotti pysäköintiä – ja teki samalla uusia alueita maksulliseksi

Lisää sujuvuutta, valinnanvapautta ja avoimemmat markkinat. Tällaista viestiä Helsingin kaupunki haluaa antaa pysäköintiin liittyen. Uutiset eivät kuitenkaan ole autoilijan kannalta pelkästään hyviä.

Samaan aikaan kun maksamisesta rakennetaan teknisesti aiempaa helpompaa, maksullinen pysäköinti leviää uusiin kaupunginosiin ja pysäköinnin hinta on jatkuvassa nousussa. Maksullisuus myös tuodaan entistä tiukemmin osaksi autoilijan arkea.

Helsingin kaupunki kertoi tuoreesti, että se uudisti pysäköintimaksupalvelujensa sopimusmallia. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Helsingissä parkin voi maksaa jatkossakin useilla eri sovelluksilla, mutta palvelut toimivat yhdenmukaisemmilla ehdoilla. Malli kattaa käytännössä lähes kaiken kaupungin hallinnoiman kadunvarsipysäköinnin, ja mukana ovat tällä hetkellä EasyPark, ParkMan, eParking, Aimo App ja Moovy. Sopimuskausi on viisi vuotta.

Uusi sopimus vähentää sovellussäätöä, yhtenäistää valvontaa ja tekee pysäköinnin maksamisesta ennakoitavampaa. Samalla se muuttuu kuitenkin yhtä useammin maksulliseksi.

Autoilijat hyötyvät?

Parkkisovellus EasyParkin Suomen maajohtaja Sanna Tiilikainen kuvaa Helsingin mallia poikkeukselliseksi juuri siksi, ettei kaupunki rakenna järjestelmää yhden palveluntarjoajan varaan.

– Käytössä on yksi yhteinen rajapinta ja yksi yhteinen taustajärjestelmä, johon kaikki maksupalvelut voivat liittyä, kunhan ne täyttävät Helsingin kaupungin määrittelemät kriteerit, Tiilikainen sanoo.

Ajatus on autoilijalle houkutteleva. Sovellusta ei tarvitse vaihtaa siksi, että pysäköintialue vaihtuu. Tiilikaisen mukaan kuluttaja hyötyy ennen kaikkea valinnanvapaudesta.

– Kuluttajan näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että pysäköinnin voi maksaa haluamallaan sovelluksella tai tavalla.

Tiilikaisen mukaan avoimen markkinan etuja ovat valinnanvapaus, vaivattomuus ja se, ettei autoilijan tarvitse ladata korttitietojaan useaan eri palveluun. Samalla sen kerrotaan vauhdittavan uusien palvelujen kehitystä, kuten ajoneuvoihin integroitujen maksujärjestelmien suuntaan.

Kaupungille hyötyjä luvataan vieläkin enemmän: vähemmän byrokratiaa, helpompaa valvontaa, yhtenäisessä muodossa kertynyttä pysäköintidataa ja parempaa vikasietoisuutta, jos jokin yksittäinen maksupalvelu kaatuu. Avoin rajapinta on osa laajempaa eurooppalaista kehitystä, jossa viranomainen määrittää ehdot ja markkina hoitaa toteutuksen.

Muutos helpottaa maksamista, mutta se ei tee pysäköinnistä halvempaa. Eikä poista sitä tosiasiaa, että jokainen järjestelmän parannus voidaan autoilijan näkökulmasta lukea myös toisella tavalla. Maksamisesta tulee sujuvampaa juuri siksi, että rahastuksesta tulee entistä kiinteämpi osa autoilijan arkea.

Maksullisuutta perustellaan mukavuudella

Helsingin pysäköintiasioista vastaavan Juha Hietasen mukaan maksullisuuden perusajatus on yksinkertainen. Keskustassa ja muilla tiiviisti rakennetuilla alueilla paikkoja on vähemmän kuin kysyntää.

– Varsinkin ydinkeskustassa ja tiiviisti rakennetuilla alueilla pysäköintipaikoille on niin suuri kysyntä, että jos pysäköinti olisi täysin maksutonta ja rajoittamatonta, kadunvarret täyttyisivät pitkäaikaisesti pysäköidyistä autoista, Hietanen sanoo.

Hänen mukaansa seuraukset näkyisivät nopeasti siellä, missä pysäköinnin pitäisi palvella asiointia eikä auton säilytystä.

– Silloin esimerkiksi asiakkaiden olisi vaikea tulla kantakaupunkiin asioimaan liikkeissä ja muissa palveluissa, koska vapaita paikkoja ei käytännössä olisi.

Lausunto sotii pahasti sitä vastaan, että kaupunkien keskustat ovat tyhjentyneet viimeisen muutaman vuoden aikana kivijalkakauppojen asiakkaista. Tilastoja voi siis tarkastella päätellen kahdesta hyvin erilaisesta näkökulmasta.   

Kun ehdotan Hietaselle pysäköintikiekkopaikkoja, hän on ei näe sen ratkaisevan ongelmaa. Koska kyse ei oikeasti taida olla autoilijoiden viihtyvyydestä.

– Niillä alueilla, joilla pysäköinti on maksullista, katsomme katutilan olevan niin arvokasta, että haluamme nopeuttaa pysäköintipaikkojen kiertoa. Tässä maksullisuus on tehokkaampi keino kuin pelkkä aikarajoitettu pysäköinti.

Kyse on siis rahasta, vaikka muuta tunnutaan väittävänkin. Katutila on rajallista ja kysyntä kovaa. Maksullisuus ohjaa käyttöä tehokkaammin kuin kyltti pylväässä. Autoilijan näkökulmasta maksullinen pysäköinti ei ole vain ohjauskeino, vaan ennen kaikkea tapa siirtää rajallisen katutilan kustannus suoraan autoilijan lompakkoon.

Maksullisuus leviää uusiin kaupunginosiin

Tätä tulkintaa vahvistaa se, että Helsinki haluaa jatkuvasti laajentaa maksullista pysäköintiä. Kaupunkiympäristölautakunta päätti 24. maaliskuuta ulottaa maksullisen asukas- ja yrityspysäköinnin alueille, joissa se oli aikaisemmin maksutonta. Muutos koskee Kulosaarta, Käpylää, Kumpulaa ja Toukolaa.

Käytännössä muutos tarkoittaa, että alueiden nykyinen pääosin rajoittamaton kadunvarsipysäköinti muuttuu aikarajoitetuksi. Asukkaat ja yritykset voivat hakea maksullisen pysäköintitunnuksen, jolla pysäköinti onnistuu jatkossakin ilman aikarajaa. Muille pysäköinti on uusilla alueilla arkisin sallittua neljän tunnin ajan kello 6–24. Viikonloppuisin ja pyhin pysäköinti on rajoittamatonta.

Kaupungin mukaan tavoitteena on helpottaa asukkaiden pysäköintiä vähentämällä autojen pitkäaikaista säilytystä katujen varsilla. Lisäksi muutoksen sanotaan helpottavan kunnossapitoa ja mahdollistavan katutilan muun käytön, esimerkiksi katuvihreän lisäämisen.

Perustelut ovat tuttuja: parkkipaikkojen kiertoa, järjestystä, kunnossapitoa ja tehokkuutta. Autoilijan silmissä tilanne näyttää väkisinkin erilaiselta. Kun maksullinen pysäköinti laajenee uusille alueille, kysymys ei ole enää vain keskustan erityisoloista vaan siitä, miten laajalle maksullisuus halutaan ulottaa.

Silkkaa rahastusta vai helpompaa arkea?

Juuri tässä kohtaa pysäköintipolitiikan kaksinaismoralismi paljastuu. Kaupunki puhuu liikenteen hallinnasta, mutta moni autoilija kokee kyseessä olevan ennen muuta rahastusautomaatti. Tämä ei ole pelkkää mutua, sillä sen taustalle löytyy myös lukuja.

Kaupungin karkean arvion mukaan uusilta alueilta kertyy vuosittain noin 650 000 euroa asukas- ja yrityspysäköintituloja sekä noin 150 000 euroa pysäköinnin virhemaksutuloja. Liikennemerkkien valmistus ja asennus maksaa noin 85 000 euroa. Jokainen voi miettiä onko kyseessä liikenteen sujuvoittaminen, vai keino vierailla tiheämmin autoilijan lompakolla.

Pysäköintihinta on Helsingissä ollut jatkuvasti kasvussa. Ydinkeskustassa pysäköinti maksaa neljä euroa tunnilta ja päälle lätkäistään vielä pysäköintiapplikaation oma siivu. Työpäivän mittainen parkki kustantaa siis 32 euroa. Ihanan kallista.

Helsingin kaupungin pysäköinnistä vastaava liikenneinsinööri Juha Hietanen ei itse näe nykyistä hinnoittelua kohtuuttomana.

– En pidä pysäköintiä liian kalliina, en edes keskustassa. Juuri hinnoittelulla varmistetaan se, että pysäköintipaikat kiertävät nopeammin ja että pysäköijä löytää helpommin paikan.

Hietanen ja Helsingin kaupunki eivät pidä pysäköinnin kallistumista ongelmana, jos hinnalla saadaan aikaan haluttu ohjausvaikutus.

– Jos käyttää arvokasta kaupunkitilaa, on mielestäni oikeudenmukaista, että siitä peritään myös maksu.

Kaupunki ei olekaan siellä asuvien ja vierailevien omaisuutta. Etenkin jos ihminen sattuu omistamaan auton. Tähän kiteytyy koko nykyinen pysäköintipolitiikan filosofia. Pysäköintipaikka ei ole Helsingin kaupungin silmissä autoilijalle tarjottu peruspalvelu, vaan luksustuote, johon monella autoilijalla ei ole pian varaa.

Sovellusviidakosta kohti järjestelmää

Maksullisuudesta huolimatta Helsingin avoin rajapintamalli osuu todelliseen ongelmaan. sovelluksia, eri alueita, erilaisia ehtoja ja tapoja todistaa valvojalle, että maksu on kunnossa. Siinä mielessä kaupungin uusi malli on aidosti tervetullut.

Teknologian näkökulmasta suunta näyttää selvältä. Pysäköinti integroidaan vähitellen osaksi muuta liikkumista, auton omia järjestelmiä ja laajempia palveluketjuja. Tiilikainen sanoo kehityksen etenevän nopeasti myös autojen käyttöliittymiin.

– Teemme jo nyt yhteistyötä monien autonvalmistajien kanssa. Esimerkiksi useissa Volkswagen-konsernin autoissa pysäköinnin voi maksaa suoraan ajoneuvon infotainment-järjestelmän kautta.

Maksamisesta tulee lähes näkymätöntä. Kuulostaa kätevältä, mutta juuri siinä piilee autoilijan kannalta pieni ongelma. Mitä sulavammin pysäköinti järjestelmänä toimii, sitä huomaamattomammin myös sen kustannus solahtaa osaksi tavallista liikkumista. Vähän kuin automaattiveloituksella toimiva suoratoistopalvelu, jonka olemassaoloa ei enää edes muista.

Ja ehkä juuri siksi Helsingin uudistus on niin osuva ajankuva. Digitaalinen käyttöliittymä on sulava, järjestelmä fiksu ja perustelut kuulostavat rationaalisilta. Ratin takaa katsottuna lopputulos on tylympi. Autoilun kustannukset nousevat entisestään.