Kalliovuorten kutsu – oikea vastaus on Cänädä

Kanada Kalliovuoret vaeltaminen luonnonpuisto

Matka Kanadan Kalliovuorten yli Calgarysta Vancouveriin on paluu luontoäidin syliin. Kanadan isoissa ja villeissä luonnonpuistoissa pääsee kirjaimellisesti luonnon iholle.

USA on iso maa, se tiedetään, mutta Kanada on vielä isompi. Ja kun ihmisiä on selvästi vähemmän, Kanadassa ei tarvitse varsinaisesti kärsiä ihmispaljoudesta. Tämä tekee siitä oivan matkakohteen koronan jälkeiseen elämään, jos joku haluaa huolehtia yhä turvaväleistään.
Kuten USA:ta, myöskään Kanadaa ei kannata ahmia kerralla vaan sopivan kokoisissa paloissa. Yksi tällainen maukas pala on Kalliovuorten ylitys alueen lukuisiin luonnonpuistoihin tutustuen; jo muutaman sadan kilometrin matkalle mahtuu todella paljon nähtävää ja koettavaa. Paras tapa liikkua on matkailu- tai retkeilyauto.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Banff

Kun matkaan lähdetään Calgarysta, ollaan jo Kalliovuorten juurella. Ensimmäinen legi vie Banffiin, jonne on matkaa vajaat 130 kilometriä. Maisema vaihtuu todella nopeasti. Pilvenpiirtäjät jäävät taakse, preeria loppuu, ja aluksi horisontissa siintäneet vuoret ovat pian auton keulan edessä elämää suurempana.
Banff ja Lake Louise ovat ulkoilmaihmisen paratiisi. Vaeltaa voi joko omin jaloin tai hevosen selässä. Vaelluksia on kaiken kuntoisille lyhyistä luontopoluista useamman päivän patikointiretkiin. Kaikki reitit ovat erinomaisesti hoidettuja ja opastettuja, eksymisen vaaraa ei ohjeita noudattamalla ole. Myös maastopyöräilijöille on runsaasti reittejä helpoista haastaviin.Jos kukkaro ja seikkailumieli antavat myöten, helikopteri vie nopeasti näyttäviin paikkoihin, joista saa eniten irti ottamalla mukaan paikalliset olot tuntevan oppaan. Ja jos hakusessa ovat adrenaliinin makuiset elämykset, alueen vuoret ja jäätiköt tarjoavat erinomaiset puitteet kiipeilyyn.
Toki myös ilman helikopteria pääsee näyttäviin maisemiin. Yksi erittäin suositeltava vaellus on Moraine-järvelle. Reitti kulkee osittain puurajan yläpuolella, eli maisemat ovat jo varsin karut. Itse järvi on 1885 metrin korkeudessa merenpinnasta.

Täällä ei ujostella

Yksi nätti reitti Banffin lähettyvillä vie Minnewanka-järvelle, jossa on runsaasti sekä isoja maaoravia että murmeleita. Ja ne eivät todellakaan ole ujoja, kuten eivät ole oikeastaan mitkään eläimet luonnonpuistoissa.
Peurat ja kauriit vaeltavat leirintäalueiden läpi. Karhut eivät ole ujoja nekään, ja niitä on Kalliovuorilla runsaasti. Mustakarhut ovat etenkin loppukesästä melko leppoisia, mutta harmaakarhuja kannattaa kunnioittaa aina. Karhujen varalle repussa kannattaa olla karhukarkotetta eli spraytölkkiin pakattua chilisumutinta. Kannattaa myös opetella toimintaohjeet karhujen kohtaamisen varalle. Leiriytessä kannattaa vastaavasti muistaa, että karhut haistavat ruoan pitkän matkan päästä, eli ruoka kannattaa pakata aina tiiviisiin säiliöihin. Vastaavasti roskat ja ruoan jätteet kannattaa laittaa vain varta vasten niille varattuihin roska-astioihin.

Yoho

Lake Louisen jälkeen kannattaa suunnata Yohon kansallispuistoon, jonne ei ole matkaa kuin muutama kymmenen kilometriä. Tämä on kalliovuorten hyvä puoli, toinen toistaan upeampia vaellusmaisemia on tiheään.
Jos joku on erityisesti vesiputousten ystävä, niistä ei ole täällä pulaa. Erityisen sykähdyttävät ovat Takakkawin putoukset.
Toinen samalla alueella suositeltava vaellus on Celeste-järvelle. Reitti kulkee pääosin metsän siimeksessä, joka tarkoittaa sitä, että hyttysmyrkkyä kannattaa pakata mukaan riittävästi.
Myös legendaarisen kaunis Emerald Lake -järvi sijaitsee Yohossa. Jos jalat ovat vaelluksista puuduksissa, niitä voi lepuuttaa vuokraamalla kanootin ja kuormittamalla samalla yläkroppaa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Icefield Parkway

Yohon jälkeen poistutaan Kanadan halki kulkevalta valtatie yhdeltä ja jatketaan tie 93:a eli Icefield Parkwayta pitkin kohti Jasperia, jonne on matkaa noin 230 kilometriä. Reitti salpaa hengen, tietä reunustavat molemmin puolin lumihuippuiset vuoret, ja siellä täällä kuusien välistä pilkottavat joko emeraldinvihreät tai turkoosinsiniset järvet.
Ja koko 230 kilometrin matkaa ei todellakaan kannata sitäkään ahmia päivässä, maittavia vaelluksia ja näyttäviä järviä on tarjolla taas tiheään. Bow-järvellä kannattaa ehdottomasti pysähtyä. Upean värinen vesi houkuttelee uimaan, ja uintiretki virkistää kivasti, sillä ylhäältä vuorilta alas järviin sulava lumi pitää veden vilpoisena kesälläkin. Myös Bown jälkeinen Peyto-järvi on erittäin pittoreski.
Kannattaa myös muistaa, että matkalu- tai edes retkeilyautolla ei saa leiriytyä ihan minne tahansa. Niille on varattu omat alueensa. Alueet on eristetty usein muusta luonnosta aidoin ja portein, eli ihmiset ovat tavallaan niiden sisällä omassa eläintarhassaan, kun villi luonto on vapaana heidän ympärillään. Leirintäalueita ei ole liikaa, eli tästä johtuen leirintäalueelle saapumista ei kannata jättää myöhäiseen iltaan – etenkään ruuhkaisimpaan turistiaikaan. Silloin on nimittäin todennäköistä, ettei autolle löydy enää vapaata paikkaa. Tällöin vaihtoehtona on jäädä tienvarsiparkkiin leirintäalueen ulkopuolelle; sähköpaikkaa ei siis ole, mutta leirintäalueen fasiliteetit ovat sentään käytössä.

Jasper

Jasperin kansallispuisto tarjoaa taas näkemistä ja kokemista useammaksi päiväksi. Puisto on suurin Kanadan Kalliovuorilla. Vaellusreittejä on alueella yhteensä yli 80. Siinähän se kesä jo vierähtääkin...
Näyttävimmät reitit vievät Whistleriin, joka on tuttu nimi etenkin talviurheilulajien ystäville. Myös Edith Cavell -vuori ja sen ympäristössä olevat jäätiköt ovat sinne vievän patikointimatkan arvoiset.
Jasperissa luonto ja etenkin metsät ovat kauneimmillaan, ja erittäin suositeltava vaellus on Moose- eli Hirvijärvelle. Todennäköisyys hirven kohtaamisen on kohtalaisen suuri, ja pienempien sorkkaeläinten tapaan myös hirvet päästävät kosketusetäisyydelle.
Tosin… kuten kaikkien eläinten kanssa, jos kohtaat emon poikasten kanssa, silloin kannattaa pitää suosiolla isompaa etäisyyttä. Luontokappalaiden hyvä puoli on se, että ne kyllä yleensä kommunikoivat omalla tavallaan ihmisten kanssa, jos niitä vain jaksaa tulkita.

Kohti Vancouveria

Jasperista lähdetään sitten pudottelemaan kohti Tyyntä Valtamerta ja Vancouveria. Matkaa on taitettavana vielä noin 800 kilometriä. Nähtävää ja koettavaa riittää, joskin rehellisyyden nimessä parhaat paikat on nähty jo.
Yksi pysähdyksen arvoinen paikka on Blue River -joki, sillä alueella oleskelee erityisen paljon mustakarhuja. Niiden lähelle pääsee lähtemällä noin tunnin mittaiselle opastetulle venesafarille.
Myös raftingia eli koskenlaskua kumiveneessä kannattaa kokeilla jossain matkan varrella.
Kuinka paljon reissuun Kalliovuorten yli kannattaa sitten varata aikaa. Se on tietysti jokaisesta itsestään kiinni. Kokemista ja näkemistä on luonnon ystäville kuitenkin sen verran, ettei tekeminen lopu ihan heti kesken, vaikka matkalla viettäisi koko kesänkin… Minimissään suosittelemme vähintään kolmea viikkoa. Ja matkan suunnittelu kannattaa aloittaa sen verran ajoissa, että saa valittua itselleen mieluisan kulkupelin. Etenkin vilkkaimpaan aikaan on turha toivoa saavansa ilman varausta muuta automallia kuin ei oota.