Luontoparatiisi vain muutama kymmenen kilometriä Venetsiasta etelään

Parco del Delta del Po eli Pojoen suiston luonnonpuisto on italialaisella mittapuulla iso pläjäys luontoa. Parhaiten siitä voi nauttia satulassa, mutta myös autolla näkee ja kokee, kunhan malttaa vain pysähdellä.

Po – Italian pisin joki – juoksee laiskanpulleasti 650 kilometriä koko Pohjois-Italian halki läheltä Ranskan Alppeja aina Adrianmeren pohjukkaan hieman Venetsiasta etelään. Sen 71 000 neliökilometrin valuma-alue kattaa lähes neljäsosa koko Italian pinta-alasta. Polla on peräti 141 sivujokea.

Näyttävimmillään Po on sen 380 neliökilometrin suuruiselle suistoalueelle tultaessa. Tämän suiston suulta löytyy myös Unescon suojeluksessa oleva biosfäärialue ja maailmanperintökohde.

Myös Valli di Comacchio tarjoaa runsaasti nähtävää ja koettavaa. Veneretki siellä on melkein must. Melomisesta pitävät hyppäävät puolestaan kanoottiin.

Fillarin satulassa

Koska kyseessä on ison joen suisto, maisema on luonnollisesti tasaista. Ja koska vesistö halkoo maata ja jakaa sen pieniin niemekkeisiin, alueella on runsaasti hienoja mahdollisuuksia joko pyörä- tai patikkaretkiin.

Paras opastettu fillarireitti on via delle valli. Polkeminen on leppoisaa, mutta varjoa ei ole tarjolla juurikaan, joten vahvalta auringolta kannattaa suojautua hyvin hatun ja runsaan sekä riittävällä suojakertoimella varustetun aurinkorasvan avulla. Myös juotavaa on hyvä olla mukana useampi litra.

Fillarointi kannattaa myös ottaa enemmän elämyksenä kuin kuntoiluna. Luonnon ihmettely vaatii sopivaa rauhoittumista sen äärellä. Myös jokihaarojen rannoilla sijaitsevat kalastusmajat houkuttelevat pysähtymään. Ja auringonlaskut ovat usein henkeäsalpaavan kauniita. Etenkin niitä varten kannattaa muistaa kantaa mukana myös hyttysmyrkkyä…

Kalastajilla on usein aikaa rupatella turistin kanssa. Samalla voi harjoitella italiankielen taitoja, sillä etenkään iäkkäämmät kalastajat eivät muita kieliä puhu, eikä edes nuorempien englanti ole parhaimmillaankaan kuin auttavaa.

Jaloitellen

Myös erilaisia patikkareittejä on samottavaksi, ja toki jokien rantoja voi seurata myös ihan oman intuition mukaan myös. Yksi suositeltava reitti on Valli di Comacchion laidalta löytyvä l’Argine degli Angeli, jota voi seurata joko jalkaisin tai pyörällä. Maisemat ovat paikoitellen kuin vieraalta planeetalta.

Myös Porto Calerin kasvitieteellin puutarha on must paikka jalkautua. Se poikkeaa aika tavalla normaalista kasvitieteellisestä puutarhasta, koska se on ensinnäkin luonnollinen paikka eli ei ihmisen rakentama. Puista siltaa seuraava kävelypolku käy peräti viidessä erilaisessa elinympäristössä. Kevät on parasta aikaa siihen tutustumiseen, kun kaikkialla kukkii.

Lintobongarien paratiisi

Pojoen suiston ekosysteemi on uskomattoman rikas. Lintulajeja on runsaasti, joten kiikarit on hyvä varuste mukaan. Flamingot ovat alueen liidokeista näyttävimmät, mutta myös haikaroita on runsaasti.

Harmaa-, lehmä-, rusko-, rääkkä-, silkki-, valko- ja yöhaikarat ovat kaikki tavattavissa. Merimetsot ovat myös yleisiä, ja myös erilaisia sorsia sekä tiiroja on niitäkin riittämiin. Pitkäjalat viihtyvät mutaisilla rannoilla, kun nokikanat tykkäävät puolestaan hieman suojaisimmista rannoista. Tästä linkistä näkee parhaat alueet lintujen bongaamiseen.

Bongareille on luonnollisesti myös valmiita paketteja, joissa hypätään usein veneen kyytiin.

Kalaa ja muita mereneläviä

Mainitsimme jo kalamajat, joita Pojoen suistolla on satoja. Turisteille on myös kalastusretkiä. Rannikon satamista veneet suuntaavat myös merelle. Ja jos ei halua kalastaa itse, mutta aihe kiinnostaa, kannattaa kokeilla retkeä, jossa vaikkapa simpukoiden historia aukeaa hieman enemmän.

Kalaa riittää siis tarjolle, ja jos majapaikassa on keittiö tai matkustusvälineenä on retkeily- tai matkailuauto, tuoretta kalaa löytyy runsaasti kokattavaksi. Älypuhelin osaa kääntää italiankieliset kalojen nimet suomeksi tai englanniksi – tai ainahan sitä voi ostaa myös kalaa tietämättä tarkalleen mikä se on. Maku paljastuu syödessä.

Gorosta löytyy iso kalasatama, josta saa tuoretta kalaa sekä äyriäisiä. Siellä voi myös hypätä paikallisen kalastajaveneen kyytiin.

Ja jos itse ei jaksa aina kokata, hyviä kalaravintoloita löytyy karttaohjelmien avulla helposti. Osa niistä sijaitsee myös isompien kalamajojen yhteydessä, joten kalan voi veikata olevan tuoretta.

Kokeilijoille käyvät parhaiten kokoelma-annokset erilaisista herkuista, näin saa maisteltua mahdollisimman paljon alueen erikoisuuksia. Aterioiden hinnat ovat myös Suomen hintatasoon verrattuna selvästi edullisemmat.

Yksi kestosuosikki on tietysti myös mereneläväaiheiset pastat. Spaghetti alle vongole eli simpukkaspagetti on varma valinta joka paikassa. Myös paikallisia kalakeittoja ja -muhennoksia kannattaa kokeilla. Ja säilykkeenä voi ostaa mukaan vaikkapa ankeriasta.

Paikallista tuotantoa

Kalojen lisäksi matalat vesistöt tarjoavat mahdollisuuden myös suolan keräämiseen sekä riisin viljelyyn. Jos nämä operaatiot kiinnostavat, myös niihin voi tutustua. Ja paikallisesta riisistä tehty risotto sopii luontevasti paikalliselta kalakauppiaalta ostetun fisun lisukkeeksi.

Paras paikka suolaan tutustumiseen löytyy tosin hieman suistoalueen ulkopuolelta Ravennan kaupungin eteläpuolelta. Salina di Cervia ja siellä sijaitseva suolamuseo on pysähtymisen arvoinen. Sieltä voi ostaa mukaan merisuolaa eri muodoissaan – ja myös eri tavoin yrtitettynä.

Toisenlaiseen satulaan

Pyörän satulan lisäksi kannattaa kokeilla myös hevosen satulaan kiipeämistä. Se tarjoaa hieman erilaisen seikkailun. Jokainen voi itse päättää, riittääkö esimerkiksi lasten iloksi vain tunnin ratsastussessio vai halutaanko pidemmälle retkelle. Paikallisten suosima rotu on ranskalainen camarguenhevonen. Pienikokoisena – vain hieman ponia suurempana – ja keveinä ne soveltuvat hyvin suistoalueelle.

Ratin takaa

Pojoesta irtoavien pienempien jokien varsia (Po di Goro, Po della Donzella, Po di Levante) hieman ylempänä joen törmällä seuraavat pikkutiet soveltuvat hyvin pienimuotoisiin autoseikkailuihin. Myös vesistöjen ylitykset ovat monesti elämyksellisiä, jokia ylitetään joko pienillä losseilla tai ponttoonisiltojen avulla.

Hyvä paikka stopille on esimerkiksi alueen isoimman laguunin eli merelle aukeavan sacca degli Scardovarin rannalla.

Luonnolle on tilansa, mutta toki alueella on myös asutusta eli pikkukylistä löytyy niin majoitusta, ruokaa kuin vaikkapa vain kahvia.

Ja jos asutusta ei ole, jäätelöauto löytää kyllä tiensä sinne, missä turistit liikkuvat.

Ja kun rantaviivaa on tarjolla runsaasti, myös hiekkaisia rantoja löytyy nahan ruskistamiseen. Yksi parhaista rannoista on Rosolina, jonka reunalta löytyy myös näköalatorni, josta avautuu avarat näkymät pitkälle.

Ja autolla hurauttaa nopeasti myös Riminiin, ja matkan varrella voi pysähtyä Italia in Miniatura -huvipuistoon, josta kerroimme jo aiemmin.

Teksti: Vesa Eskola Kuvat: Vesa Eskola, Po Delta Tourism ja Visit Romagna

Sivustoja: https://www.parcodeltapo.org/Ehome.php, https://www.podeltatourism.it/en/, https://podelta.eu/en