Lexus RZ 450e ja ratin historian lyhyt oppimäärä

Istuminen Lexuksen täysähköisen ja sähköisellä ohjauksella varustetun RZ 450e:n kuskin paikalle pistää miettimään sitä, miksi totutuista asioista on niin vaikea luopua.

Ratti. Sinänsä tärkeä mutta ei kuitenkaan niin tärkeä osa auton isompaa kokonaisuutta. Kuitenkin se symbolisoi niin paljoa. Ajamista. Kuljettajan määräysvaltaa. Vapautta. Rattia voi kääntää vasemmalle tai oikealle, lähteä seuraamaan uutta tietä. Päätös on (usein) kuljettajan.

Ratin lyhyt historia

Ensimmäisissä automobiileissa ohjauspyörät olivat nykymittapuulla jättiläismäisiä, lähempänä laivan ruoria kuin nykyistä auton rattia. Aivan ensimmäisissä autoissa ei tosin ollut rattia lainkaan, niitä ohjattiin eräänlaisen kuljettajan eteen sijoitetun peräsimen avulla eli ohjaus tapahtui kuin veneessä.

Tiettävästi ensimmäisen kerran rattia käytettiin autossa vuonna 1894, kun ranskalainen Alfred Vacheron otti osaa tiettävästi maailman ensimmäiseen autokilpailuun Pariisista Roueniin. Ensimmäinen automerkki, joka on otti ohjauspyörän vakiovarusteeksi autoissaan oli Panhard et Levassor.

Ohjaustangot olivat aluksi kiinteitä, eli kolarin sattuessa kuljettajan riskinä oli seivästäytyä siihen. Luonnollisesti myös ohjauspyörät olivat kiinteitä tangon päässä ilman säätömahdollisuutta. Tilttimahdollisuus alkoi yleistyä ylellisyysvarusteena USA:ssa vasta 1960-luvulla. Britit tosin kokeilivat teleskooppitankoja autoissa jo pian toisen maailmansodan jälkeen.

Tehostettua ohjausta kokeiltiin puolestaan ensimmäisen kerran kuorma-autoissa 1920-luvulla, ja ohjaustehostin oli tulossa varusteeksi Cadillaceihin jo 20-luvun lopulla, mutta vuonna 1929 alkanut lama hidastutti kehitystä toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan.

Ja kun erilaiset toiminnot alkoivat lisääntyä autoissa, rattiin alettiin sijoittaa yhä enemmän nappeja ja kytkimiä.

Summa summarum: matka rattien ja ohjaustankojen nykyiseen muotoon on ollut pitkä ja rikas. Teollisuus ja siinä sivussa ihmiset ovat sopeutuneet ajan vaatimiin muutoksiin. Ja kohta kaikki taas muuttuu…

Sähkö korvaa mekaanisen yhteyden

Sähkö saa yhä isomman roolin autoissa. Sähköllä avustetaan itse asiassa jo lähes kaikkea. Sähköisten voimalinjojen lisäksi autoissa on kokeiltu esimerkiksi jo sähköisiä jarrutuksen ohjausjärjestelmiä (brake-by-wire), sähköisesti ohjattua kaasupoljinta sekä luonnollisesti myös sähköistä vaihteistoa. Vastaavan järjestelmän tuomisesta ohjaukseen (steer-by-wire) on puhuttu myös pidempään, ja Infiniti kokeili tätä jo Q50-mallissa kymmenisen vuotta sitten. Negatiivisen palautteen ansiosta järjestelmä kuitenkin korvattiin nopeasti hydraulisella ohjauksella.

Nyt Lexus on kuitenkin päättänyt, että aika on oikea ottaa järjestelmä käyttöön, joten se poisti perinteisen ohjaustangon sähköisestä RZ450e:stä.
Yksinkertaistettuna järjestelmän sensorit haistelevat ohjauspyörän liikkeitä ja vievät tämän viestin ohjausvaihteen kautta sähkömoottorien avulla raidetangolle, jotta pyörät kääntyvät. Kuulostaa yksinkertaiselta ja samalla kauhean monimutkaiselta.

Vastaavasti järjestelmä haistelee myös tietoa renkailta ja tien pinnasta, ja tämä tuntuma välitetään niin ikään sähköisesti ohjauspyörälle ja siten kuljettajan käsiin. Kuinka keinotekoiselta tuo kaikki sitten tuntuu, sen koemme, kunhan pääsemme ensi kertaa Lexus RZ 450e:lla ajamaan. Toisaalta eivät nykyiset sähköisesti tehostetut ohjaukset nekään enää aina niin kovin tarkkaa tuntumaa tien pinnasta välitä.

Eipäs nyt veivata

Yksi suuri etu sähköisessä ohjausjärjestelmässä normaaliin ohjaukseen verrattuna on se, että ohjauspyörän kääntämisen vaikutusta auton pyöriin voidaan muunnella vapaasti esimerkiksi auton nopeuden mukaan.

Lexuksen järjestelmässä ohjauspyörää voidaan kääntää maksimissaan 150 astetta kumpaankin suuntaan eli rattia ei tarvitse kääntää edes puolikasta kierrosta pyörien maksimin kääntymiskulman saavuttamiseksi. Näin molemmat kädet voi pitää helposti koko ajan kiinni ratissa. Tämä näkyy hyvin oheiselta videolta.

Käytännössä kaikki tämä tarkoittaa sitä, että autoa on helpompi käännellä esimerkiksi pysäköidessä, ja vastaavasti auto tuntuu vakaammalta suuremmissa nopeuksissa. Vastaavia järjestelmiä on kokeiltu jo esimerkiksi autourheilussa. Ja lentokoneissahan vastaavat järjestelmät ovat olleet käytössä jo pidempään; ensimmäinen fly-by-wire-tekniikkaa käyttänyt reittiliikennekone oli Concorde.

Kutistettu

Kun rattia ei tarvitse enää pyörittää useampaa kierrosta, myös ohjauspyörän kokoa on helppo kutistaa. Lexus RZ450e:n ratti näyttää nyt vähän samalta kuin Formula Ykkösissä.
Ja kun autonomisen ohjauksen tasot autoissa kasvavat, pianhan rattia ei tarvita lainkaan – ainakaan koko ajan. Pienempi ratti on myös helpompi piilottaa tarvittaessa kojelaudan sisään.

Kysymys on ennen kaikkea siitä, koska me olemme valmiita tähän – siis luopumaan vapaudestamme kääntää auton rattia. Toki rehellisyyden nimissä kyse on nykyisin enää vapauden illuusiosta, sillä kyllähän autossa auton järjestelmät työskentelevät ajamisen taustalla koko ajan jo niin paljon, ettei se valta ole enää meillä…

Kyse on niistä pään sisäisistä asioita. Ratista luopuminen on lähes viimeisenkin vallan antamisesta koneelle. Toki olemme tehneet tämän jo niin monen elektronisen laitteen kohdalla, että auto olisi vain yksi uusi esine pitkässä jonossa. Jotenkin auton kohdalla kynnys tuntuu vain astetta suuremmalta. Muutaman vuosikymmenen kuluttua nuoret varmaan nauravat sille, miten heidän isoisänsä aikoinaan ohjasivat autoa, näiden isoisät soittivat kaupungin kaduilla olevista lasisista laatikoista, ja näiden isoisät kuuntelivat uutisia radiosta.

Samalla meidän pitää keksiä tälle ohjauspyörällle luultavasti uusi nimi, koska kovin pyöreä se ei enää ole. Ratiksi sitä voi toki edelleen kutsua. Englannin kielessä puhutaan yokesta eli ohjaussauvasta.

Myyntiin Lexus RZ 450e uudella sähköisellä One Motion Grip -ohjauksella tulee vuoden 2024 ensimmäisellä puoliskolla.

Teksti: Vesa Eskola, kuvat: Vesa Eskola ja Wikipedia