Kokemuksia koeajoista: Pitäisikö hankkia superkevyt sähkömaasturi vai pärjäisinkö tavanomaisemmalla?

Superkevyet täysjousitetut sähkömaastopyörät nostavat koko ajan enemmän ja enemmän suosiotaan. Yksi syy suosion kasvuun on hintojen lasku.

Specialized sen aloitti ja muut seurasivat perässä. Amerikkalainen Spessu oli ensimmäinen valmistaja, joka valmisti superkevyen täysjousitetun maastopyörän. Malli oli Specialized Levo SL. Muut valmistajat tulivat perässä ja Moottorin sähköpyörien testiajoissakin on ollut lukuisia superkeveitä sähkömaastopyöriä, kuten Orbea Rise, Haibike Lyke ja Gasgas Light Trail.

Kehitys kehittyy ja niin sähköpyörätkin. Kevyiden sähköisten maastopyörien suosio kasvaa räjähdysmäisesti. Koko ajan myyntiin tulee uutta ja kevyempää pyörää ja uusimmat superkevyet e-MTB:t ovat nyt kevyempiä kuin koskaan. Ja vuoden päästä taas kevyempiä kuin koskaan. Ja vuoden päästä taas… Kaikkia pyörien komponentteja viilataan koko ajan gramma grammalta kevyimmäksi.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Hinta tehnyt houkuttelevammaksi

Superkevyen täysjousitetun sähköpyörän ostaminen tulee myös koko ajan houkuttelevammaksi, koska niiden hinnat myös laskevat koko ajan euro eurolta.

Moni pohtiikin, että pitäisikö uhrata maastopyörään tonni pari enemmän, niin painosta voisi saada muutaman kilon pois.

Tavalliset maastopyörät painavat yleensä sähköavusteisina yli 24 kiloa. Superkevyet sähköavusteiset maastopyörät puolestaan alle 20 kiloa. Eroa on siis paljon.

Kun pyörästä aletaan riisua painoa, sitä otetaan todellakin gramma, pari, parikymmentä sieltä ja toinen mokoma toisaalta.

Sähköpyörän painavimmat komponentit ovat sen ajojärjestelmä, akku ja sähkömoottori – eikä painokisaan olisi tarvinnut juurikaan lähteä, jos joku ei olisi keksinyt laittaa polkupyörään sähkömoottoria ja akkua, sillä avustamattomat maastopyörät ovat jo melko kevyitä.

Ensimmäisenä kevennetään akusta

Kun pyörän painoa lähdetään alentamaan, se on tietysti helpointa sieltä, missä sitä painoa on.

Superkevyen sähköpyörän ostoa harkitsevan kannattaa siis muistaa, että kun hakee kevyttä sähköpyörää, silloin ei saa välttämättä tehokasta akkua. Akun kokoa pienentämällä pyörän painoa saadaan riisuttua merkittävästi. Samalla pyörän painopiste voi muuttua hieman optimaalisemmaksi, koska akku ”lyhenee” niin sanotusti ”yläpäästä” eli painavana komponenttina se jää lähemmäs pyörän keskiötä.

Kun täystehoiseen maastopyörään laitetaan yli 600, jopa yli 700 wattitunnin akku, superkevyessä pyörässä akun koko voi olla vain runsas 400 wattituntia.

Kun akkua pienennetään rajusti, voisi kuvitella, että tällöin sähköpyörän kantama avustettuna yleisesti myös lyhenee, koska käytettävää energiaa on vähemmän. Toimintamatkaan vaikuttaa myös käytettävän sähkömoottorin koko, teho ja vääntömomentti. Kun sähkömoottorin kokoa ja sen tarjoamaa vääntömomenttia pienennetään, päästään pienempään energiankulutukseen. Toisin sanoen, pienempi ja kevyempi akku voi säilyttää pyörän kantaman, kun ne yhdistetään erityisesti suunniteltuun sähkömoottoriin.

Nämä seikat on hyvä tiedostaa, jos miettii täysjousitetun superkevyen sähköpyörän hankintaa. Tosin vastavirtaan taisteluakin on havaittavissa, esimerkiksi Giant on lanseerannut superkevyen maastopyörän, mutta täydellä teholla. Sen salaisuus on akussa.

Kevyempiä, mutta kalliimpia komponentteja

Pyörän suurempi paino tuo haasteita myös muille komponenteille. Kun pyörässä on voimaa ja painoa, muidenkin komponenttien täytyy kestää, joten esimerkiksi iskunvaimennuksessa on voitu käyttää hieman raskaampia osia. Kaiken kaikkiaan pyörän jarrujen, voimansiirron ja jousituksen on kestettävä moottorin suurempi vääntö sekä ylimääräinen paino.

Superkevyissä pyörissä monesti kaikki ylimääräinen on riisuttu, tällaisissa pyörissä ei välttämättä ole ajojärjestelmään yhdistettyä näyttöä lainkaan, ainoastaan avustuksen säätöön vaadittava kytkin ohjaustangossa ja ledinauha kertomassa akun varaustilasta.

Keveys myös monesti, ja lähes poikkeuksetta maksaa. Jarrut, vaihteisto, ketjut, kaikki komponentit, joista on pyritty tekemään mahdollisimman keveitä, maksavat enemmän kuin painavammat ”peruskomponentit”. On hyvä muistaa, että jos kevyestä pyörästä särkyy jotain, uuden osan hankkiminen todennäköisesti maksaa enemmän.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Hyviä kiipeämään

Täysjousitetun maastopyörän paikka on yleensä maastossa. Kevyet e-MTB:t ovat yleensä loistavia ylämäkien nousijoita. Ylämäkeen niillä syöksyessä pitää kuitenkin muistaa, että ne eivät tarjoa samaa maksimitehoa tai voimakkaasti iskevää vääntöä, kuljettajalta vaaditaan ylämäkeen ajettaessa hieman enemmän reittä. Keveys on toki valttia tässäkin, kevyempi pyörä on helpompi ajaa ylös. Keveän pyörän pienempi vääntömomentti antaa maksimivoiman pyörästä ulos myös pehmeämmin, joten kuljettajan on helpompi kontrolloida moottorin tehoa.

Poikkeuksiakin löytyy, esimerkiksi Haibike Allmnt CF SE on raskas pyörä, mutta silti uskomaton menijä paikassa kuin paikassa.

Nyrkkisääntönä kuitenkin, kevyempi paino on myös helpompi hallita ja superkevyet maastopyörät ovat monta kertaa paremmin ohjautuvia ja ketterämpiä, joka tietysti sopii kaikenlaiselle kuskille – taitamattomalle kuin myös taitavalle kuskille. Taitamattomampi kuski ei väsytä itseään niin helposti ja taitava kuski saa taidoistaan kaiken irti kun alla on helposti käsiteltävä tykki.

Kuten aiemmin mainittu, keveyden kääntöpuolena on monesti hinta, keveys maksaa. Keveiden sähköavusteisten maastopyörien hinnat ovat tulleet alaspäin jonkun verran, jo alle 6 000 euron voi saada todella hyvän superkevyen täysjousitetun pyörän. Hinnat oletettavasti tulevat alas vielä jonkun verran.

Yksi asia saa monet käyttäjät sanomaan superkevyille maastopyörille myös ehdottoman ei-sanan. Se on runko, joka on kevyessä pyörässä aina hiilikuitua. Moni ei halua sitä yhtä ainoaa ja jopa lopullista kolhua pyörän runkoon.

Teksti Manu Tuppurainen Kuvat Moottorin arkisto