Huipulla hilse lähtee – kun ollaan liikkeellä rivakalla avoautolla

Euroopan – tai ainakin Itävallan – huipulta löytyy näyttävä näköalatie, joka kuuluu Euroopan hienoimpien reittien listalle. Ylhäältä avautuvat näköalat lumihuippuisille vuorille, mukaan lukien 3 789 metrin korkuinen Grossglockner.

Noin 48 kilometriä, 36 mutkaa ja 900 000 vuosittaista vierailijaa – ennen koronaa. Grossglocknerin alppitien faktat ovat kovia. Tie on avoinna toukokuun alusta marraskuun loppuun – säävarauksella. Toukokuun aikana tielle pääsee aamukuuden ja iltakahdeksan välillä, kesällä portit ovat avoinna 5.30–21.00, ja syyskuun alusta lähtien ajat muuttuvat aamukuudesta iltapuolikahdeksaan.

Makea molempiin suuntiin

Grossglockner on maksullinen tie, jonka molemmissa päistä löytyvät kassat. Me suosittelemme ajamaan tien etelästä pohjoiseen, koska silloin nousu on pidempi ja näyttävämpi. Se tekee kokemuksesta aavistuksen majesteettisemman. Loppupeleissä ero on kuitenkin pieni, näköalat ovat kuitenkin lopulta samat.

Tietä kannattaa opiskella etukäteen, jotta tietää parhaat pysähdyspaikat. Nähtävää ja koettavaa riittää, ja myös perheelliset on huomioitu hienosti. Tänne tullaan kruisailemaan ja katsomaan maisemia. Liikennettä on usein myös niin paljon, ettei kumien ulisuttaminen mutkissa edes kannata. Grossglockner ei ole moottorirata tai Nürburgring. Ja autojen sekä motoristien seassa liikkuu myös linja-autoja sekä polkupyöräilijöitä. Maisemia ei kannata siis tuijottaa liian kauan yhtä mittaan. Tien varresta löytyy onneksi fiksusti riittävästi sekä levennyksiä että pysäköintipaikkoja, joihin auton voi laittaa hetkeksi parkkiin maisemien ihastelun ajaksi.

Tien rakentaminen aloitettiin 1930-luvun alussa vanhan kauppareitin päälle, jota pitkin ihmiset ovat ylittäneet Alppeja jo tuhansia vuosia. Tie valmistui vuonna 1935, ja turismi oli jo tuolloin itävaltalaisten laskelmissa. Harva uskoi tuolloin tuohon suunnitelmaan, mutta jo vuonna 1938 tietä kävi ihmettelemässä peräti 385 000 matkailijaa.

Vuosien varrella tie on luonnollisesti myös muuttunut melkoisesti – ennen kaikkea leventynyt. Samalla aktiviteettien määrä on luonnollisesti moninkertaistunut. Fiksu lataa puhelimelle tai tabletille etukäteen ilmaisen Grossglockner High Alpine Road -multimediasovelluksen. Sen avulla kokemuksesta saa huomattavasti enemmän irti.

Jäistä puuhaa

Matkaan lähdetään selvästi puurajan alaa, ja tien vartta koristavat usein tuuheat kuuset. Niiden välistä pilkottavat lumihuippuiset vuoret. Vähitellen kiivetään puurajan yläpuolella, ja maisema muuttuu karummaksi. Alppiniityt ovat tosin vehreinä kesällä. Alue on itse asiassa yhtä isoa luonnonpuistoa.

Tien korkein kohta on Hochtorin sola 2 504 metrin korkeudessa, ja tunnelin avulla päästään Alppien toiselle puolelle. Solan läheltä löytyy 2369 metrin korkeudesta Pasterzen jäätikkö, joka on ehdottomasti hyvä syy jalkautua autosta hetkeksi. Vierailijoita varten on rakennettu myös info- ja näyttelytila, joka on avoinna aamuyhdeksästä iltaviiteen.

Jäätikölle pääsee myös käyskentelemään – mutta vain oppaan kanssa. Opastettuja jäätikkökierroksia on tarjolla joka tiistai kesäkuun puolivälistä syyskuun puoliväliin. Kenkien päälle tulevat piikit, jäähakku sekä muu tarvittava kiipeilyvarustus kuuluvat 120 euron hintaan.

Ylhäältä löytyy myös toinen solakohta, 2 428 metrin korkeudessa sijaitseva Fuscher Törl. Vieläkin korkeammalle pääsee, kun suuntaa hetkeksi sivutielle Edelweissspitzeen. Siellä ollaan peräti 2 572 metrin korkeudessa. Ilman ohuuden tuntee jo. Pieni happihyppely kannattaa silti. Pysäköintipaikkoja on tarjolla riittävästi, kuten on myös merkittyjä polkuja. Erilaisia jalkautumismahdollisuuksia on tarjolla runsaasti koko reitin varrella. Niiden mitta vaihtelee puolen tunnin kävelystä koko päivän kestävään vaellukseen.

Ilmaisia lounaita ei ole olemassa

Pääsymaksu Grossglocknerin alppitielle on autoa kohden 37,50 euroa. Matkailuautoille hinta on sama. Jos visiittiä jatkaa ekstrapäivällä, se kustantaa enää 13 euroa. Prätkällä pääsee halvemmalla, 24 eurolla. Ja kun maailma muuttuu yhä ympäristötietoisemmaksi, sähköautolla pääsee huristelemaan Grossglocknerille selvästi edullisemmin kuin polttomoottorilla varustetulla kulkupelillä. Pääsymaksu sähköautolle on 27,50 euroa. Sähköpärrästä joutuu maksamaan 21 euroa. Lisäksi Itävallan moottoriteille tarvitaan myös erillinen tuulilasiin liimattava maksutarra. Vinjetin voi ostaa kätevästi monesta paikkaa, luontevammin joltain huoltamolta Itävaltaan tultaessa. Näin digiaikana tarran voi ostaa myös verkosta. Digitarraa varten auton rekisterinumero tallennetaan internettiin.

Kun tie on koettu, alueelta löytyy paljon muutakin näkemisen arvoista. Pohjoisportilta ei tarvitse esimerkiksi matkustaa kovin kauas, kun ollaan Zell am Seen kaupungissa ja pittoreiskeissä alppijärvimaisemissa.

Grossglocknerin alppitien virallinen sivusto: www.grossglockner.at

Teksti ja kuvat: Vesa Eskola