Kroatian Rijeka kiehtoo avattuna

Kvarnerinlahden pohjukan satamakaupungin valteista toinen on kaupungin ytimessä, toinen vartioi elämänmenoa kukkulalta.

Rijeka ei avaudu matkailijalle kiehtovana kaupunkina, ellei avuksi käy kaupungin historiallisia vaiheita ja arkkitehtuurin historiaa tuntevaa Livio Karavanicin kaltaista kokenutta opasta. Ilman opastusta kaupunki on helppo sivuuttaa ruokailuetappina ja jatkaa matkaa.

Meren rannalle sijaitseva Rijeka ei ole erityisen kaunis. Kvarnerinlahden pohjukan satamakaupungissa ei ole rantaviivaa myötäilevää promenadia tai kapeiden idyllisten kujien verkostoa, jonka houkuttimina ovat kahvilat, ravintolat, terassit ja pikkuputiikit.

Rakennuskanta on sanalla sanoen moninaista. Vanhat kookkaat rakennukset ovat näyttäviä ja kauniita, uudempi, etenkin Jugoslavian vallan aikainen tehorakentaminen toista äärtä.

Hieman alle 150 000 asukkaan Rijeka on kaupan ja elinkeinon kaupunki, jonka sijainti selittää monipolvisen historian milloin kenenkin vallan alla. Rijeka ja koko Kroatia sijaitsevat otollisesti meriteiden ja muiden kulkureittien varrella, joten monet sotajoukot ovat marssineet maahan. Valloittajina ovat vuoroin olleet roomalaiset, venetsialaiset, turkkilaiset sekä Habsburgit.

– Kuvaavaa on, että kaupungin valtaväestönä on sadan vuoden aikana ollut seitsemän eri kansallisuutta, Karavanic kertoo.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kalatorin väkeviä aromeja

Kaupungilla on kaksi eittämätöntä valttia, joista toinen on kaupungin ytimessä, toinen vartioi elämänmenoa kukkulalta.

Vihannestori ja kalatori ovat ohittamattomia. Toreilla on hauska katsella kaupantekoa, kuunnella puheensorinaa ja ihmetellä paikallistuottajien myyntipöytien laajaa valikoimaa. Vihanneksia, hedelmiä, juureksia, pähkinöitä, kukkia ja paljon muuta. Matkailijan on vaivatonta tutustua torielämään, sillä kuten oppaani kertoo, torit ovat avoinna käytännössä aina ja vuoden ympäri, 5–6 pyhäpäivää lukuun ottamatta.

Kalatorille ei ole vaikea löytää, nenä ohjaa perille. Kalatorilla odottaa sekoitus merellisiä raikkaita ja kuvottavan väkeviä aromeja.

Kaunis rakennus on saanut ulko-oven pieleensä kyltin sen kunniaksi, että maailmankulu näyttelijä-koomikko-käsikirjoittaja-kirjailija-matkailudokumentaristi britti Michael Palin ihastui kalatorin kauniiseen rakennukseen ja sen ilmapiiriin.

Myyntitiskien takana on yksinomaan naisia, miehet ovat olleet kalassa aamuyöstä aamuun, perheiden naisten vuoro on myydä saalis. Meren eläviä on tarjolla sen seitsemään sorttia.

Linnoitus ja reaalisosialismin näkymiä

Jo 1600-luvulta lähtien strategisesti tärkeällä paikalla sijaitsevalta Trsat-linnoitukselta avautuu viehättävät näkymät alas kaupunkiin – jos siis on suuntaamatta katsettaan liiaksi oikealle. Siellä näkyy esimerkkejä arkkitehtuurin harmaasta reaalisosialismista eli Jugoslavian vallan aikana rakennettuja synkkiä betonikolosseja.

Kroatia oli toisen maailmansodan jälkeen yksi Jugoslavian tasavalloista. Nyttemmin noin neljän miljoonan asukkaan maaksi kasvanut Kroatia itsenäistyi vuonna 1991.

Ylös Trsatille 138 metrin korkeudelle moni kapuaa myös uskonnollisista syistä, sillä kirkon edustan aukiolla sijaitsee patsas puolalaissyntyisestä Rooman piispasta ja katolisen kirkon johtajasta eli paavi Johannes Paavali II:sta (1920–2005), joka nimettiin Trsatin pyhiinvaeltajaksi vuonna 2003.