Matkailua Euroopassa kesällä 2020 osa 6: Loppusuora ja vesieste

Yötauolla Ranskan Les Arcsissa piti päättää valitako 1300 kilometrin matka Travemündeen ja siitä rahtilaivalla Suomeen, vai tuplamatka Tallinnaan ja lyhyempi lauttamatka koti-Suomeen. Siinäpä kysymys.

Lentäen Espanjaan ja ajamalla takaisin. Ajamme heinäkuun aikana kaksi moottoripyörää Espanjasta Suomeen ja raportoimme matkan varrelta miten matkailu Euroopassa onnistuu ja miten koronan leviämisen estämisestä on huolehdittu Euroopan eri maissa. Kuudes ajopäivä on mahdollisesti myös viimeinen, jos onnistumme ajamaan Ranskasta Travemündeen ja Finnlinesin laivaan asti. Toinen vaihtoehto tässä vaiheessa on suunnata Saksan ja Puolan kautta Via Balticalle ja Tallinnaan. Sarjan aiemmat jutut voit lukea täältä.

Googlemaps näyttää ajomatkaksi Les Arcsista Finnlinesin terminaalille Travemündeen 1295 kilometriä ja ajoajaksi tasan 14 tuntia. Se tarkoittaisi ensin yhtä tankillista Ranskassa, toisella tankillisella Sveitsin läpi ja sen jälkeen 3-4 tankillista Saksassa. Lauantaina illalla liikennettä tuskin olisi loppumatkasta ruuhkaksi asti, mutta entäpä aikaisemmin päivällä Sveitsissä ja Etelä-Saksassa?

Päätimme tehdä lopullisen ratkaisun yrityksestä ehtiä seuraavan yön laivaan vasta Karlsruhen kohdalla Etelä-Saksassa. Silloin laskisimme uudelleen paljonko viimeisen 700 kilometrin matkalle olisi aikaa käytettävissä. Se googlemapsin kartasta ainakin selvisi, että tietöitä autobahnalla olisi useammassakin kohdassa hidastamassa menoa. Tallinnan vaihtoehdon hylkäsimme aamulla pyöriä tarkastaessamme siitä yksinkertaisesta syystä, että Moto Morinin takarengas oli alppiteillä kulunut siihen malliin että turvallisinta olisi välttää turhia ajokilometrejä.

Omilla ottimilla buffet-pöytään

Les Arcsin hiihtokylän hotellissa koronaan oli varauduttu mm. niin, että aamiaisella jokaiselle oli katettu pöytään omat ottimet, joilla käytiin napsimassa ruokaa buffet-pöydästä. Toinen koronan leviämistä ehkäisevä asia oli täälläkin asiakkaiden vähäisyys. Ravintola oli katettu valmiiksi noin 10–15 henkilölle tasaisesti eri pöytiin ympäri salia. Menimme aamiaiselle heti aamukasilta, emmekä nähneet paikalla muita asiakkaita koko aikana.

Ranskan läpiajo sujui mallikkaasti ja Sveitsin rajan jälkeen kävimme ostamassa moottoriteiden käytön koko vuodeksi sallivan 39 euron hintaisen tarran. Se olikin ainoa pysähdys käkikellomaassa, kun samalla tankkasimme pyörät ja miehet. Sveitsissä suhtautuminen koronaan oli tämän pysähdyksen perusteella hyvin samanlaista kuin Suomessa. Ehdotonta kasvomaskien käyttöpakkoa ei huoltoasemalla ollut, mutta plexit oli asennettu tiskille henkilökunnan ja asiakkaiden väliin, ja asiakkaat tuntuivat huomioivan hyvin turvaetäisyydet. Henkilökunta ja osa asiakkaista käytti maskia, mutta eivät läheskään kaikki.

Ei rajatarkastuksia

Sveitsi on yleisilmeeltään ilahduttavan siisti ja näyttää vauraalta. Tobleronen ja käkikellojen valmistaminen on ilmeisen kannattavaa puuhaa. Varsinaista rajavalvontaa ei Sveitsiin eikä myöhemmin Saksaan siirryttäessä ollut. Molemmilla rajoilla oli kuitenkin valmiudet tehdä satunnaistarkastuksia, sillä ajokaistoihin oli tehty shikaanit, joissa autot etenivät rajan yli rauhallista hölkkävauhtia.

Karlsruhen kohdalla iltapäiväneljältä laskimme, että viimeisen 700 kilometrin matkaan meillä oli käytössä yhdeksän tuntia, sillä check-in suljettaisiin yhdeltä yöllä ja laiva lähtisi matkaan kahta tuntia myöhemmin. Ei mahdoton urakka, paitsi jos kohdalle osuisi ruuhkia, liikaa tietöitä tai rankkaa sadetta. Mikään näistä ei toteutunut, joten kymmenen minuuttia vuorokauden vaihtumisen jälkeen pysäytimme pyörät Travemünden Skandinavienkailla Finnlinesin lipunmyyntiin. Se olikin ensimmäinen kerta Helsinki-Vantaan lentoaseman jälkeen, kun jouduimme esittämään henkilöpaperit. Melko vapaata siis on matkustaminen ”suljetussa Euroopassa”.

Finnlinesin matka Saksasta Helsingin Vuosaareen - eli viimeisen vesiesteen ylitys - vei 29 tuntia. Kun maanantaiaamuna ajoimme ulos laivasta, tömähtivät renkaat Suomen maaperälle lähes minuutilleen viikkoa myöhemmin kuin olimme lähtiessä sulkeneet kotioven. Saldona oli 3900 ajokilometriä, tai kuten me motoristit sanomme, ilometriä.

Päivän reitti Google Maps -linkkinä täältä.

Teksti ja kuvat: Janne Huhtala